Kategoriat
Elokuva-arviot

Bohemian Rhapsody (Bryan Singer, 2018)

Syyslukukausi 1991 lähestyy loppuaan ja Laukaan lukion käytäville kantautuu useamman luokan avoimesta televisiosta ”Show must go on” MTV:ltä. Musiikkivideon ehtii nähdä monta kertaa päivän mittaan välitunneilla ja kuulla koulupäivän ulkopuolella radiosta toistuvasti. Olin tullut ulos vanhemmilleni äskettäin ja elettiin aikaa kun AIDS vielä tappoi miljoonia vuosittain kehittyneissäkin maissa. Freddien kuolema kosketti ja huolestutti. Samalla sain ensikosketuksen yhteen niistä hyvin harvoista bändeistä joiden musiikkia olen ostanut ja aktiivisesti kuunnellut. Niinpä seurasin mielenkiinnolla kun elämäkertaelokuvaa alettiin hakea pääosan esittäjää.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Those people (Joey Kuhn, 2015)

Charlie (Jonathan Gordon) on rakastanut Sebastiania (Jason Ralph) varhaisteini-iän suudelmasta alkaen ymmärtäen että rakkaus ei ole vain veljellistä parhaiden ystävien kesken vaan että hän haluaa myös jakaa elämänsä Sebastianin kanssa. Sebastian on piloille hemmoteltu rikas newyorkilaiskakara jonka maailma romahti kun isä viimein pistettiin kiven sisään talousrikoksista. Paparazzit vartioivat kaatohuoneiston tornin juurella eikä Sebastian pääse lähtemään kotoaan. Ja miksi hän lähtisikään rahvaan pariin kun ympärillä on hovi ystäviä jotka eivät voi jättää häntä. Charlie löytää kuitenkin Timin (Haaz Sleiman) ja ihastuu. Sebastianin valtavasta varjosta on kuitenkin vaikea päästä pois edes rakkauden siivin.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Mies joka rakasti Yngveä (Stian Kristiansen, 2008)

https://youtu.be/dBc8j9tQOu0

On vuosi 1989 ja Stavangerin nuoria ei innosta ollenkaan opettajansa tapaan Berliinin muurin murtuminen vaan se, että Mathias Rust Band on saanut ensimmäisen keikansa lämppärinä paljon nimekkäämmälle porukalle. Jarle (Rolf Kristian Larsen) harjoittelee kavereidensa kanssa innolla, mutta sitten luokalle tulee kesken vuoden Yngve (Ole Christoffer Ertvaag) eikä Jarle ole enää ollenkaan varma onko Katrine (Ida Elise Broch) se oikea. Äidin ongelmat, kaverit ja bändi jäävät sivuun kun Jarle ihastuu. Mutta tunteiden käsitteleminen ei ole helppoa ja kaikki menee yhtäkkiä solmuun.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Hedwig and the Angry Inch (John Cameron Mitchell, 2001)

Hansel (Ben Mayer-Goodman) jää äitinsä (Alberta Watson) kanssa kahden Itä-Berliiniin äidin heittäessä amerikkalaissotilaan, joka on pojan isä, ulos. Hansel kuuntelee vain amerikkalaisohjelmia ja unelmoi paosta länteen. Tilaisuus tarjoutuu kun toinen jaettuun kaupunkiin sijoitettu amerikkalaissotilas ihastuu Hanseliin ja haluaa naida tämän. Yhdessä pojan äidin kanssa Luther (Maurice Dean Wint) juonii suunnitelman, jonka mukaan poika saa äitinsä nimen ja passin ja hänet leikataan naiseksi. Leikkaus menee kuitenkin pieleen ja Hedwig kuvaa myöhemmin, että hänelle jäi ”angry inch to work with”. Berliinin muurin murtuessa Hedwig (John Cameron Mitchell) saa ensimmäiseksi hääpäivälahjaksi Lutherilta peruukin ja lemput asuntovaunuslummiin Kansasissa. Pelastuksekseen Hedwig perustaa glam rock bändin ja iskee silmänsä alaikäiseen, uskoon hurahtaneeseen wannabe-rokkariin. Hedwig opettaa Tommylle (Michael Pitt) ”kaiken” ja saa palkkioksi jätetyksi tulemisen ja katkeran roolin hänen biiseillään menestyvän Tommy Gnosiksen vainoojana esiintyen räkälöissä itäsaksalaisista koostuvan Angry Inch -bändinsä kanssa.

Kategoriat
Elokuva-arviot

54 (Mark Christopher, 1998)

Eletään 70-lukua ja yökerho Studio 54 New Yorkissa on seurapiiripalstojen kuumin uutisten lähde. Shane O’Shea (Ryan Phillippe) katselee kaihoisasti joen yli Jerseystä New Yorkiin ja haaveilee saippuasarjatähtösestä nimeltä Julia Black (Neve Campbell). Ilta jona hän suostuttelee kaverinsa matkaamaan pari mailia pitemmälle 54:een muuttaa hänen elämänsä kun yökerhon notoriöösi omistaja Steve Rubell (Mike Meyers) iskee häneen silmänsä. Shanesta tulee Shane 54, yökerhon kuumin baarimikko ja elämä on suloista päihtymystä. Steven unelmaa seuraa kuitenkin krapula, josta toipuminen kestää vuosikymmenen.

Kategoriat
Elokuva-arviot

When Love Comes (Garth Maxwell, 1998)

Stephen (Simon Prast) isännöi kotiin L.A.:stä palaavaa ystäväänsä, Katietä (Rena Owen) ja kipuilee vastakaiutonta rakkauttaan Markiin (Dean O’Gorman). Katie on kokenut romahduksen parin hitin ihmeestä has-beeniksi ja yrittää löytää tien eteenpäin palaamalla ystävänsä luokse kotiin Uuteen Seelantiin. Mark imee kundeja huumeita vastaan ja kirjoittaa pöllyssä sanoituksia jonkinlaisen punk-duon muodostaville Figille (Nancy Brunning) ja Sallylle (Sophia Hawthorne). Siinäpä ainekset romanttiseen ihmissuhde punk-draamaan.