Kategoriat
Elokuva-arviot

Alaston totuus (Atom Egoyan, 2005)

Karen (Alison Lohman) pestautuu 1972 Vincen (Colin Firth) muistelmien haamukirjoittajaksi koska hän on ihaillut Lannyä (Kevin Bacon) ja Vinceä kohtaamisestaan heidän kanssaan 15 vuotta aiemmin. Toinen syy on mysteeriksi jäänyt Maureenin (Rachel Blanchard) kuolema, joka epäilemättä liittyy miehiin vaikka sitä ei heihin pystytäkään yhdistämään. Ihastus Lannyyn uhkaa romuttaa koko elämänkertaprojektin, eikä auta yhtään, Lannyn tekeillä olevan ”virallisen” muistelmateoksen uudet luvut tupsahtelevat Karenille kotiin.

Alaston totuus (Where the truth lies) on dekkari, jossa vuorotellaan vuoden -57 ja -72 tapahtumien välillä. Karenissa ja murhatussa Maureenissa on jotain samanlaista ja vaikka tuota samankaltaisuutta on näyttelijävalinnoilla selvästi yritetty vahvistaa, ei todellista allegoriaa synny. Itse tarina on vahvasti tunnepitoinen, mutta Baconin ja Firthin mainioista kyvyistä huolimatta se jää ulkokohtaiseksi. Kriitikot ovat kaataneet syyn tästä enimmäkseen Alison Lohmanin niskaan, mutta ohjaaja Atom Egoyanilla on kyllä enemmän vastattavaa. Dekkarin nopeatempoisuudesta ja aikakausien campistä on päästettävä irti jos haluaa tehdä draamaa.

Homoleffaksi Alaston totuus kelpaa juuri ja juuri. Homoseksuaalisuudella on tarinan kaaressa kaksi paikkaa, joista toinen on omituinen, päälle liimattu lesbopehmopornokohtaus. Elokuvasta kertoo paljon se, että sen toisen paljastaminen ”spoilaisi” koko elokuvan. Elokuvan suuri paljastus kärsii sekin huonosta ohjauksesta: se jää irralliseksi ja paljastuskohtaus on kiirehditty tunteettomaksi.

Miksi siis katsoa Alaston totuus? Ei ainakaan komeiden miesten vuoksi. Molemmat ovat tehneet ennenkin vastaavia rooleja paremmissa elokuvissa ja näyttäneet mitä heillä on tarjota silloin kun se oli vielä näyttämisen arvoista. Baconilla varsinkaan ei ole paljon salaisuuksia koska hän ei ole kameran edessä ujostellut. Luulen että lämpiminä voivat hetken käydä naisista keskenään unelmoivat heteromiehet. Juonellisestikaan elokuva ei ole mitenkään omaperäinen, joten jäljelle jää se, että se on dekkari. Tiedäthän, niitä ostetaan pokkareina ja luetaan jännityksellä odottamatta muuta kuin että jotain paljastuu ja aika kuluu. Kouluarvosana 7.

Lisää elokuvasta Wikipediasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *