Kategoriat
Elokuva-arviot

Vakoojan tarina (Marek Kanievska, 1984)

1930-luvun englantilainen sisäoppilaitos ajautuu kriisiin kun kaksi sen oppilasta jää kiinni keskenään runkkaamisesta ja toinen hirttäytyy häpeissään vähän myöhemmin. Tapaus on jäävuoren huippu koulussa, jossa tosihomot ovat harvassa, mutta pojat puuhaavat keskenään niin etteivät tiedä naisista mitään. Yksi itseään homona pitävä on Guy Bennett (Rupert Everett) joka on toivottoman rakastunut toisen talon James Harcourtiin (Cary Elwes). Miesten suhde on pidettävä salassa eikä Bennett avoimena homona löydä muita ystäviä kuin avoimesti kommunistisen Tommy Juddin (Colin Firth). Koulun sisäinen politiikka on nostamassa talon oppilaiden valvojaksi Fowlerin (Tristan Oliver), jota voi pitää vain elokuvan sanoin ”absoluuttisen vastenmielisenä” uskovaisena fasistina. Seuraavassa valtataistelussa homoseksuaalisuus on lyömäase ja traumat johtavat elinikäisiin seurauksiin.

Tämän elokuvan katsominen ratkaisi yhden minua pitkään vaivanneen avoimen kysymyksen: mikähän se leffa oli jonka mä joskus kauan sitten näin? Olen varmaan nähnyt Vakoojan tarinan 1992 kun se on esitetty televisiossa. Se on todennäköisesti toinen ikinä näkemäni homoseksuaalisuusteemainen elokuva – se ensimmäinen odottaa tuossa jonossa uudelleen katsotuksi tulemista, joten siitä myöhemmin.

Elokuvan tarinaa kehystää iäkkään Guy Bennettin haastelu. Elokuva perustuu samannimiseen näytelmään, joka perustuu Julian Mitchellin kirjaan ”Another Country”, joka perustuu löyhästi vakooja Guy Burgessin tarinaan. Harhaanjohtavasti myös James Baldwin on kirjoittanut samannimisen kirjan, mikä aiheutti minulle väärinkäsityksen alkuperäisen tarinan kirjoittajasta.

Elokuvan kuvaama henkinen ilmapiiri sisäoppilaitoksessa on todella vastenmielinen. Kulissi on säilytettävä mutta sen takana voi tehdä kaikenlaista. Kulissin murtumisesta rangaistaan ankarasti ja julmasti. Tämän ristiriidan alle on murtumassa yksi koulun oppilaiden valvojistakin. Se tulee räikeimmin esiin kun valvojat päättävät järjestää ylimääräisen iltarukouksen rauhoittaakseen tilannetta itsemurhan jälkeen ja Fowler valitsee luettavaksi Vanhasta testamentista 3. Mooseksen kirjan 18. luvun jakeet 22 ja 23. Tämä ylilyönti aiheuttaa kakomista jo muissakin valvojissa. Alistavaa uskonnollista tyraniaa viestivät myös elokuvaa rytmittävät virret.

Vakoojan tarina ei kerro paljonkaan vakoojasta mutta jotain homoseksuaalisuuden historiasta. Se on yhden synkän ajan kuvaus ja sellaisena hyvin tehty. Kouluarvosana 8.

Lisää elokuvasta Elonet-palvelusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *