Brüno (Sacha Baron Cohen, 2009)

Brüno (Sacha Baron Cohen) on tähdistä tippunut itävaltalainen muotiguru joka yrittää Yhdysvaltain länsirannikolla nousta uudelleen otsikoihin. Kaikki mieleen tulevat keinot ovat valikoimassa ja niitä kokeillaan vuorollaan: elokuvarooleja, omaa tv-ohjelmaa, hyväntekeväisyyttä, adoptiota kolmannesta maailmasta ja eheytymistä. Lopulta tavoite saavutetaan juuri toivottomien epäonnistumisten kertymänä.

Brüno on iki-inhokkini Sacha Baron Cohenin viimeisin hahmo. Aiemmasta kokemuksesta – ystävieni pakotettua minut katsomaan Borateja – ennakkoasenteeni Brünoon ei ollut suopea. En missään tapauksessa halunnut maksaa elokuvan näkemisestä joten venytin sen katsomista pari vuotta. Sattuma sysäsi levyn minulle kautta kulkumatkalla lahjoittajalta Savon setan kirjahyllyyn.

Tyylilajina Brüno on juuri samanlainen kuin Boratit ja kaikki muuta mitä Cohen on tehnyt. Se ei sisällä mitään uutta tai omaperäistä. Minusta on surullista että sen nostattamat suuret tunteet ovat inhoa ja syvää tyydytystä sen näkemisestä kun valtiatar hakkaa Cohenia remmillä – toivoin tuon kohtauksen jatkuvan loputtomiin! Oli toki ilahduttavaa nähdä Cohenin tekevän pilkkaa eheyttäjistä, mutta minun ei ole pakko katsella sitä toistamiseen, voin vain nauttia ajatuksesta miten nuo kaksi tahoa ansaitsevat toisensa ikuisessa kiirastulessa.

Lukemani arviot Brünosta ovat olleet kahden suuntaisia: ”vittu mitä paskaa” tai ”Cohen on nero”. Jo puolen tunnin kuluttua leffan alusta olin palauttanut mieleeni kaikki ne syyt miksi inhoan Cohenin juttuja sydämeni pohjasta. Muotoilen sen lopulta näin: JOS, ja tästä minulla on hyvin syvä epäilys, Cohen on nero ja nostaa vain peiliä jotta voimme nähdä oman typeryytemme, hän on liian nerokas että ymmärtäisimme hänen tarkoituksensa. Tuloksena on siis mahdollisesta hyvästä tarkoituksesta huolimatta äärimmäisen loukkaavaa ja infantiilin typeränä läpitulevaa roskakomediaa. Cohenin komedian älyllinen ja eettinen taso on aivan sama kuin Benny Hillillä ja jälkimmäisen päivistä on kuitenkin jo kulunut kolme vuosikymmentä. Kouluarvosana 5.

Lisää elokuvasta Wikipediasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *