For the Bible tells me so (Daniel Karslake, 2007)

For the Bible tells me so on dokumentti kristittyjen – ja vähän juutalaistenkin – suhteesta homoseksuaalisuuteen. Dokumentti alkaa minuutteja kestävällä pahantahtoisella vihapuheella lukuisten tele-evankelistojen, maallikkosaarnaajien ja konservatiivisten kristittyjen televisioesiintymisistä vuosikausien varrelta. Se kuitenkin muuntuu vakaumuksellisten perheiden tarinoiksi siitä kuinka vanhemmat ovat kohdanneet lastensa homoseksuaalisuuden ja miten lapset kokevat suhteensa vanhempiin. Dokumentissa esiintyvät perheet edustavat tapakristityn näkökulmasta varsin hurskasta, kirkossa säännöllisesti käyvien perheiden joukkoa, joka tuntuu suomalaisittain perin vieraalta.

{youtube}ajBR0dq0XXk{/youtube}

Yksi perheistä on piispa Gene Robinsonin perhe ja dokumentti seuraakin hänen tarinansa piispaksi vihkimiseen saakka 2004. Gene Robinsson oli ensimmäinen avoimesti homoseksuaali piispaksi vihitty episkopaali ja hän jäi eläkkeelle tuosta tehtävästä kuluvan vuoden alussa. Hänen lisäkseen dokumentissa esiintyy Yhdysvaltain presidentiksikin pyrkinyt Dick Gephardt lesbotyttärensä kanssa, piispa Desmond Tutu ja vastustajista mm. Anita Bryant.

Dokumentti koluaa läpi Raamattua teologista argumentaatiota homoseksuaalisuutta vastaan ja puolesta analysoiden. Se kertoo erilaisia tarinoita eri kristillisyyden suuntia edustavista perheistä yli sukupolvi, rotu ja luokkarajojen. Monet tarinoista ovat koskettavia, mutta suurimmat tunteet herättävät varmasti vastustajien sapekkaat ja pahantahtoiset puheenvuorot.

Mitään uutta tai järisyttävää For the Bible tells me so ei argumentaatioon tuo, mutta on hyvä katsaus siihen miten kristityt puhuvat mies- ja naispareista. Juuri ajankohtaisuus tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitekampanjan myötä sai minut tarttumaan dokumenttiin. En tälläkään kertaa pysty rationaalisuudeltani välttymään ajatukselta, että argumentointi yksin Raamatun ja teologian rajoissa on hedelmätöntä. Kysymys on lopulta aina tulkinnasta, valikoinnista ja painotuksista molemminpuolin. Suomalaisen peruskoulun ja lukion oppimäärällä luterilaisesta uskosta olisi kuitenkin helppo väittää että konservatiivinen kirjaimellinen luenta on kovin kaukana keskeisenä pidetystä uskon sisällöstä. Huomioni kiinnittyikin paljon siihen miten raivohulluilta ja suhteellisuudentajunsa menettäneiltä monet vastustajista vaikuttivat. Kokemus ei ole uusi, mutta dokumentti on jo kuusi vuotta vanha.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *