On Ryanin (Matt Fentiman) ja Grantin (Mark Hildreth) ”hääpäivä”, mutta sitä ei saa kutsua hääpäiväksi. Kolme vuotta yhdessä ollut pari kinastelee hermostuneina samalla kun sukulaiset valmistautuvat kukin tahollaan vihkitilaisuuteen. Ensimmäisenä paikalle ehtii Ryanin äiti, Rebecca (Katherine Billings), joka tuo mukanaan Dylanin (Brendan Fletcher). Dylan on vaikeuksia joita ei häävierailta muutoinkaan puutu. Paikalle saapuvat Kalvin (Andrew Moxham) ja Jenny (Anna Williams), jotka yrittävät hukuttaa kolme vuotta sitten tapahtuneen traagisen lapsen kuoleman pilveen, Shepard (Bill Marchant) ja Madeline (Nancy Sivak), lapsen leikannut kirurgi joka potee syyllisyyttä ja hänen vaimonsa, Rachel (Cara McDowell), joka on tehnyt liian monta aborttia ja Luke (Stephen Park), joka silti toivoo heidän vielä saavan lapsen sekä Gale (Michael Chase) ja Trish (Suzanne Hepburn), jotka ovat liian itsekeskeisiä hankkiakseen lapsia – ainakin Rebeccan mielestä. Miehet vihkimään saapuu vaitelias Betty (Debra Thorne) ja vieraille tarjoilemaan estoitta lörpöttelevä Rena (Carly Pope). Rikkinäisten ja epätäydellisten ihmisten juhla voi alkaa.
Everyone voisi olla hieno elokuva paremmissa käsissä. Bill Marchant ja muut näyttelijät eivät saa hyvästä tarinasta kuitenkaan irti kaikkia sen mahdollisuuksia. Tyylilajissaan se lienee mustakomedia. Elokuvassa on hyviä kohtauksia, mutta kokonaisuus jää irtonaiseksi. Elokuvan huumori revitään pitkälti sammakoista joita ihmiset suoltavat aina suunsa avatessaan. Betty tuntuu saavan niistä kohtuuttoman suuren osan ja häntä alkaakin käydä sääliksi. Mitä Everyone yrittää viestiä jää minulle epäselväksi. Pelkkänä komediana en osannut sitä pitää mutta mitä Marchant ehkä halusi sanoa jää epäselväksi. Kouluarvosana 7.