Valdemar Melanko: Puistohomot

Valdemar Melangon Puistohomojen alaotsikko on ”Raportti Helsingin 1960-luvun homokulttuurista”. Kirja kertoo koruttomasti mitä se homokulttuuri oli ennen kriminalisoinnin purkamista: satunnaisia kohtaamisia kusenhajuisissa julkisissa käymälöissä lainsuojattomana kaikkia väkivallantekoja vastaan. Melanko on seurannut tapahtumia Helsingin nyt jos edesmenneillä kruisailupaikoilla 1960-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella jututtaen kohtaamiaan miehiä. Tarkoituksena oli tehdä aiheesta tutkimus mutta se ”hiukan” viivästyi ja aineisto julkaistaan nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, lähes raakamuodossaan vain kevyesti toimitettuna.

Ensimmäisen kerran kirjasta kuultuani olin aivan varma että se on pseudonyymin suojasta kirjoitettu, mutta vilkaisu kirjaston tietoihin tekijästä paljastivat hänet todelliseksi henkilöksi – harva kääntää salanimellä. Kirjan luettuani olen vaikuttunut: vaikka tutkimusta ei syntynyt, kirja onnistuu erittäin hyvin dokumentoimaan yhden merkittävän vaiheen Homo-Suomen historiassa: Marraskuun liike on pohjustanut tietä ja Psyke on perustettu mutta eduskunta vasta valmistelee krimininalisoinnin purkamista. On olennaista huomata, että kysymys on myös aids-kriisiä edeltäneestä ajasta. Melangon haastattelut ja havainnot kuvailevat mennyttä aikaa koruttoman rehellisesti ja onnistuvat todennäköisesti piirtämään historiasta elävämmän kuvan kuin kuivakka tutkimuskieli pystyisi.

Pömpelikulttuurilla on pitkä kansainvälinen historia. Se syntyi kaupungistumisen myötä valistuksen ajalla ja häipyi vaihtelevassa aikataulussa yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Puistohomoissa Melanko viittaakin kohtauspaikkojen siirtymiseen pömpeleistä klubeille ja saunoihin muissa Pohjoismaissa, joissa kriminalisointi oli jo purettu. Kokonaan pömpelikulttuuri ei kuitenkaan ole hävinnyt: vapautuneissakin maissa löytyy vieläkin joukko miehiä jotka hakevat elämäntilanteensa tai sen suoman jännityksen ja kiihottumisen vuoksi anonyymejä kohtaamisia julkisissa käymälöissä. Valtavirran pakotetusta alakulttuurista on vain tullut vähemmistön halveksittu alakulttuuri jonka historiallisesta taustasta uudet sukupolvet eivät tiedä tai haluavat kieltää. Pömpelikulttuuri kertoo jotakin vain miesten kanssa seksiä harrastavien miesten historiasta – naiset ovat kenties kohdanneet aina yksityisessä tilassa, joten heidän historiastaan kriminalisoinnin aikana on jäänyt oikeusdokumentteihin vähemmän jälkiä.

Puistohomot on erinomainen lisä suomalaisen homohistorian kartaan Tuula Juvosen Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia ja YLE:n/Tarinatalon Homo-Suomen historia -dokumentin rinnalle. Melangon ote on vanhahtavan holhoava ja ymmärtävä, mutta vaikka se tai aihe tuntuisi vieraalle ja vastenmieliselle kannattaa kirja lukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *