Kuopion uudelle konservatiivi piispalle, Jari Jolkkoselle, tuli paha mieli kun eroakirkosta.fi -palvelu julkisti viikonloppuna 10-vuotisen toimintansa kunniaksi tiedotteen tavoitteidensa erinomaisesta toteutumisesta. Paha mieli sai hänet kaipaamaan menneeseen aikaan ja romantisoimaan valikoimiaan ”ateismin oppi-isiä”. Hän kaipaa kirjoituksessaan tuttua ja turvallista retoriikkaa uskosta, eikä huomaa että kritiikki ei kohdistu maailmankatsomukseen vaan sen toteutukseen – juuri samaan tekopyhyyteen kuin Jolkkosen ateismin kulta-aikoina.
Omarin (Gordon Warnecke) isä on alkoholisoitunut pakistanilaistoimittaja joka vihaa elämäänsä Britanniassa ja brittejä. Hän haluaa kuitenkin pojalleen parempaa ja pyytää veljeään (Saeed Jaffrey) järjestämään Omarille töitä. Omarin itsevarmuus ja kunnianhimo vievät hänet setänsä valoisampiin bisneksiin itsepalvelupesulan hoitajaksi apunaan nuoruuden ystävä Johnny (Daniel Day-Lewis). Sedän suunnitelmat naittaa Omar tyttärelleen karahtavat karille kun Omarin ja Johnnyn välille muodostuu suhde.
{youtube}e5JtE83ksg0{/youtube}
Perheellinen Aaron Fleischman (Zohar Strauss) ottaa suojiinsa maalta Jerusalemiin paennutta rakastajaansa etsivän Ezrin (Ran Danker). Hän opettaa tälle lihakaupan tehtävät ja majoittaa tämän isältään perimänsä liikkeen yläkertaan. Yhdessä miehet osallistuvat Yeshiva-opetukseen ja Aaron kutsuu Ezrin kotiinsa aterialle. Aaron kokee heräämisen kun suhde Ezriin muuttuu intohimoisen seksuaaliseksi. Yhteisö ympärillä on kuitenkin täynnä kyttääjiä ja uskonnollisia lynkkauspartioita jotka pitävät ihmiset ortodoksijuutalaisuuden ikeessä.
Charly (Romain Torres) viettää kesää vanhempiensa Béatrixin (Valeria Bruni-Tedeschi) ja Marcin (Gilbert Melki) kanssa Ranskan Rivieralla. Siskon häivyttyä poikaystävänsä kanssa moottoripyöräilemään Espanjaan, talossa on tilaa myös hänen parhaalle kaverilleen Martinille (Édouard Collin). Kun Martin ei saa vastakaikua ihastukselleen Charlyltä hän livahtaa öisin linnoitukselle kruisailemaan vanhempien homomiesten kanssa. Béatrixilla alkaa olla kädet täynnä intohimoisen ja omistushaluisen rakastajan, Mathieun (Jacques Bonnaffé), ilmestyessä kylään ja vietellessä hänet toistuvasti uusiin syrjähyppyihin. Isä Marcilla on aikaa katsella muiden touhuja ja hän saa päähänsä että Charly on homo. Kiharaksi homma menee kun Charly seuraa Martinia linnoitukselle ja törmää isänsä nuoruusvuosien rakastajaan Didieriin (Jean-Marc Barr).
{youtube}4Wv3hpDHEuk{/youtube}
Zeitgeistiin kuuluu ajatus siitä, että uskonnon- ja omantunnonvapaus voisi sallia syrjinnän kun kysymyksessä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Siihen näyttäisi kuuluvan myös ajatus siitä, että sananvapaus mahdollistaisi myös muiden yhdenvertaisuuden kieltämisen. Kumpikin ajatus on täysin perusteeton.
Marie (Monia Chokri) ja Francis (Xavier Dolan) tapaavat kutsuilla Nicolasin (Niels Schneider). Tapaaminen saa jatkoa ja pian molemmat kilpavarustelevat itseään tapaamisiin pyrkien voittamaan nuoren miehen suosion. Nicolas on viattoman oloinen luonnonlapsi joka antaa molempien ymmärtää muttei ymmärrä antaa kummallekaan. Ystävyys on koetuksella.
{youtube}OAGZz7Jgr8I{/youtube}
Ajauduin äskettäin Twitterissä debattiin valkoisen heteromiehen asemasta maailman sorretuimpana enemmistönä. Fraasihan on peräisin siitä sateenkaarivihamielisestä vähemmistöstä joka organisoi mm. Hetero Pride tapahtumaa. Keskustelukumppanilleni ei oikein mennyt jakeluun miksi koko ”valkoinen heteromies” (VHM) on enemmistön synonyyminä varsin ongelmallinen.
Kategoriat
Sotshi haisee
Venäjällä tuli alkukesästä voimaan ns. homopropagandalaki. Lakia perusteltiin moraalilla ja perheiden lasten suojelulla. Laki ei ole millään tavalla ainutkertainen, vastaava oli voimassa Suomessakin vuoteen 1999 saakka (”kehotuskielto”) ja samanlaisia on hyväksytty viime vuosina mm. Unkarissa ja Latviassa.
Venäjällä lain voimaantulo on tehnyt homoseksuaaleista – ja homoseksuaaleiksi tulkituista – lainsuojattomia. Äärioikeisto, uusnatsit etunenässä, ovat katsoneet lain antavan heille oikeuden alkaa metsästää homoseksuaaleja. Ryhmät ovat julkaisseet kuvia ja videoita useista tapauksista joissa nuoria homomiehiä on johdettu ansaan ja sitten kidutettu. Näitä on seurannut itsemurhia.
Angelo (Luke Kirby) ihaili Ninoa (Peter Miller) jo koulussa mutta kun Nino vastaa tehtäväkutsuun murrosta Angelon uunituoreella omalla asunnolla muodostuu suhde. Nino haluaa pitää sen tiiviisti salassa mutta Angelo ei voi ja kertoo siitä vanhemmilleen. Kanadan italialaisten siirtolaisten kortteleissa juoru leviää nopeasti Ninon äidin korviin ja soppa on valmis.
Alexa (Cat Smits) matkustaa Amsterdamista Bumblefuck nimiseen tuppukylään Yhdysvalloissa. Matkan tarkoituksena on kuvata hlbt-ihmisiä kaupungissa jossa Alexan ystävä Matt tappoi itsensä jotta tekoa voisi ymmärtää. Alexa päätyy asumaan epätoivoisen peräkammarin pojan luokse mutta herää rankan bileillan jälkeen kierrätystaiteilija Jenniferin (Heidi M. Sallows) luolta. Loppu onkin sitten lesbisen rakkauden opettelua.