Kategoriat
Kirja-arviot

Saanko olla totta?

Saanko olla totta? ilmestyi jo neljä vuotta sitten. Se on lojunut ensin toista vuotta lukemattomien kirjojen pinossani – melko mittava pino – ja sitten ollut luettavana toista vuotta. En tiedä onko se enemmän ähkyä hlbtiq-kirjallisuudesta vai epätasaista laatua artikkeleissa.

Kirja jakautuu oikeastaan kahteen osaan: hlbtiq-henkilöiden ja heidän läheistensä kertomuksiin elämänvaiheista joissa he ovat tarvinneet ammatillista apua ja ammattilaisten artikkeleihin hlbtiq-asiakkaiden kohtaamisesta erilaisissa viitekehyksissä. Kirjan toimittajilla on vaikuttava kokemus aihepiiristä ja kirjoittajissa on arvostettuja asiantuntijoita kuten Maarit Huuska, Arja Penttinen ja Jack Dreschner.

Kategoriat
HLBTIQ

Ei olympialaisia sateenkaaren päässä?

Olen kirjoittanut tämän blogin jo tammikuussa 2014 Sotsin olympialaisten alla kun Kuopion kaupunginkirjasto pyysi minulta Savon setan puheenjohtajana blogia homoista urheilussa. Sittemmin kirjaston verkkosivujen uudistus on hävittänyt kaiken tuon sisällön joten uudelleen julkaisen tekstini tässä Kuopio Priden 2020 lähestyessä ja Janne Puhakan Hesarissa tänään julkaistun haastattelun inspiroimana.

Dave Kopay, Billy Jean King, Jason Collins, Blake Skjellerup, Martina Navratilova, Justin Fashanu, Nilla Fischer, Caster Semenya, Orlando Cruz, John Amaechi, Tom Daley… Joko leikkaa? Sotsin olympialaisten alla on hyvä vilkaista homoihin, lesboihin ja transhenkilöihin urheilussa.

Kilpaurheilu on maskuliininen maailma, jossa imago on kaikki kaikessa. Naiset ovat saaneet tehdä hartiavoimin töitä päästäkseen osallistumaan samoin edellytyksin kuin miehet. Kilpailu kentillä ei kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna kilpailuun sponsoreista, joiden miellyttämiseksi on oltava hyveellinen idoli. Tähän maailmaan sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat tai kokevat henkilöt eivät ole mahtuneet ja homoseksuaalisuuden tabun tahraamatkin vain tiukasti kaappiin suljettuina.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Hedwig and the Angry Inch (John Cameron Mitchell, 2001)

Hansel (Ben Mayer-Goodman) jää äitinsä (Alberta Watson) kanssa kahden Itä-Berliiniin äidin heittäessä amerikkalaissotilaan, joka on pojan isä, ulos. Hansel kuuntelee vain amerikkalaisohjelmia ja unelmoi paosta länteen. Tilaisuus tarjoutuu kun toinen jaettuun kaupunkiin sijoitettu amerikkalaissotilas ihastuu Hanseliin ja haluaa naida tämän. Yhdessä pojan äidin kanssa Luther (Maurice Dean Wint) juonii suunnitelman, jonka mukaan poika saa äitinsä nimen ja passin ja hänet leikataan naiseksi. Leikkaus menee kuitenkin pieleen ja Hedwig kuvaa myöhemmin, että hänelle jäi ”angry inch to work with”. Berliinin muurin murtuessa Hedwig (John Cameron Mitchell) saa ensimmäiseksi hääpäivälahjaksi Lutherilta peruukin ja lemput asuntovaunuslummiin Kansasissa. Pelastuksekseen Hedwig perustaa glam rock bändin ja iskee silmänsä alaikäiseen, uskoon hurahtaneeseen wannabe-rokkariin. Hedwig opettaa Tommylle (Michael Pitt) ”kaiken” ja saa palkkioksi jätetyksi tulemisen ja katkeran roolin hänen biiseillään menestyvän Tommy Gnosiksen vainoojana esiintyen räkälöissä itäsaksalaisista koostuvan Angry Inch -bändinsä kanssa.

Kategoriat
Elokuva-arviot

XXY (Lucía Puenzo, 2007)

Alex (Inés Efron) asuu meribiologivanhempiensa kanssa pienessä uruguaylaisessa kalastajakylässä. Perhe on päätynyt tänne koska Alexin intersukupuolisuus on aiheuttanut ongelmia aiemmissa asuinpaikoissa. Vanhemmat ovat valinneet kasvattaa Alexia tyttönä mutta pidättäytyä kirurgiasta. Murrosikä saa kuitenkin myös vanhempien määrätietoisuuden horjumaan ja äiti kutsuu ystävänsä kirurgipuolisoineen käymään. Mukana seuraava Alvaro (Martín Piroyansky) on hiukan Alexia vanhempi ja nuorten muodostuva suhde johtaa kaikessa vaikeudessaan eteenpäin vievän tien selkenemiseen.