Tero KankaanperäAjauduin äskettäin Twitterissä debattiin valkoisen heteromiehen asemasta maailman sorretuimpana enemmistönä. Fraasihan on peräisin siitä sateenkaarivihamielisestä vähemmistöstä joka organisoi mm. Hetero Pride tapahtumaa. Keskustelukumppanilleni ei oikein mennyt jakeluun miksi koko ”valkoinen heteromies” (VHM) on enemmistön synonyyminä varsin ongelmallinen.
Seth (Gabriel Mann) ei oikein istu umpivalkoiseen tuppukylään jossakin Yhdysvaltojen pohjoisosissa: hän on liian taiteellisesti lahjakas, kuntelee mustaa räppiä eikä välitä rasistisista vitseistä. Sethin äiti on kuollut ja isä pikkukylän kasvatti jonka maailmassa korkeakoulutuksella ei ole sijaa. Sukset menevät ristiin tyttöystävän kanssa ja illalla kahvilan kassaa laskiessaan Seth katsoo ylös aseenpiippua pitkin hyvin hermostuneeseen mustaan naamaan. Ryöstäjä tuupertuu ennen kuin tilanne karkaa käsistä ja Seth piilottaa hänet metsämökkiin jossa hoitaa Knowledge Johnsonin (Laurence Mason) kuntoon.
Cathy (Julianne Moore) on 50-luvun valkoinen mallivaimo, joka huolehtii mustan kotiapulaisen ”avustuksella” kodista ja lapsista kun aviomies Frank (Dennis Quaid) menestyy liike-elämässä. Ilta jolloin Frank on taas liian kiireinen töissä tullakseen kotiin edes päivälliselle ja Cathy päättää viedä päivällisen miehelleen työpaikalle muuttaa kuitenkin kaiken: Cathy näkee miehensä harrastavan seksiä toisen miehen kanssa ja hänen maailmansa alkaa murentua. Ahdingossaan Cathy saa kuitenkin tukea hyvin yllättävältä taholta, mustalta puutarhuriltaan Raymondilta (Dennis Haysbert). Mutta eletään aikaa jolloin Rosa Parksin ei:n kaiut eivät ole vielä murtaneet rotusortoa Yhdysvalloissa ja tämä hengenheimolaisuus ei jää huomaamatta pienen yhteisön seurapiirirouvilta.