Unelmien risteily (Dreamboat) on aikamme dokkari homomiehisten risteilystä. Risteily on kansainvälinen, miehiä tulee Ranskasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Belgiasta, Intiasta, Palestiinasta ja lukemattomista muista maista. Jumalattoman suuri risteilyalus seilaa avomerellä jossain päiväntasaajan tienoolla ja joka päivä ja ilta on uudet bileet.
Avainsana: ahdistus
Hubert (Xavier Dolan) inhoaa äitiään (Anne Dorval). Hubertin ollen teini se on aivan normaalia, mutta yksihuoltaja äidin tukahduttavassa rakkaudessa kasvaneella pojalle aivan liikaa. Hubert kuvaa videoita joissa toistaa eri tavoin ettei rakasta äitiään. Koulussa ei mene kaksisesti ja ainoa henkireikä on Antonin (Francois Arnaud) jonka kanssa Hubert polttaa pilveä ja paneskelee iltapäivisin Antoninin äidin tehdessä samaa nuorten miesten kanssa viereisessä huoneessa. Hubert valehtelee äidinkielen opettajalleen äitinsä kuolleen ja pakenee tämän luokse tavanomaista vakavamman riidan päätteeksi. Äidin mitta kuitenkin täyttyy ja Hubert saa menolipun sisäoppilaitokseen.
Pierre (Jacques Nolot) lähestyy kuuttakymmentä ja on onneton. Ikä alkaa todella näkyä ja ihmisiä tippuu ympäriltä. Rahasta ei ole pulaa, mutta kolmattakymmentä vuotta jatkunut taistelu HIV:n kanssa on taitekohdassa. Kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään ja poikahuoratkaan eivät maistu kuten ennen. Pierre valittaa ystävilleen ja terapeutilleen eksistentiaalista ahdistustaan.
Totally fucked up – tai Totally F***cked up kuten se sievistelevästi näytetään usein kirjoittavan, on tarina kuudesta homoseksuaalista nuoresta Los Angelesissa. Videokameradokkarimaisesti kuvattu elokuva seuraa toisistaan tukea hakevien nuorten taistelua tiellä aikuisuuteen yhteiskunnassa jossa omat vanhemmat saattavat muuttua vihollisiksi kun kerrot olevasi homo tai lesbo. Nuorten maailma on täynnä vaaroja ja pelkoja kuten aids, petetyksi tuleminen, hakatuksi tuleminen ja sortuminen itsemurhaan, ja kokeilut seksin ja suhteiden saralla ovat arkoja ja harvoin onnistuneita.