Veripalvelun syrjinnästä

Aamulehden uutiseen kansainvälisestä yhteistyöstä miesseksiä harrastaneiden miesten verenluovutuskiellon uudelleen arvioimisesta ja mahdollisesta purkamisesta on tartuttu mediassa ja verkossa ahkeraan. Muutaman vuoden takaista eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua käytetään keskustelussa paljon todistelemaan että kysymys ei ole syrjinnästä. Täyttä puppua sanon minä!

Olin todella ihmeissäni Veripalvelun kiellosta tehdyn kantelun eduskunnan oikeusasiamieheltä saamasta vastauksesta. Se osoitti selvästi ettei oikeusasiamies ymmärtänyt tiedettä päättelyn ympärillä vähimmässäkään määrin eikä toisaalta myöskään hakenut epidemiologista asiantuntijalausuntoa ratkaisunsa tueksi. Se oli huono ratkaisu oikeusasiamiehen virastolta ja  omiaan rapauttamaan uskoa oikeusvaltioon.

Tieteellisesti Veripalvelun päättely kiellon takana on yhtä perusteltu ja pätevä kuin väite että lehmät ovat syy ilmastonmuutokseen. Se on väärin kohdistettu yksin tilastollisen päättelyn perusteella ilman että kausaliteettia on osoitettu riittävästi. Se myös muodostaa verenluovutuskielloissa redundanssia: suojaamaton seksi on jo muutenkin karenssin aihe.

Veripalvelu on kiellon kanssa 1990-luvun alun seksuaaliterveysvalistuksen juoksuhaudassa. Se tuijottaa yksinomaan tilastoja ylätasolla välittämättä kaikkein keskeisimmästä: sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Miesten ja naisten seksuaalisuuden rakentuminen on osoitettu hyvin erilaisiksi mikä näkyy homomiesten ja lesbonaisten suhteiden erilaisuudessa erittäin hyvin. Vaikka nuoret naiset harrastavatkin enemmän ja useammin (suojaamatonta) seksiä kuin äitinsä, he alkavat vasta lähestyä sitä miten miehet ovat käyttäytyneet jo pitkään. Kun miehellä on kyky harrastaa seksiä (myös) toisten miesten kanssa hän harrastaa sitä selvästi useammin kuin umpihetero verrokkinsa. Touhut miesten kesken ovat usein myös huolettomammin tehtyjä kuin miehen ja naisen kesken. Jos Veripalvelu ymmärtäisi yhtään mitään seksuaalisuudesta se tähtäisi täsmäkohdennettua rekrytointia juuri umpilesboille naisille.

Täysin Veripalvelun käsityskyvyn ulottumattomissa olevan seksuaalisuuden tason lisäksi kielto ohittaa kokonaan seksitekniikoiden tason, jolle Veripalvelu on ilmeisesti haluton ”alentumaan”. Veripalvelun päättelyhän kulkee niin, että suojaamattoman seksin jälkeinen karenssi ei yksinään ole riittävä keino turvata verensiirtojen turvallisuutta joten sitä pitää vahvistaa lisäkiellolla. Valitettavasti kielto on kohdistettu ihmisiin eikä korkean riskin toimintaan. Vastaava virhe korjattiin sensitiivisessä ja inklusiivisessa seksuaaliterveysvalistuksessa jo vuosisadan vaihteessa mutta Veripalvelu ei ole sitä tehnyt vedoten kansainväliseen yhteistyöhön.

Seksitekniikoita on monenlaisia mutta miesseksiä harrastaneet miehet Veripalvelun ikikarenssiin nostanut tekniikka on peppuseksi (anaaliyhdyntä). Suojaamattomana on se on korkean riskin akteja, korkeamman kuin yhdyntä emättimeen tai suihinotto ja sukupuolielinten nuoleminen. Puritaanisuudessan Veripalvelu ei kuitenkaan ymmärrä että peppuseksiä voivat harrastaa myös miehet naisten kanssa ja jopa naiset keskenään sopivilla leluilla varustettuna – jos haluavat. Naisseksi ei kuitenkaan ole yhdyntäkeskeistä kuten miesseksi tai ”sekaseksi”, joten lesbonaiset olisivat tässäkin merkityksessä hyvin turvallisia verenluovuttajia.

Tuskin yksikään homomies voi rehellisesti väittää ettei olisi kuullut kondomin ja liukuvoiteen tarpeesta peppuseksissä vaikka koulujen seksivalistus ei siitä varmasti mitään sano. Reitit joita turvaseksitietoisuus saavuttaa kaapissakin olevat homomiehet ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät tavoita kaapissa olevia bimiehiä syrjähypyillä ja kaikille yksinomaan ”heteroseksiä” harrastavia. Puhe homo- ja heteroseksistä peittää alleen sen faktan, että samat tekniikat ovat käytössä molemmissa.

Ennen kuin naistenlehdet iskevät tabuun kukaan ei kerro naisille peppuseksin turvattomuudesta. Viittaan naistenlehtiin koska tässäkin terveyteen liittyvässä asiassa nimenomaan naiset ovat keskeisiä toimijoita. Ja jos netissä paljon deittisivustoilla ja chateissä pyörivän mutu-tuntuma on minkään arvoinen, peppuseksi naisten kanssa on jotain mitä (nuoret) miehet haluavat yhä useammin ainakin kokeilla ja johon naiset yhä useammin sanovat kyllä. Minun käsitykseni on, että hiv-viruksen ja muiden seksiteitse tarttuvien tautien kyky tunnistaa ihmisten sukupuoli on evoluutiossa jäänyt kehittymättä ilmeisen tarpeettomana.

Suojaamattoman seksin karenssin läpi valuu siis – Veripalvelun logiikkaa seuraten – kasvava joukko miesseksiä koskaan harrastamattomia ihmisiä jotka kuitenkin ovat harrastaneet, tai harrastavat toistuvasti, korkean riskin seksitekniikoita. Toisaalta verta käy luovuttamassa koko joukko miesseksiä harrastaneita miehiä, jotka eivät katso tarpeelliseksi rastia tuota ruutua lomakkeessa – eikä Veripalvelulla ole mitään keinoa puuttua tilanteeseen vaikka se paljastuisikin.

Onneksi näiden aukkojen olemassa olosta huolimatta nollassa pysynyt hiv-tartuntojen määrä verensiirroissa näyttäisi osoittavan suojaamattoman seksin karenssin riittäväksi keinoksi turvata verensiirrot. Ja samalla tulee näytettyä että miesseksiä harrastaneiden verenluovutuskielto on vain ennakkoluuloihin perustuvan tilastollisen päättelyn tuottamaa syrjintää. Veripalvelu on Kunniarottansa ansainnut pitämällä yllä 80-lukuista syrjivää käsitystä homomiehistä hi-viruksen tartuttajina.

P.S. Jutun kirjoittamisen jälkeen tapahtunut karenssin liudentaminen vuodeksi selibaattia ei millään merkittävällä tavalla vähennä syrjintää ja perustuu aivan samaan virheelliseen päättelyyn. Keskeinen virhe on edelleen sama.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *