Kesä 1913: George Sawle ja Cecil Valance viettävät aikaa Georgen kotona livahtaen aina välillä muhinoimaan johonkin piiloon. Cecil kirjoittaa Georgen pikkusisko Daphnelle runon, josta tulee kuuluisa. Cecil, kuten Georgen ja Daphenen veli Hubert, kaatuu ensimmäisessä maailman sodassa ja jättää jälkeensä runoja, kirjeitä ja kipeää kaipausta. Cecilin runoista ja elämästä yrittää ensimmäisenä perille päästä Sebby Stokes, mutta eletään vasta sotien jälkeistä aikaa ja liian moni haluaa salata asioita omista syistään. Pari vuosikymmentä myöhemmin Ceciliin pakkomielteen saa Paul Bryant joka viimein vielä vuosikymmeniä myöhemmin saa koottua ja kirjoitettua yli seitsemänkymmentä vuotiaiden ihmisten hatarista muistoista jotain totuudesta.
Vieraan lapsi on ärsyttävä teos, josta jyvälle pääseminen ottaa kaksi harppausta. Se koostuu vuoden 1913, sotien väliin jääneen viikonlopun, Paulin nuoruuden ja lopulta keski-iän jälkeisen ajan kuvauksista. Kaksi ensimmäistä ovat niin lyhyitä, että vasta kolmatta jaksoa lukiessaan pääsee kärryille kirjan juonesta. Jokaista jaksoa yhdistää epätyydyttävä loppu, yleensä liian aikaisiin. Hollinghurst maalailee kehyksiä ja kanvasin reunoja varoen piirtämästä itse kuvaa hahmotteluviivoja lukuunottamatta.
Ärsytykseni keskellä tajusin kuitenkin, että juuri tämän täytyi olla se Tuula Juvosenkin ongelma kun hän penkoi historiaa Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia -teokseensa. Homojen ja lesbojen historia on täynnä valheita ja osatotuuksia. Se on valtavirran omasta näkökulmastaan kirjoittamaa. Sitä ei ole pidetty tärkeänä, se on haluttu aktiivisesti salata ja jopa hävittää. Olen useammalle heterohistorioitsijalle joutunut muistuttamaan, että historia on voittajien kirjoittamaa ja voittajat ovat valtavirtaa. On melko rehevää perätä näyttöä homoseksuaalisuudesta historiassa kun se miten Hollinghurst kuvaa fiktiivisen runoilijansa elämäntarinan ja teosten vääristelyä lienee surullisen lähellä totuutta.
Vieraan lapsi oli pääosin varsin luettava kirja, mutta paikoitellen, varsinkin loppua kohti, arkkitehtuuriset ympäristön kuvailut kappale tolkulla alkoivat puuduttaa ja loikin niitä aktiivisesti yli. Vaikka kirjasta ajatuksen löysinkin, luulen että tarvitsen pontevan vakuuttelun ennen kuin tartun Hollinghurstiin uudelleen.