Kahden viikon päästä tulee 20 vuotta siitä kun Matthew Shepard tapettiin. Tuo tapaus oli yksi ensimmäisiä kertoja kun internet yhdisti hajanaista vähemmistöä uudella tavalla. Ikävää että se tapahtui niin raaoissa merkeissä. Jos tapaus on tuntematon, siitä voi lukea Wikipediasta. Kysymyksessä on oppikirjaesimerkki – jos ei yksi viharikos-termiä määrittäneistä tapauksista. Taposta on tehty useita elokuvia joista kaksi arvioin 2009.
Avainsana: itsemurha
Franz (Malik Zidi), Véra (Anna Thomson) ja Anna (Ludivine Sagnier) astelevat kukin vuorollaan hurmaavan Léopoldin (Bernard Giraudeau) tielle ja tulevat manipuloiduiksi. Véra luulee päässeensä pakoon, Anna ei vielä osaa pelätä tai harkita pakoa mutta Franz käyttää sen ainoan ulospääsytien joka tarjolla on.
Englanninkielen preppauskurssi Manchesterissä tarjoaa Gabríelille (Atli Oskar Fjalarsson) tauon ystäväpiirin teinidraamasta ja perheongelmista. Se johtaa myös pikkupuuhasteluun huoneen jakavan Markúksen (Haraldur Ari Stefánsson) kanssa. Paluu kotiin ja kaveripiiriin islannissa ei ole helppo ja draamaa on tarjolla yltäkylläisesti.
{vimeo}15075477{/vimeo}
Bobby (Ryan Kelley) on kasvanut tiiviissä ja rakastavassa perheessä mutta löytää itsensä vaikeasta tilanteesta. Hänen äitinsä, Mary (Sigourney Weaver), on erityisen harras kristitty ja pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Ulostulo isoveljelle ja sitä seuraava outtaaminen johtavat kriisiin, jota ratkotaan vuosia yrityksin rukoilla ja terapioida Bobby heteroksi. Kontaktit homoyhteisöön saavat Bobbyn löytämään elämän langan ja suurin osa perheestä pystyy elämään sen kanssa – äiti ei ja tulee lopullinen välirikko. Hiukan myöhemmin parisuhdekriisissä Bobbyn syyllisyys ottaa lopulta niskalenkin ja hän heittäytyy sillalta moottoritielle. Alkaa äidin ja muiden jälkeen jääneiden vaikea tie surusta ja syyllisyydestä takaisin elämään.
William (Chris Leavins) palaa kotiinsa siskonsa (Kerry Fox) häihin pelokkaana. Lapsuus talossa alkoholisoituneen isän (Peter MacNeill) väkivallan alla päättyi kauan sitten ensimmäisestä homoseksuaalisesta kokeilusta kiinni jäämiseen ja siitä seuranneeseen umpikujaan ja paluu muistojen puutarhaan on vaikea. Ensimmäinen yllätys on tuoreen siskon miehen (Joel S. Keller), sen toisen kiinnijääneen flirttailu, ja toinen sisko iltatähti. Taloa pystyssä pitäneen äidin (Seana McKenna) katoaminen heti juhlien jälkeen pakottaa jälkeen jäävän perheen kohtaamaan traumansa ja löytämään tien eteenpäin.
A Single Man (Tom Ford, 2009)
Eletään 1960-luvun puoliväliä ja maailma on menossa päin helvettiä. George (Colin Firth) on menettänyt elämänkumppaninsa kahdeksan kuukautta aikaisemmin ja hautoo itsemurhaa. Työ yliopistolla, työkaverit ja opiskelijat tuntuvat tyhjänpäivisiltä. Aamut ovat hirveitä ja pitkäaikaisin ystävä, Charleykin (Julianne Moore), on hukkumassa giniin. Kun piipun nieleminen ei ota onnistuakseen George lähtee viimeiselle lasilliselle kantapaikkaan ja kohtaa opiskelijansa Kennyn (Nicholas Hoult), joka saa näkemään tien eteenpäin.
Totally fucked up – tai Totally F***cked up kuten se sievistelevästi näytetään usein kirjoittavan, on tarina kuudesta homoseksuaalista nuoresta Los Angelesissa. Videokameradokkarimaisesti kuvattu elokuva seuraa toisistaan tukea hakevien nuorten taistelua tiellä aikuisuuteen yhteiskunnassa jossa omat vanhemmat saattavat muuttua vihollisiksi kun kerrot olevasi homo tai lesbo. Nuorten maailma on täynnä vaaroja ja pelkoja kuten aids, petetyksi tuleminen, hakatuksi tuleminen ja sortuminen itsemurhaan, ja kokeilut seksin ja suhteiden saralla ovat arkoja ja harvoin onnistuneita.
Joe Orton (1933-1967) oli brittiläinen näytelmäkirjailija joka tuli tunnetuksi julkeista mustista komedioistaan. Prick up your ears on hänen elämänkertansa elokuvana. Tarinaa kehystää tarina John Lahrista (Wallace Shawn) tekemässä taustatutkimusta elämänkertaa varten. Ortonia elokuvassa näyttelee Gary Oldman ja hänen rakastajaansa, Kenneth Halliwellia Alfred Molina. Kolmatta keskeistä pääosaa, Ortonin agenttina toiminutta Peggy Ramsaytä, esittää Vanessa Redgrave.
1930-luvun englantilainen sisäoppilaitos ajautuu kriisiin kun kaksi sen oppilasta jää kiinni keskenään runkkaamisesta ja toinen hirttäytyy häpeissään vähän myöhemmin. Tapaus on jäävuoren huippu koulussa, jossa tosihomot ovat harvassa, mutta pojat puuhaavat keskenään niin etteivät tiedä naisista mitään. Yksi itseään homona pitävä on Guy Bennett (Rupert Everett) joka on toivottoman rakastunut toisen talon James Harcourtiin (Cary Elwes). Miesten suhde on pidettävä salassa eikä Bennett avoimena homona löydä muita ystäviä kuin avoimesti kommunistisen Tommy Juddin (Colin Firth). Koulun sisäinen politiikka on nostamassa talon oppilaiden valvojaksi Fowlerin (Tristan Oliver), jota voi pitää vain elokuvan sanoin ”absoluuttisen vastenmielisenä” uskovaisena fasistina. Seuraavassa valtataistelussa homoseksuaalisuus on lyömäase ja traumat johtavat elinikäisiin seurauksiin.
Vacationland (Todd Verow, 2006)
Joe (Brad Hallowell) ja Andrew (Gregory J. Lucas) ovat lukiokavereita mainelaisessa pikkukaupungissa. Joe tekee töitä marketissa, kuten siskonsakin, ja yhdessä sisarukset yrittävät selvitä alkoholistiäidin ja tämän vaihtuvien äijien kanssa. Molemmat haaveilevat paosta Mainesta. Joen haave taidekouluun pääsemisestä vie hänet malliksi iäkkäälle taiteilijalle, joka tarjoaa hänelle paikkaa luonaan asuvana avustajana. Andrew varastelee ja pelaa jalkapalloa – sitä amerikkalaista. Molemmilla on tyttöystävät, mutta kumpikin haluaa enemmän toistaan kuin tyttöjä. Poikien suhde saa alkunsa kun Andrewn tyttöystävä lyö kortit pöytään.