David (Vladimir Cruz) kokee kiusalliseksi selvästi homona pitämänsä itseään vanhemman miehen lähestymisen kahvilassa. Diego (Jorge Perugorría) ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsa Davidin vihjeitä, kylmäkiskoisuutta tai protesteja vaan vie nuoren miehen kotiinsa kirjojen ja valokuvien houkuttelemana. Eletään vuotta 1979 Havannassa Kuubassa ja monet asiat Diegon asunnossa kertovat Davidille, että kunnon kommunistina hänen pitäisi pysytellä kaukana Diegosta. Davidin opiskelukaveri kuitenkin ajaa häntä selvittämään lisää asioita tästä vastakumouksellisesta homosta ja miesten suhde alkaa syventyä.
Mansikoita ja suklaata (Fresa y Chocolate, Strawberries and chocolate) piirtää kuvan yksinäisestä homosta kommunistisessa Kuubassa, aikana jolloin kylmä sota oli voimissaan. Kaikki länsimainen on kiellettyä ja liikkuu kiivaasti mustassa pörssissä ja kaikkia pelottaa. Elokuvaa sanotaan netin kuvauksissa klassiseksi kuvaukseksi seksuaalivähemmistöjen asemasta Kuubassa. Minusta se on kuitenkin liioiteltua, koska elokuva kuvaa vain yhtä miestä. On silti mielenkiintoista, että samat epäisänmaallisuuden leimat, joita viljeltiin hiukan pohjoisempana rautaesiripun toisella puolella, olivat – tai kenties ovat – käytössä Kuubassakin. Ei ole tarpeen olla täsmällinen, määritellä tai erottaa pahaa yksikäsitteisesti vaan siihen voi viitata ameebamaisena kaatoluokkana kaikelle mikä ei ole niin kuin minä. Mansikoita ja suklaata sisältää espanjankieliseksi elokuvaksi poikkeuksellisen vähän kiivaasta huutamista dialogissa ja juonikin etenee järkevää vauhtia. Kovin en kehtaa sitä kuitenkaan ylistää, sillä vaikka se on hyvä, se on kaukana elokuvien parhaista. Kouluarvosana 8.