Joe Orton (1933-1967) oli brittiläinen näytelmäkirjailija joka tuli tunnetuksi julkeista mustista komedioistaan. Prick up your ears on hänen elämänkertansa elokuvana. Tarinaa kehystää tarina John Lahrista (Wallace Shawn) tekemässä taustatutkimusta elämänkertaa varten. Ortonia elokuvassa näyttelee Gary Oldman ja hänen rakastajaansa, Kenneth Halliwellia Alfred Molina. Kolmatta keskeistä pääosaa, Ortonin agenttina toiminutta Peggy Ramsaytä, esittää Vanessa Redgrave.
Avainsana: homoseksuaalisuus
Axel (Til Schweiger) jää kiinni housut kintuissa toisen naisen kanssa ja Doro (Katja Reimann) heittää hänet pihalle. Tuttavansa vetämän miesten ryhmän kautta Axel päätyy Walterin (Rufus Beck) matkaan tarkoituksenaan yöpyä tämän luona kunnes löytää asunnon. Matkavarrella on kuitenkin homobileet, eikä Axel enää koekaan Walteria turvalliseksi vaan päätyy Norbertin (Joachim Król) alivuokralaiseksi. Miesten välille kehittyy ystävyys vaikka Axel on varautunut ja Norbert korviaan myöten ihastunut. Doro on kuitenkin raskaana ja tullut toisiin aatoksiin eron suhteen. Eräänlaisen fiaskon kautta pari päätyy takaisin yhteen mutta sitten kuvioihin palaa Elke (Antonia Lang) ja taas viedään niin Axelia kuin Norbertiäkin…
Nagisa no Shindobaddo, englanniksi Like grains of sand, kertoo japanilaisista nuorista, Itosta, Yoshidasta ja Aiharasta keskellä murrosiän rauhattomia tunteita. Ito on ujo ja hiljainen eikä hänen ole helppoa saada kerrotuksi Yoshidalle rakastavansa häntä. Yoshida ei voi vastata tunteisiin eikä osaa tunnustaa Aiharalle rakastavansa tätä vaan tapailee epäitsevarmaa tyttöä. Aihara puolestaan on tullut raiskatuksi eikä vielä osaa erotella tunteitaan. Kolmiodraamahan tästä syntyy.
Luuranko kaapissa (The Celluloid Closet) on samannimiseen Vito Russon teokseen perustuva dokumentti homoseksuaalisuudesta elokuvassa (pääasiassa Hollywood tuotannossa) Edisonin kokeellisista elokuvista 1895 sata vuotta eteenpäin Philadelphiaan 1995. Homoseksuaalien roolihahmojen kehitystä nynnyjen ja roistojen kautta onnettomiksi ihmisraunioiksi ja lopulta tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi seurataan elokuvista poimittujen esimerkkien ja lukuisten nimekkäiden käsikirjoittajien, näyttelijöiden ja ohjaajien puheenvuorojen kautta. Äänessä ovat mm. Quentin Crisp, Whoopie Goldberg, Armistead Maupin, Richard Dyer, Tony Curtis ja Tom Hanks. Ilmeisten Piukat paikat ja Spartacus otteiden lisäksi tarkastellaan Ben-Huria, Herrasmiehet pitävät blondeista ja Nuori kapinallinen elokuvia toisin katsoen. Hollywoodin sensuuria kivitetään huolella ja sen hidas herääminen vasta 80-luvulla – 20 vuotta brittielokuvan jälkeen – ei jää käsittelemättä. Dokumentin nähtyään ymmärtää ehkä paremmin, miksi arvioin pääasiassa 90- ja 2000-luvun elokuvia ja miksi hlbt-elokuva on vielä erillistarkastelun arvoista.
On vuosi 1989 ja Stavangerin nuoria ei innosta ollenkaan opettajansa tapaan Berliinin muurin murtuminen vaan se, että Mathias Rust Band on saanut ensimmäisen keikansa lämppärinä paljon nimekkäämmälle porukalle. Jarle (Rolf Kristian Larsen) harjoittelee kavereidensa kanssa innolla, mutta sitten luokalle tulee kesken vuoden Yngve (Ole Christoffer Ertvaag) eikä Jarle ole enää ollenkaan varma onko Katrine (Ida Elise Broch) se oikea. Äidin ongelmat, kaverit ja bändi jäävät sivuun kun Jarle ihastuu. Mutta tunteiden käsitteleminen ei ole helppoa ja kaikki menee yhtäkkiä solmuun.
Kategoriat
The Bubble (Eytan Fox, 2006)
Noam (Ohad Knoller) suorittaa asepalvelustaan Israelin armeijassa palvellen tarkastuspisteellä kun palestiinalaisnainen synnyttää lapsen kuolleena jonottaessaan läpipääsyä. Noamia auttaa tilanteessa tulkkina satunnainen ohikulkija Ashraf (Joe Sweid). Noam yllättyy todella kun Ashraf ilmestyy myöhemmin hänen ja hänen kämppäkaveriensa Lulun (Daniella Wircer) ja Yalin (Alon Freidmann) ovelle. Boheemi kolmikko ovat kuitenkin kaikki hakupäällä ja Noamille ja Ashrafille muodostuu suhde. Suhdetta varjostavat monet asiat, joista alueen epävakaus ja sen poliittiset kantamat heidän henkilökohtaisiin elämiinsä eivät ole vähäisimpiä. Siinä missä homoseksuaalisuus ei ole Tel Avivissa iso ongelma, se on sitä Länsirannalla, missä Ashraf asuu, eikä yksikään päähenkilöistä taida olla ulkona kaapista.
Billy (Jamie Bell) asuu isänsä (Gary Lewis), veljensä (Jamie Draven) ja isoäitinsä (Jean Heywood) kanssa työläisslummissa Pohjois-Englannin kaivosalueella 1980-luvun puolivälissä. Isä ja veli ovat töissä hiilikaivoksessa ja ammattiyhdistysaktiiveina kyynärpäitään myöten kaivostyöntekijöiden lakossa. Billy huolehtii isoäidistään ja käy iltapäivisin nyrkkeilytunneilla. Hän kuitenkin huomaa pitävänsä enemmän saman tilan jakavien tyttöjen balettitunneista ja kuolleen äitinsä kehotuksen mukaan on rohkeasti oma itsenä ja tekee tahtonsa mukaan. Baletin opettajan kannustamana hän tähtää kuninkaallisen baletin pääsykokeisiin vaikka isä vastustaakin ideaa.
Francis Bacon (elokuvassa Derek Jacobi) on yksi 1900-luvun suurimpia maalareita. Rakkaus on paholainen (Love is the devil – Study for a Portrait of Francis Bacon) kuvaa pääasiassa hänen ongelmallista suhdetaan George Dyeriin (elokuvassa Daniel Graig), itseään 30 vuotta nuorempaan, täysin erilaisesta sosiaalisesta luokasta tulevaan nuoreen mieheen. Kaikki alkaa kun George yrittää murtautua Francisin asuntoon ja jää kiinni. Ja kaikki päättyy kun George ottaa yliannoksen barbituraatteja yhdessä viinan kanssa tappaakseen itsensä. Väliin mahtuu myrskyisä suhde, josta Bacon ammentaa teoksiinsa. Elokuva käsittää vain kapean, mutta ilmeisesti keskeisen, seitsemän
vuoden jakson Baconin pitkästä elämästä (1909-1992).
Man of the Year on Dirk Shaferin ohjaama, näyttelemä ja teemoittama valedokumentti hänen vuodestaan Playgirl-lehden Vuoden miehenä 1992. Dirk Shafer kertoo tarinansa kaappihomona olemisen ja naisten seksisymboliksi asettumisen ristiriidasta ja ulostulemisestaan.Valedokumentissa aitoa ovat otteet puheohjelmista ja muista televisioesiintymisistä, osa henkilöistä ja tarina, mutta se on kuvattu osin näyttelijöitä todellisten henkilöiden tilalla käyttäen tilanteita rekonstruoiden ja näytellen.
Richard Loeb (Daniel Schlachet) ja Nathan Leopold Jr (Craig Chester) ovat miespari 1920-luvun Yhdysvalloissa. Miesten suhde perustuu yhdessä tehtyihin rikoksiin, jotka eskaloituva ikkunoiden rikkomisesta ja tuhopoltoista lapsen murhaksi. Leopold & Loeb: Lapsenmurhaajien tarina, alkuperäiseltä nimeltään Swoon, seuraa murhan tutkintaa ja oikeudenkäyntiä sekä miesten vankeusrangaistusta, värittäen tarinaa voimakkaasti aikansa käsityksin ja asentein. Elokuva perustuu tositarinaan ja se sisältää alkuperäistä filmiaineistoa.