Hansel (Ben Mayer-Goodman) jää äitinsä (Alberta Watson) kanssa kahden Itä-Berliiniin äidin heittäessä amerikkalaissotilaan, joka on pojan isä, ulos. Hansel kuuntelee vain amerikkalaisohjelmia ja unelmoi paosta länteen. Tilaisuus tarjoutuu kun toinen jaettuun kaupunkiin sijoitettu amerikkalaissotilas ihastuu Hanseliin ja haluaa naida tämän. Yhdessä pojan äidin kanssa Luther (Maurice Dean Wint) juonii suunnitelman, jonka mukaan poika saa äitinsä nimen ja passin ja hänet leikataan naiseksi. Leikkaus menee kuitenkin pieleen ja Hedwig kuvaa myöhemmin, että hänelle jäi ”angry inch to work with”. Berliinin muurin murtuessa Hedwig (John Cameron Mitchell) saa ensimmäiseksi hääpäivälahjaksi Lutherilta peruukin ja lemput asuntovaunuslummiin Kansasissa. Pelastuksekseen Hedwig perustaa glam rock bändin ja iskee silmänsä alaikäiseen, uskoon hurahtaneeseen wannabe-rokkariin. Hedwig opettaa Tommylle (Michael Pitt) ”kaiken” ja saa palkkioksi jätetyksi tulemisen ja katkeran roolin hänen biiseillään menestyvän Tommy Gnosiksen vainoojana esiintyen räkälöissä itäsaksalaisista koostuvan Angry Inch -bändinsä kanssa.
Avainsana: Yhdysvallat
Paris is burning on dokumenttielokuva New Yorkin drag alakulttuurista 80-luvun lopussa. Se kertoo ”taloista” (houses) jotka järjestävät ”juhlia” (balls). ”Juhlien” ideana on tarjota artisteille mahdollisuus esiintyä (”walk”) sellaisena kuin haluaa. Drag on tässä ymmärrettävä hyvin laveasti ja alkuun dokumentissa onkin epätodellinen ja sekava tunnelma. 80-90-luvun taitteen muoti ei helpota tilannetta yhtään – odotan kauhulla sen paluuta! Dokumentissa esiintyy lukematon joukko drag taitelijoita, jotka ovat homoseksuaaleja, transvestiitteja tai transsukupuolisia – jotkut useampaakin yhtä aikaa. Siveään ja sivisteltyyn nykydragiin verrattuna kuvattu show on paljon henkilökohtaisempaa ja monimuotoisempaa. Paris is burning on varsin erikoinen katselukokemus. Kouluarvosana 7.
Chuck & Buck (Miguel Arteta, 2000)
Buckin (Mike White) äiti kuolee ja hän tapaa hautajaisissa lapsuuden parhaan kaverinsa Chuckin (Chris Weitz). Buckin yksinkertaisessa maailmassa se mitä tapahtui lapsuudessa ei koskaan saanut päätöstä, mutta Chuck on siirtynyt eteenpäin. Buck ei halua päästää irti ystävästään ja kirjoittaa näytelmän, jolla haluaa saada Chuckin muistamaan ja ymmärtämään. Viestin perille saaminen maailmojen välillä ei kuitenkaan ole helppoa ja Chuckillakin olisi jotain sanottavaa.
Shelter (Jonah Markowitz, 2007)
Zach (Trevor Wright) huolehtii kaiken vapaa-aikansa kyvyttömän isosiskonsa, Jeannen (Tina Holmes), pojasta, Codysta (Jackson Wurth). Codyn isä on jättänyt Jeannen ja miehet Jeannen elämässä vaihtuvat tiheään. Köyhyys ja velvollisuus Codya kohtaan ovat muodostuneet nuorelle Zachille kahleeksi joka pitää hänet San Pedrossa surffaamassa ja tekemässä katutaidetta. Zachin parhaan kaverin veli, Shaun (Brad Rowe), palaa rikkaiden vanhempiensa talon vahdiksi San Pedroon ja yhdessä surffaamisesta muodostuu henkireikä Zachille. Suhde syvenee piilossa pikkukaupungin uteliailta ja Zachin iloksi myös Shaun osaa touhuta Codyn kanssa. Mutta kesä ei jatku loputtomiin ja Zachin on tehtävä valintoja elämänsä suunnan suhteen.
Sordid Lives (Del Shores, 2000)
Peggy Williamson on kuollut. Lopun aikoina hän aiheutti pahennusta teksasilaisessa pikku kaupungissa estottomalla käytöksellään ja kuoli lopulta kompastuttuaan yöllä pimeässä motellihuoneessa ukkomiehen lattialle jättämiin puujalkoihin ja lyötyään päänsä. Vainajan sisar, tyttäret, poika, tyttären poika ja ystävät surevat Peggyä ja selvittelevät olosuhteiden vuoksi paljastunutta syrjähyppyä. Keskeisissä osissa ovat homo tyttären poika (Kirk Geiger) joka on karistanut kaupungin tomut jaloistaan ja poika (Leslie Jordan), joka on nuorena suljettu mielisairaalaan koska hän on homo ja pukeutuu naisten vaatteisiin.
Robert (John Bolger) ja Michael (Richard Ganoung) viettävät viimeisiä päiviään yhdessä ennen Robertin lähtöä työnantajansa komennukselle Afrikkaan. Eletään 80-luvun puoliväliä ja Michaelia rassaa eron lisäksi hänen ystävällään Nickillä (Steve Buscemi) todettu tappava sairaus, josta ei homopiireissä puhuta ääneen. Viimeiset päivät yhdessä sisältävät paljon päivällisiä ja bileitä ystävien kanssa ja niiden lomassa purkautuu auki paljon ihmissuhteiden kiemuroita.
Milk (Gus Van Sant, 2008)
Harvey Milk (Sean Penn) on 1970 suuren amerikkalaisen vakuutusyhtiön palveluksessa hajuttomana, mauttomana ja kaikin tavoin huomaamattomana. Hän iskee 40. syntymäpäivänään metrosta nuoren miehen, Scott Smithin (James Franco), josta tulee hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa. Ikäkriisi saa Milkin myös muuttamaan uraansa ja perustamaan Castron kameran San Franciscoon. Harveyn mitta tulee täytyy väkivaltaa yhtä paljon kanssaihmisten kuin poliisien taholta ja yhdessä liikkeeseensä kerääntyneiden aktivistien kanssa hän raivaa useiden epäonnistumisten kautta tiensä Yhdysvaltain ensimmäiseksi avoimesti homoseksuaaliseksi kaupunginvaltuutetuksi. Valtavalla voimainponnistuksella Milkin ympärille kerääntyneet aktivistit torppaavat Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston liikkeelle pistämän massiivisen vihakampanjan, joka on viemässä ihmisoikeuden homoilta ja lesboilta kautta maan. Milkin ura päättyy kuitenkin liian varhain ja traagisesti katkeroituneen ex-kollegan käden kautta.
Vacationland (Todd Verow, 2006)
Joe (Brad Hallowell) ja Andrew (Gregory J. Lucas) ovat lukiokavereita mainelaisessa pikkukaupungissa. Joe tekee töitä marketissa, kuten siskonsakin, ja yhdessä sisarukset yrittävät selvitä alkoholistiäidin ja tämän vaihtuvien äijien kanssa. Molemmat haaveilevat paosta Mainesta. Joen haave taidekouluun pääsemisestä vie hänet malliksi iäkkäälle taiteilijalle, joka tarjoaa hänelle paikkaa luonaan asuvana avustajana. Andrew varastelee ja pelaa jalkapalloa – sitä amerikkalaista. Molemmilla on tyttöystävät, mutta kumpikin haluaa enemmän toistaan kuin tyttöjä. Poikien suhde saa alkunsa kun Andrewn tyttöystävä lyö kortit pöytään.
Joe (Tim Swain) tulee pienestä Bangorin kaupungista suureen kaupunkiin taideopiskelijaksi. Lapsenkasvot ja hyväluonteisuus kätkevät alleen villin nuoren miehen joka maistaa kaikkea tarjottua ja antaa kaikille. Taidekoulun rikkaiston varjossa hän ystävystyy Jenniferin (Julia Frey) kanssa ja yhdessä he valvovat ja taistelevat valtavaa ylityöllistämistä vastaan. Molemmilla on oma taktiikkansa onnettomien tulojen kanssa selviämiseen: Joe myy seksä miehille ja Jennifer on melkoinen taskuvaras ja näpistelijä. Joe on iskenyt silmänsä kollegaan joka kuitenkin osoittautuu vaikeaksi saavuttaa.
Seth (Gabriel Mann) ei oikein istu umpivalkoiseen tuppukylään jossakin Yhdysvaltojen pohjoisosissa: hän on liian taiteellisesti lahjakas, kuntelee mustaa räppiä eikä välitä rasistisista vitseistä. Sethin äiti on kuollut ja isä pikkukylän kasvatti jonka maailmassa korkeakoulutuksella ei ole sijaa. Sukset menevät ristiin tyttöystävän kanssa ja illalla kahvilan kassaa laskiessaan Seth katsoo ylös aseenpiippua pitkin hyvin hermostuneeseen mustaan naamaan. Ryöstäjä tuupertuu ennen kuin tilanne karkaa käsistä ja Seth piilottaa hänet metsämökkiin jossa hoitaa Knowledge Johnsonin (Laurence Mason) kuntoon.