Charlie (Jonathan Gordon) on rakastanut Sebastiania (Jason Ralph) varhaisteini-iän suudelmasta alkaen ymmärtäen että rakkaus ei ole vain veljellistä parhaiden ystävien kesken vaan että hän haluaa myös jakaa elämänsä Sebastianin kanssa. Sebastian on piloille hemmoteltu rikas newyorkilaiskakara jonka maailma romahti kun isä viimein pistettiin kiven sisään talousrikoksista. Paparazzit vartioivat kaatohuoneiston tornin juurella eikä Sebastian pääse lähtemään kotoaan. Ja miksi hän lähtisikään rahvaan pariin kun ympärillä on hovi ystäviä jotka eivät voi jättää häntä. Charlie löytää kuitenkin Timin (Haaz Sleiman) ja ihastuu. Sebastianin valtavasta varjosta on kuitenkin vaikea päästä pois edes rakkauden siivin.
Avainsana: New York
Ned (Mark Ruffalo) huolestuu, kiinnostuu ja ahdistuu sairaudesta joka leviää New Yorkin homomiesten keskuudessa 1981 kulovalkean tavoin. Hän tapaa lääkärin (”Emma”, Julia Roberts) joka hoitaa vuorotta homomiehiä tietämättä vielä itsekään mitä on vastassa. Valtion, liittovaltion ja kaupungin hidas, vastentahtoinen ja tahallisesti viivytetty tarttuminen ongelmaan saa Nedin raivoihinsa ja hän etsii käsiinsä toimittajan (”Felix”, Matt Bomer), jonka haluaa tekevän jutun asiasta. Juttua New York Timesiin ei synny, mutta Nedin ja Felixin välille syntyy suhde ja yhdessä Emman kanssa heidän ympärilleen syntyy AIDS-kriisiä homoyhteisössä vastaan taisteleva liike.
Perry (Anthony Mackie) tuskailee vielä 2000-luvullakin New Yorkin mustia vaivaavaa homofobiaa. Hän on tullut heitetyksi kotoaan jäätyään kiinni toisen miehen kanssa sängystä. Hän kohtaa kodittomien yömajassa Bruce Nugentin (Roger Robinson), yhden Harlemin renessanssin keskeisistä vaikuttajista, ja vaikuttuu syvästi vanhan miehen elämänkokemuksesta. Brucen muistot 1920-luvun New Yorkista asettavat Perryn oman elämän mittasuhteisiin.
Stonewall (Nigel Finch, 1995)
Matty Dean (Frederick Weller) saapuu New Yorkiin etsien jotain parempaa kuin kotiseudut tarjosivat nuorelle homomiehelle Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Hän lyöttäytyy kolmen transnaisen seuraan ja pääsee heidän siivellään Stonewall Inniin. La Miranda (Guillermo Díaz) iskee silmänsä Mattyyn ja mielenkiinto on molemminpuolista. Asunnottomana Matty jää La Mirandan kämppäkaveriksi. Hän on tullut New Yorkiin osallistuakseen homofiililiikkeen toimintaan jossa hän kohtaa Ethanin (Brendan Corbalis). Sorto ja toiminnan näkymättömyys korpeavat Mattyä, mutta kohtalo summaa asiat aamuyöstä 28.6.1969 Stonewall Innissä.
Michael (Kenneth Nelson) valmistautuu isännöimään Haroldin (Leonard Frey) syntymäpäivä kutsuja vieraiden pikkuhiljaa saapuessa paikalle. Ensimmäisenä ennättää Donald (Frederick Combs). Alan (Peter White), Michaelin yliopistoystävä soittaa yllättäen kyynelehtien ja pyytäen tapaamista. Vastentahtoisesti Michael suostuu ottamaan hänet vastaan. Emory (Cliff Gorman), Hank (Laurence Luckinbill), Larry (Keith Prentice) ja Bernard (Reuben Green) ehtivät kuitenkin saapua ennen kuin Alan ilmoittaa ettei olekaan tulossa. Haroldia myöskään kuulu, mutta hänen lahjansa (Robert La Tourneaux) kyllä ilmestyy paikalle. Bileiden ehdittyä vauhtiin ilman päivän sankari Alan onkin yllättäen ovella ja Michaelin tilanne muuttuu vaikeaksi. Haroldin lopulta saapuessa paikalle tilanne on jo saavuttanut kriittisen massan, eikä kuningattarien lisääminen laudan pieniin neliöihin auta asioita yhtään.
Arnold (Paul Bogart, 1988)
Arnold (Harvey Fierstein) on vanheneva drag queen joka omien sanojensa mukaan on nainut enemmän miehiä kuin Raamatussa – Vanha ja Uusi Testamentti yhteenlaskettuna – nimetään. Kaikki ovat tulleet ja menneet vaihtelevan ajan kuluessa.
1971 Ed (Brian Kerwin) pyrkii homokapakassa kyynisen kuoren läpi ja onnistuukin iskemään Arnoldin. Lyhyt suhde kuitenkin kariutuu kun Ed tapailee Laurelia (Karen Young).
Pari vuotta myöhemmin Arnold tapaa Alanin (Matthew Broderick), jonka kanssa suhde kestää vuosia. Juuri kun Arnold ja Alan ovat saamassa 15-vuotiaan Davidin (Eddie Castrodad) sijoitukseen tähtäimessä adoptio ja muuttavat tätä varten suurempaan asuntoon, Alan pahoinpidellään hengiltä.
Pari vuotta myöhemmin Ed punkkaa Arnoldin sohvalla Laurelin heitettyä hänet ulos Arnoldin äidin (Anne Bancroft) tullessa käymään. Äiti ei myöskään tiedä Davidistä ja edessä on viimeinen erä.
Paris is burning on dokumenttielokuva New Yorkin drag alakulttuurista 80-luvun lopussa. Se kertoo ”taloista” (houses) jotka järjestävät ”juhlia” (balls). ”Juhlien” ideana on tarjota artisteille mahdollisuus esiintyä (”walk”) sellaisena kuin haluaa. Drag on tässä ymmärrettävä hyvin laveasti ja alkuun dokumentissa onkin epätodellinen ja sekava tunnelma. 80-90-luvun taitteen muoti ei helpota tilannetta yhtään – odotan kauhulla sen paluuta! Dokumentissa esiintyy lukematon joukko drag taitelijoita, jotka ovat homoseksuaaleja, transvestiitteja tai transsukupuolisia – jotkut useampaakin yhtä aikaa. Siveään ja sivisteltyyn nykydragiin verrattuna kuvattu show on paljon henkilökohtaisempaa ja monimuotoisempaa. Paris is burning on varsin erikoinen katselukokemus. Kouluarvosana 7.
Robert (John Bolger) ja Michael (Richard Ganoung) viettävät viimeisiä päiviään yhdessä ennen Robertin lähtöä työnantajansa komennukselle Afrikkaan. Eletään 80-luvun puoliväliä ja Michaelia rassaa eron lisäksi hänen ystävällään Nickillä (Steve Buscemi) todettu tappava sairaus, josta ei homopiireissä puhuta ääneen. Viimeiset päivät yhdessä sisältävät paljon päivällisiä ja bileitä ystävien kanssa ja niiden lomassa purkautuu auki paljon ihmissuhteiden kiemuroita.
Virginia Lewis (Kimberly Williams-Paisley) on vakuuttunut, että hän on vain tavallinen ihminen eikä hänelle koskaan tapahdu mitään erikoista. Hän asuu isänsä (John Larroquette) kanssa New Yorkin Central Parkin laidalla vain siitä riemusta että hänen isänsä raataa vuorotta talon isännöitsijänä. Virginian äiti on häipynyt tytön ollessa pieni. Matkalla töihin ravintolaan Virginia törmää pyörällään kultaiseennoutajaan, joka osoittautuu yllättäen kirjoitustaitoiseksi. Ravintolaan ilmestyy saman iltana miesasiakas, jonka jutut tulevat ulos hyvin rasvaiseen tyyliin, mutta tihkuvatkin verta hyvin susimaiseen tapaan. Samaan aikaan Virginian isä joutuu hyvin rumien ja vahvojen öykkäreiden kovistelemaksi. Kaikki nämä tapahtumat liittyvät yhteen ja pakomatka vie Virginian ja isän yhdeksään valtakuntaan jossa sadut tulevat todeksi.
54 (Mark Christopher, 1998)
Eletään 70-lukua ja yökerho Studio 54 New Yorkissa on seurapiiripalstojen kuumin uutisten lähde. Shane O’Shea (Ryan Phillippe) katselee kaihoisasti joen yli Jerseystä New Yorkiin ja haaveilee saippuasarjatähtösestä nimeltä Julia Black (Neve Campbell). Ilta jona hän suostuttelee kaverinsa matkaamaan pari mailia pitemmälle 54:een muuttaa hänen elämänsä kun yökerhon notoriöösi omistaja Steve Rubell (Mike Meyers) iskee häneen silmänsä. Shanesta tulee Shane 54, yökerhon kuumin baarimikko ja elämä on suloista päihtymystä. Steven unelmaa seuraa kuitenkin krapula, josta toipuminen kestää vuosikymmenen.