Lars (Thure Lindhardt) jättää uransa armeijassa alkumetreille kun ylennys menee sivusuun alaisten iskemissyytösten vuoksi. Kotona isä myötäilee poliittista uraa tekevää äitiä (Hanne Hedelund) ja välit ovat kireät. Uusi henkinen koti löytyy veljeydestä jota paikalliset uusnatsit tarjoavat. Kansallissosialismi ei Larsia viehätä, mutta hänet kiedotaan mukaan liikkeen toimintaan ja hän päätyy asumaan Jimmyn (David Dencik) kanssa liikkeen johtajan kesäpaikalle sitä remontoiden. Veljeys saa kahden kesken toisen muodon ja tuhon siemenet on kylvetty.
A Single Man (Tom Ford, 2009)
Eletään 1960-luvun puoliväliä ja maailma on menossa päin helvettiä. George (Colin Firth) on menettänyt elämänkumppaninsa kahdeksan kuukautta aikaisemmin ja hautoo itsemurhaa. Työ yliopistolla, työkaverit ja opiskelijat tuntuvat tyhjänpäivisiltä. Aamut ovat hirveitä ja pitkäaikaisin ystävä, Charleykin (Julianne Moore), on hukkumassa giniin. Kun piipun nieleminen ei ota onnistuakseen George lähtee viimeiselle lasilliselle kantapaikkaan ja kohtaa opiskelijansa Kennyn (Nicholas Hoult), joka saa näkemään tien eteenpäin.
Veripalvelun syrjinnästä
Aamulehden uutiseen kansainvälisestä yhteistyöstä miesseksiä harrastaneiden miesten verenluovutuskiellon uudelleen arvioimisesta ja mahdollisesta purkamisesta on tartuttu mediassa ja verkossa ahkeraan. Muutaman vuoden takaista eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua käytetään keskustelussa paljon todistelemaan että kysymys ei ole syrjinnästä. Täyttä puppua sanon minä!
Brüno (Sacha Baron Cohen, 2009)
Brüno (Sacha Baron Cohen) on tähdistä tippunut itävaltalainen muotiguru joka yrittää Yhdysvaltain länsirannikolla nousta uudelleen otsikoihin. Kaikki mieleen tulevat keinot ovat valikoimassa ja niitä kokeillaan vuorollaan: elokuvarooleja, omaa tv-ohjelmaa, hyväntekeväisyyttä, adoptiota kolmannesta maailmasta ja eheytymistä. Lopulta tavoite saavutetaan juuri toivottomien epäonnistumisten kertymänä.
Boys on Film 4 – 9 lyhytelokuvaa
Boys on Film on sarja homoseksuaalisuutta käsitteleviä lyhytelokuvakokoelmia. Neljäs kokoelma on saanut alaotsikokseen Protect me from what I am yhden siihen sisältyvän elokuvan mukaan. Tässä kokoelman onnellinen loppu on harvinaisuus.
5 Films Contre L’Homophobie on Ranskan valtion rahoittama kokoelma lyhytelokuvia nuorille homofobian torjumiseksi 2009. Tarkoituksensa vuoksi tarinoilla on onnellinen loppu.
Miten käsitellä vihapuhetta?
Vihapuhe vs. sananvapaus näyttää olleen kesän teema kietoutuen asekeskusteluun, islamofobiaan, maahanmuuttoon, uusnatsismiin, perssuomalaisuuteen ja koko ajankohtaiseen oikeistokonservatiivisuuden aaltoon. Alan itse vasta nyt hahmottaa kokonaisuutta enkä tätä ennen ole saanut taivutettua koko ajatteluani asiasta holistiseksi blogiksi. Tässä joitainkin hahmottamiani ajatuksia keskustelusta.
Tuntematon musta nuori mies ilmestyy verta vuotavana Flanin (Donald Sutherland) ja Ouisan (Stockard Channing) ovelle New Yorkin 5. avenuella juuri kun nämä ovat voitelemassa parin miljoonan välirahoitusta ystävältään (Ian McKellen). Puheliaan miehen tarinoista käy ilmi että hän on Flanin ja Ouisan lasten opiskelukaveri ja Sidney Poitierin poika, Paul (Will Smith). Ikimuistoisen illan päätteeksi Flan ja Ouisa tarjoavat Paulille yösijan. Aamulla Ouisa kuitenkin löytää Paulin sängystä toisen miehen kanssa mennessään herättämään tätä ja Paul hoitoineen tulee heitetyksi ulos. Hiukan myöhemmin Flanin ja Ouisan ystävien kertomuksesta omasta hämmästyttävästä kohtaamisestaan tuntemattoman nuoren miehen kanssa löytyy niin monta yhtymäkohtaa, että heille valkenee kyseessä olevan sama nuori mies molemmissa tapauksissa. Havainnostaa alkaa purkautua valheiden vyyhti, jota selvitellään koko elokuvan ajan.
Lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Howard (Kevin Kline) valmistautuu häihinsä ja jännittää tulevan vaimonsa (Joan Cusack) kanssa saako lukion entinen oppilas Cameron (Matt Dillon) Oscarin. Oscarin juhliminen kotikatsomoissa ympäri Greenleafin pikkukaupunkia kääntyy nopeasti järkytykseksi kun Cameron outtaa Howardin vastaanottopuheessaan. Ehkä eniten järkyttynyt on Howard itse, joka pitää itseään heterona – Barbara Streisand faniudestaan huolimatta.
Antarctica (Yair Hochner 2008)
Antarctica alkaa kuvauksella Boazin (Ofer Regirer) naiskenteluista joissa vilahtavat elokuvan miehet. Boaz sinänsä ei nouse elokuvassa keskiöön. Pääosaan nostetaan Omer (Tomer Ilan), joka täyttää pian 30 ja on elokuvan esittämän homomiehen stereotyypin mittapuulla munkki. Jostain keskinäisten tapailujen joukosta pintaan pulpahtaa Ronen (Guy Zoaretz) ja miehet tietävät molemmat tahollaan, että tämä on SE oikea. Sivuosissa häärää Omerin sisko (Lucy Dubinchik) oman vaikean suhteensa kanssa esimieheensä, Michaliin (Liat Ekta), ja joukko täysin hulluja ufokaappauksen ”uhreja”, joista Ronen tekee juttua.