Virginia Lewis (Kimberly Williams-Paisley) on vakuuttunut, että hän on vain tavallinen ihminen eikä hänelle koskaan tapahdu mitään erikoista. Hän asuu isänsä (John Larroquette) kanssa New Yorkin Central Parkin laidalla vain siitä riemusta että hänen isänsä raataa vuorotta talon isännöitsijänä. Virginian äiti on häipynyt tytön ollessa pieni. Matkalla töihin ravintolaan Virginia törmää pyörällään kultaiseennoutajaan, joka osoittautuu yllättäen kirjoitustaitoiseksi. Ravintolaan ilmestyy saman iltana miesasiakas, jonka jutut tulevat ulos hyvin rasvaiseen tyyliin, mutta tihkuvatkin verta hyvin susimaiseen tapaan. Samaan aikaan Virginian isä joutuu hyvin rumien ja vahvojen öykkäreiden kovistelemaksi. Kaikki nämä tapahtumat liittyvät yhteen ja pakomatka vie Virginian ja isän yhdeksään valtakuntaan jossa sadut tulevat todeksi.
Ystäväni tuuppasivat minulle 10th Kingdomin kouraan äskettäisellä vierailulla saatesanoilla, ”kiinnostaako kelpo fantasia?” Sitähän se on. Ja sitä on paljon! Täsmälleen ottaen kolme dvd-levyä, yhteensä seitsemän tuntia. Perjantai-ilta kului rattoisasti pitkälle lauantain puolelle sitä katsoessa. Viimeisen levyn kohdalla aloin kuitenkin raastaa hiuksia päästäni myötähäpeästä, raivosta ja turhautumisesta. Ensin siksi, että Virginia isänsä kanssa tekee juuri sen mistä kielletään. Epätoivoni syveni pitkitetyn äidittömyys-nyyh-nyyh-nyy-y-yh! -juonenkäänteen kestäessä sillä tuo tarpeeton ja uskomattoman typerä osa tarinaa olisi voitu hyvin unohtaa kokonaan pois. Elokuva olisi siis hyötynyt lisäeditoinnista sekä käsikirjoitus että leikkausvaiheessa. Muutoin tarina oli varsin viihdyttävä ja herra Sutta oli oikeastaan ilo katsella. 🙂 Ai – ennen kuin kukaan kysyy: ei, tässä elokuvassa ei ole mitään homoseksuaalista! Kouluarvosana 8.