Tero Kankaanperä
Bobby (Billy Eichner) ja Aaron (Luke Macfarlane) tapaavat yökerhossa ja höpöttelevät niitä näitä. Aaron on kuuma ja hänellä on jo tilaus kolmen kimppaan tanssijan ja tämän miehen kanssa myöhemmin yöllä. Bobby ehtii kuitenkin kiukutella Aaronille epävarmuuden aallon iskiessä. Yllättäen tämä kuitenkin kiehtoo Aaronia ja hän tekstaa Bobbylle myöhemmin.
Jules (Nathan Stewart-Jarrett) huomaa savukkeiden loppuneen shown jälkeen ja lähtee dragissä hakemaan lisää kulmakaupasta. Kaupassa Preston (George MacKay) kavereineen iskee silmänsä Julesiin ja alkaa pilkata ja häiritä häntä. Jules niittaa Prestonin murhaavalla herjalla kavereiden riemuksi tietämättä miten kova paikka se on Prestonille. Ja Preston on kykenevä ratkaisemaan kunniansa loukkaamisen vain väkivallalla.
Frankie (Harris Dickinson) polttelee maria, napsii oksikodonia, juo, pelaa ja ui kavereidensa kanssa ulkona vaikka kieltää näiden olevan kavereitansa. Isä on saattohoidossa kotona, pikkusisko tulossa seurusteluikään ja äiti (Kate Hodge) murheen murtama. Salassa kaikilta Frankie tapailee vanhempia miehiä webcam-chatistä ja harrastaa seksiä näiden kanssa.
Minulle historiaa lukiossa opetti useita historian oppikirjojakin kirjoittanut Terttu Matsinen. “Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista” on jäänyt mieleeni hänen tunneiltaan. Mutta miten yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut halveksuttua? Työssäni Vihreän kunnallisjärjestön toiminnanjohtajana törmään syihin jatkuvasti.
Kirjoitin 2020 Twitterin vihapuheongelmasta ja mainitsin silloin parantaneeni omia tapojani siirtymällä lukemaan aamun uutiset Feedlyn kautta. Tuosta Feedlyyn keräämästäni uutissyötteestä on tullut niin runsas että minulla ei useimpina arkiaamuina ole aikaa kahlata sitä edes 12 tuntia taaksepäin kun mielenkiintoista luettavaa on niin paljon. Feedlyä voi käyttää myös esimerkiksi uusien blogimerkintöjen ilmestymisen, kaupunkien ja kuntien päätöksenteon, podcast-jaksojen ilmestymisen tai urheiluliigojen tulosten seuraamiseen.
Pian liityttyäni Mastodoniin sain tuttavaltani myös Bluesky-kutsun. Tarkoitukseni oli alunperinkin tutustua molempiin sekä mielenkiinnosta että työni vuoksi. Blueskyn käyttöönotossa ei ollut ollenkaan samanlaista tuskailua palvelimen valinnan kanssa koska se on keskitetty sosiaalinen media, ei federoitu kuten Mastodon. Sen kehitystyön keskeneräisyys näkyi jo käyttöönotossa intuitiivisuuden puutteena ja “mitäs nyt” -hetkinä. Tuo kokemus keskeneräisyydestä on kuukauden käytön aikana vain vahvistunut.
Wu Ming-han (Greg Hsu) kerää todistusaineistoa puistosta pieleen menneen taka-ajon päätteeksi ja erehtyy poimimaan maasta myös punaisen kirjekuoren josta paljastuu hiuskiehkura, kynnen kappale ja valokuva nuoresta miehestä. Nuori mies on Mao Mao (Austin Lin), jonka äskeittäin kuoltua äkillisesti isoäiti (Wang Man-Chiao) on saanut päähänsä että poika pitää kuolemansa jälkeen vihkiä ”henkiliittoon” (mínghūn) sopivan sulhasen kanssa. Tätä tarkoitusta varten hän on kerännyt kuoren ja jättänyt sen syötiksi puistoon. Wu Ming-han on paitsi homofoobinen, myös moderni eikä usko henkiin. Ei ennen kuin elämä käy liian vaaralliseksi olla uskomatta. Ja sitten onkin enää toteutettava Mao Maon viimeiset toivomukset päästäkseen eroon ärsyttävästä henkikumppanista.
Mulla on menossa kuherruskuukausi Mastodonin kanssa. Ajattelin kirjoitella palvelusta hiukan ”oppimispäiväkirjaa” edistääkseni Mastodonin leviämistä.
Robert (Tomasz Ziętek) kokee vääryydeksi tavan jolla miliisi pahoinpitelee homoja 1985 Puolassa. Kun hänen esimiehensä sulkee murhatutkimuksen näennäisin todistein ja kuolleen todistajan pakotettu tunnustus kädessään, hän kävelee isänsä, poliisipäällikön, luo. Isä kieltää häntä myöskään jatkamasta tapauksen tutkimista. Tämä ei sovi nuorelle ylikonstaapelille vaan hän varastaa tapauskansiot ja jatkaa salaa tapahtumien tonkimista.
Ignacio de la Torre y Mier (Alfonso Herrera) mielii Meksikon osavaltion kuvernööriksi ja vehkeilee hänelle parlamenttipaikan antaneen presidentti Porfirio Díazin (Fernando Becerril) selän takana. Presidentin tyttären (Mabel Cadena) naiminen ei auta Ignacion asemaa yhtään, sillä hän viihtyy paljon paremmin herrojen seurassa. Salaisuus intohimoisesta suhteesta Evaristo Rivasiin (Emiliano Zurita) ei pysy vaimolta salassa ja tämä johtaa kissa ja hiiri -leikkiin jota Ignacio ja hänen salaliittolaisensa eivät voi voittaa.