Eleonoora Riihinen kirjoittaa Hesarissa tänään (21.11.2019) otsikolla ”Alkoholismia, aidsia, musertavia loppuja – Miksi homoelokuvien hahmoille käy aina huonosti?” queer-elokuvan taipumuksesta tehdä loppu päähenkilöistä rujoilla tavoilla. Otsikkoon ja ingressiin Twitterissä törmätessäni ensimmäinen reaktioni oli heti ”that’s not right”! Lähdin lukemaan artikkelia siis valmiiksi erimielisenä ja nyt yritän pohtia miksi Riihisen juttu nosti karvani pystyyn.
Jatka lukemista ”Musertavatko useimmat queer-leffat päähenkilönsä?”And then we danced (Levan Akin, 2019)
Merab (Levan Gelbakhiani) on tanssinut perinteistä georgialaista tanssia lapsuudestaan saakka kuten isänsä ja isoisänsä ennen häntä. Perinne sanelee tiukasti muodon ja ankara opettaja ja tanssikoulun johtaja valvovat sitä. Kurinalaisuus alkaa kuitenkin rakoilla kun tanssisalille ilmestyy Irakli (Bachi Valishvili) korvakorussaan. Sijaistanssija herättää Merabissa ristiriitaisia tunteita jotka mutkistavat jo ennestään sekavaa ja veitsenterällä taiteilevaa elämää.
Jatka lukemista ”And then we danced (Levan Akin, 2019)”Kill your darlings (John Krokidas, 2013)
Allen Ginsberg (Daniel Radcliffe) tapaa Columbian yliopistoon päästyään 1943 Lucien Carrin (Dane DeHaan) ja edelleen William Burroughsin (Ben Foster) ja Jack Kerouacin (Jack Huston). Yhdessä nuoret herrat ryyppäävät, polttelevat ja vetävät heroiinia surutta. Aineiden siivittäminä yliopiston kirjaston aarteet vaihtuvat sen kiellettyjen kirjojen varaston sisältöön ja rehtorin toimiston tuolia kulutetaan ahkeraan erottamiskuulemisissa. Vasta kun Carr tappaa David Kammererin (Michael C. Hall) palaa järki Ginsbergin päähän – hetkeksi.
Jatka lukemista ”Kill your darlings (John Krokidas, 2013)”Savun hälvettyä tarkastamme pankkimme kelpoisuuden
Perjantaina suli taas käämi yhdistyksen pankkiasioita hoitaessa. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään kertaa. Ja kuten tavallista, kysymys oli tilinkäyttöoikeuksien ja -välineiden muuttamisesta. On merkillistä etteivät pankkit pysty sen paremmin yksin kuin yhdessä tuottamaan malleja siitä miten asiat tulee pöytäkirjassa ilmaista että asia hoituu juohevasti. Jatka lukemista ”Savun hälvettyä tarkastamme pankkimme kelpoisuuden”
Bohemian Rhapsody (Bryan Singer, 2018)
Syyslukukausi 1991 lähestyy loppuaan ja Laukaan lukion käytäville kantautuu useamman luokan avoimesta televisiosta ”Show must go on” MTV:ltä. Musiikkivideon ehtii nähdä monta kertaa päivän mittaan välitunneilla ja kuulla koulupäivän ulkopuolella radiosta toistuvasti. Olin tullut ulos vanhemmilleni äskettäin ja elettiin aikaa kun AIDS vielä tappoi miljoonia vuosittain kehittyneissäkin maissa. Freddien kuolema kosketti ja huolestutti. Samalla sain ensikosketuksen yhteen niistä hyvin harvoista bändeistä joiden musiikkia olen ostanut ja aktiivisesti kuunnellut. Niinpä seurasin mielenkiinnolla kun elämäkertaelokuvaa alettiin hakea pääosan esittäjää. Jatka lukemista ”Bohemian Rhapsody (Bryan Singer, 2018)”
Tukehdutko sinäkin viesteihin?
Reilu vuosikymmen sitten joidenkin organisaatioiden sanottiin julistavan sähköpostikonkurssin. Sillä tarkoitettiin tilannetta jossa saapuvien sähköpostiviestien määrä oli noussut sellaiseksi ettei millään järkevällä voimavarojen suuntaamisella saapuvien viestin käsittelyyn voitu laskennallisestikaan päästä tilanteeseen että kaikki viestit käsiteltäisiin. Tuota ongelmaa pahensi valtavaksi paisunut roskapostiongelma, joka vielä tänäpäivänäkin on riesanamme.
Jatka lukemista ”Tukehdutko sinäkin viesteihin?”20 ja 45 vuotta sitten
Kahden viikon päästä tulee 20 vuotta siitä kun Matthew Shepard tapettiin. Tuo tapaus oli yksi ensimmäisiä kertoja kun internet yhdisti hajanaista vähemmistöä uudella tavalla. Ikävää että se tapahtui niin raaoissa merkeissä. Jos tapaus on tuntematon, siitä voi lukea Wikipediasta. Kysymyksessä on oppikirjaesimerkki – jos ei yksi viharikos-termiä määrittäneistä tapauksista. Taposta on tehty useita elokuvia joista kaksi arvioin 2009.
Viharikoslainsäädäntö on sittemmin kehittynyt jopa Yhdysvalloissa mutta vahvaa se ei taida olla vielä missään. Suomessa sitä koetellaan vasta ensimmäisiä kertoja. Poliisin ja syyttäjien valmiudet tunnistaa viharikos ja käyttää lainsäädännön tarjoamia keinoja ovat vielä vajavaiset. Aika tarvitsee kuitenkin lujaa otetta viharikoksiin jotta muukalaisvihamieliselle ainekselle ei anneta tuumaakaan periksi. Periksi antaminen kun merkitsee taantumista. Samalla tarvitsisimme rohkean hallituksen joka on valmis käyttämään kymmeniä miljoonia yhdenvertaisuuskasvatuksen vahvistamiseen varhaiskasvatuksesta yliopistokoulutukseen.
Politiikan kieli on Suomessa tunteista irrallista ja me vaivaannumme kun joku tekee asiasta henkilökohtaisen ja tunnepitoisen. Pitämällä puheen kylmän tunteettomana faktakielenä ihmisoikeusjärjestöt kuitenkin menettävät yhteyden poliitikkoihin. Aika ei myöskään ole otollinen päästää ihmisiä iholle puhumalla julkisesti henkilökohtaisesta. Jotenkin meidän on kuitenkin saatava päättäjät ymmärtämään että meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta torjua globaaleja uhkia kuten ilmastonmuutosta ellemme ensin pidä huolta yhdenvertaisuudesta.
Toinen merkkipäivä on meille vielä etäisempi. PFLAG, Yhdysvaltojen suurin perhe- ja liittolaisjärjestö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien läheisille, täyttää 45 vuotta. Siis vuodesta 1973 Yhdysvalloissa on ollut yhdistys joka koostuu hlbtiq-henkilöiden vanhemmista, sisaruksista, ystävistä ja muista läheisistä. 45 vuotta. Vielä tänäkään päivänä Suomessa ei ole mitään vastaavaa!
Pisimpään läheistyötä on varmaankin tehnyt Dreamwear Club transvestiittien puolisoiden kanssa. Myöhemmin ja laajemmin asiaan ovat tarttuneet Transtukipiste ja Sateenkaariperheet. Työ on kuitenkin suppeaa ja hajanaista.
Vaikka edelleen homo- ja biseksuaaliset miehet yrittävät itsemurhaa liki neljä kertaa useammin kuin heteroseksuaaliset verrokkinsa ja homo- ja biseksuaaliset naisetkin yli kaksi kertaa useammin, yksilökeskeinen kulttuuri saa heidän läheisensä murehtimaan ja suremaan yksin. Tabu on murtunut mutta vain asianosaiset ja läheiset näkevät miten vähän se merkitsee.
Vähemmistöstressi ja stigma ovat yhä läsnä aivan liian usein kohdattuina kyseenalaistamisina ja mitätöintinä. Tapiopuolimatkoilla, päiviräsäsillä ja mikaniikoilla voi olla suurempi merkitys hlbtiq-henkilöiden pahoinvoinnille kuin janitoivoloilla, kristasiegfriedseillä ja tuureboeliuksilla on hyvinvoinnille. Valitettavasti joskus läheiset ovat myös hlbtiq-ihmisten pahoivoinnin aiheuttajia.
Vanhemmilla sukupolvilla voi kuitenkin olla lapsiaan suurempi tarve prosessoinnille ja tuelle. Vanhemman roolin ylläpitäminen lapsen opettaessa mitä hän on ja mitä se merkitsee, ei ole helppoa jos edes mahdollista. Miten teini auttaisi vanhempaa ymmärtämään jotain mitä ei itse vielä täysin osaa sanoittaa, mistä ei ole varma ja minkä kaikista merkityksistä ei ole vielä käsitystä. Jos ennakkoluuloja onkin vähemmin, niin harhakäsityksiä voi olla enemmän. Voimaantuneet vanhemmat ja läheiset ovat myös voimavara: PFLAGin on arvioitu olevan vaikutusvaltaisin sateenkaarijärjestö Yhdysvalloissa.
Suomen ensimmäinen Sateenkaarihistoriakuukausi alkaa lokakuun loppupuolella. Sateenkaarihistoriakuukausi on tuontitavaraa, sellaisia on vietetty Yhdysvalloissa ja Britanniassa jo pitempään. Niiden arvo on vaietun ja usein peitellyn tai kirjoittamattoman historian esille kaivamisessa. Ehkäpä suomalainenkin hlbtiq-kansa hyötyy historiansa esille nostamisesta ja vaalimisesta.
Omavoimaiset ensin
Suomen kesä on lyhyt ja sitä ympäröivä kausi kun maa on sula ja paljas vain vähän pidempi. Tuona aikana on tehtävä paljon sellaisia rakentamistöitä joita ei talvella voi tehdä. Kasvava ja kehittyvä Kuopio rakentaa ihan pirusti. Niiralankadun – Tulliportinkadun torin päästä alkanut parannustyö on edennyt toiseen päähän ja yksi keskustan keskeisistä ulosmenoväylistä on taas poikki. Kuntolaakson rakentaminen on katkaissut Hannes Kolehmaisen kadun. Kuopionportin rakentaminen sotkee linja-autoaseman alueen toimintaa. Kauppakadun alapään parannustyö katkoo lukuisia katuja ydinkeskustan ruutukaava-alueella. On hienoa että Kuopio elää ja paranee mutta on kummallista miten huonosti erityisesti kevyen liikenteen poikkeusjärjestelyt tehdään ja miten tietoa niistä ei ole saatavilla. Jatka lukemista ”Omavoimaiset ensin”
Mannerlaatat liikkuvat pinkissä verkossa – dinosaurukset varokaa!
Mannerlaatat liikahtivat viime viikolla kun ikiaikainen homomiesten Koodi.net chat päätti päivänsä ja alkoi ohjata keskustelijat livechat.fi -palveluun. Koodi ehti olla olemassa tuolla ja aiemmalla Quntele Gay nimellä melkein 20 vuotta ja se oli aina minun metsästysmaani. Koodin chatin päättyminen on osa suurempaa evoluutiota queer-verkkopalveluissa. Jatka lukemista ”Mannerlaatat liikkuvat pinkissä verkossa – dinosaurukset varokaa!”
A Moment in the Reeds (Mikko Mäkelä, 2017)
Leevi (Janne Puustinen) palaa Suomeen Pariisista minne hän on paennut tukahduttavalta tuntuvaa maata ja isäänsä. Jo ajomatka isän (Mika Melender) mökille lyö kasvoille kaiken sen miksi hän lähti. Ränsistynyt mökki sisältää paljon muistoja, osa kipeitäkin. Isän jättäessä Leevin kaksin Tareqin (Boodi Kabbani) kanssa korjailemaan mökkiä, miehille muodostuu kiihkeä romanssi. Jatka lukemista ”A Moment in the Reeds (Mikko Mäkelä, 2017)”