Tero KankaanperäScott Thorson (elokuvassa Matt Damon) koulutti eläimiä elokuviin kun Bob Black (Scott Bacula) iski hänet homokapakasta. Bobin kautta Scott tapasi Libracen (Michael Douglas) joka ihastui nuoreen mieheen ja omi tämän elämänkumppanikseen. Liberace muokkasi Thorsonin omistuishaluisesti omaksi kuvakseen. Thorson jäi huumekoukkuun ja tuli hylätyksi nuoremman miehen vuoksi.
{youtube}TQ9OgbLCsUM{/youtube}
Valdemar Melangon Puistohomojen alaotsikko on ”Raportti Helsingin 1960-luvun homokulttuurista”. Kirja kertoo koruttomasti mitä se homokulttuuri oli ennen kriminalisoinnin purkamista: satunnaisia kohtaamisia kusenhajuisissa julkisissa käymälöissä lainsuojattomana kaikkia väkivallantekoja vastaan. Melanko on seurannut tapahtumia Helsingin nyt jos edesmenneillä kruisailupaikoilla 1960-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella jututtaen kohtaamiaan miehiä. Tarkoituksena oli tehdä aiheesta tutkimus mutta se ”hiukan” viivästyi ja aineisto julkaistaan nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, lähes raakamuodossaan vain kevyesti toimitettuna.
Augusten (Joseph Cross) on hyvin läheinen äitinsä Deidren (Annette Bening) kanssa. Isänsä (Alec Baldwin) kanssa hänen välinsä ovat etäiset ja katkeavat kokonaan vanhempien erotessa. Deidre on hyvin epätasapainoinen, huono ja turhautunut runoilija ja ajautuu puoskaripsykiatrin hoitoon. Tohtori Finch (Brian Cox) kuppaa kaikki potilaidensa rahat ja adoptoi heidän lapsensa. Tuloksena on talous jota ei erota hullujen huoneesta ja tähän talouteen Augustenkin päätyy.
Karen (Alison Lohman) pestautuu 1972 Vincen (Colin Firth) muistelmien haamukirjoittajaksi koska hän on ihaillut Lannyä (Kevin Bacon) ja Vinceä kohtaamisestaan heidän kanssaan 15 vuotta aiemmin. Toinen syy on mysteeriksi jäänyt Maureenin (Rachel Blanchard) kuolema, joka epäilemättä liittyy miehiin vaikka sitä ei heihin pystytäkään yhdistämään. Ihastus Lannyyn uhkaa romuttaa koko elämänkertaprojektin, eikä auta yhtään, Lannyn tekeillä olevan ”virallisen” muistelmateoksen uudet luvut tupsahtelevat Karenille kotiin.
Arnold (Harvey Fierstein) on vanheneva drag queen joka omien sanojensa mukaan on nainut enemmän miehiä kuin Raamatussa – Vanha ja Uusi Testamentti yhteenlaskettuna – nimetään. Kaikki ovat tulleet ja menneet vaihtelevan ajan kuluessa.
1971 Ed (Brian Kerwin) pyrkii homokapakassa kyynisen kuoren läpi ja onnistuukin iskemään Arnoldin. Lyhyt suhde kuitenkin kariutuu kun Ed tapailee Laurelia (Karen Young).
Pari vuotta myöhemmin Arnold tapaa Alanin (Matthew Broderick), jonka kanssa suhde kestää vuosia. Juuri kun Arnold ja Alan ovat saamassa 15-vuotiaan Davidin (Eddie Castrodad) sijoitukseen tähtäimessä adoptio ja muuttavat tätä varten suurempaan asuntoon, Alan pahoinpidellään hengiltä.
Pari vuotta myöhemmin Ed punkkaa Arnoldin sohvalla Laurelin heitettyä hänet ulos Arnoldin äidin (Anne Bancroft) tullessa käymään. Äiti ei myöskään tiedä Davidistä ja edessä on viimeinen erä.
David (Vladimir Cruz) kokee kiusalliseksi selvästi homona pitämänsä itseään vanhemman miehen lähestymisen kahvilassa. Diego (Jorge Perugorría) ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsa Davidin vihjeitä, kylmäkiskoisuutta tai protesteja vaan vie nuoren miehen kotiinsa kirjojen ja valokuvien houkuttelemana. Eletään vuotta 1979 Havannassa Kuubassa ja monet asiat Diegon asunnossa kertovat Davidille, että kunnon kommunistina hänen pitäisi pysytellä kaukana Diegosta. Davidin opiskelukaveri kuitenkin ajaa häntä selvittämään lisää asioita tästä vastakumouksellisesta homosta ja miesten suhde alkaa syventyä.
Peter (Matthew Ferguson) kirjoittaa miesten ympärileikkauksesta ja tuo käsikirjoituksensa Peterille (Michael Achtman) puhtaaksi kirjoitettavaksi. Peter (Damon D’Oliveira) viettelee molemmat erikseen ja koostaa musiikkivideon Peterin pakkomielteisestä kuvamanipulaatioista, joissa hän on pääministeri Pierre Trudeaun kanssa intiimeissä kohtaamisissa. Peterin kirjeet pääministerille ovat kuitenkin kiinnittäneet poliisin huomion ja heidät pidätetään tekijänoikeusrikkomuksesta ja tuomitaan pakkotyöhön.
Zac (Olivier Benard, Émile Vallée, Marc-André Grondin) syntyy Gervaisin (Michel Côté) ja Lauriannen (Danielle Proulx) neljänneksi pojaksi jouluna 1960. Laurianne on syvästi uskova katolinen ja Gervais hyvin perinteinen mies. Heidän poikansa ovat kaikki hyvin erilaisia: esikoinen, Christian, on nörtti, Raymond kovis ja Antoine urheilija. Myöhemmin syntyy vielä viidenneksi, iltatähdeksi pikkuveli Yvan. Pienestä pitäen Zac ei ole isänsä suosiossa liian pehmeänä poikana, mutta äiti ymmärtää tätä paremmin. Äiti uskoo myös Zacillä olevan parantamisen lahja. Zac itse rukoilee apua ongelmiinsa, eniten homoseksuaalisiin haluihinsa, joita hänen isänsä on opettanut häntä pitämään kiellettyinä ja likaisina. Hän asettaa itselleen koettelemuksia joiden kautta hän joko tuhoutuu tai pelastuu. Raymond kehittää itselleen huumeriippuvuuden ja ajautuu erilleen muusta perheestä. Raymondin ja Zacin ongelmien kärjistyessä aikuisuuden kynnyksellä alkaa perheen pitkä taistelu sovituksesta.
Harvey Milk (Sean Penn) on 1970 suuren amerikkalaisen vakuutusyhtiön palveluksessa hajuttomana, mauttomana ja kaikin tavoin huomaamattomana. Hän iskee 40. syntymäpäivänään metrosta nuoren miehen, Scott Smithin (James Franco), josta tulee hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa. Ikäkriisi saa Milkin myös muuttamaan uraansa ja perustamaan Castron kameran San Franciscoon. Harveyn mitta tulee täytyy väkivaltaa yhtä paljon kanssaihmisten kuin poliisien taholta ja yhdessä liikkeeseensä kerääntyneiden aktivistien kanssa hän raivaa useiden epäonnistumisten kautta tiensä Yhdysvaltain ensimmäiseksi avoimesti homoseksuaaliseksi kaupunginvaltuutetuksi. Valtavalla voimainponnistuksella Milkin ympärille kerääntyneet aktivistit torppaavat Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston liikkeelle pistämän massiivisen vihakampanjan, joka on viemässä ihmisoikeuden homoilta ja lesboilta kautta maan. Milkin ura päättyy kuitenkin liian varhain ja traagisesti katkeroituneen ex-kollegan käden kautta.
Eletään 70-lukua ja yökerho Studio 54 New Yorkissa on seurapiiripalstojen kuumin uutisten lähde. Shane O’Shea (Ryan Phillippe) katselee kaihoisasti joen yli Jerseystä New Yorkiin ja haaveilee saippuasarjatähtösestä nimeltä Julia Black (Neve Campbell). Ilta jona hän suostuttelee kaverinsa matkaamaan pari mailia pitemmälle 54:een muuttaa hänen elämänsä kun yökerhon notoriöösi omistaja Steve Rubell (Mike Meyers) iskee häneen silmänsä. Shanesta tulee Shane 54, yökerhon kuumin baarimikko ja elämä on suloista päihtymystä. Steven unelmaa seuraa kuitenkin krapula, josta toipuminen kestää vuosikymmenen.