Alex (Inés Efron) asuu meribiologivanhempiensa kanssa pienessä uruguaylaisessa kalastajakylässä. Perhe on päätynyt tänne koska Alexin intersukupuolisuus on aiheuttanut ongelmia aiemmissa asuinpaikoissa. Vanhemmat ovat valinneet kasvattaa Alexia tyttönä mutta pidättäytyä kirurgiasta. Murrosikä saa kuitenkin myös vanhempien määrätietoisuuden horjumaan ja äiti kutsuu ystävänsä kirurgipuolisoineen käymään. Mukana seuraava Alvaro (Martín Piroyansky) on hiukan Alexia vanhempi ja nuorten muodostuva suhde johtaa kaikessa vaikeudessaan eteenpäin vievän tien selkenemiseen.
XXY on vielä äärimmäisen harvinainen elokuva intersukupuolisuudesta. Sen tarinallisena lähtökohtana on yksi vanhimmista tunnetuista intersukupuolisuuden aiheuttajia, Klinefelterin oireyhtymä. Elokuva lähestyy tuntematonta aihetta vähän kerrallaan paljastaen vahvasti Alexin kokemusta korostavalla otteella. Se käsittelee intersukupuolisuuteen liittyviä moninaisia vaikeita normatiivisia asenteita, pelkoja ja intersukupuolisen kohtaamaan väkivaltaa. Se onnistuu myös saamaan otteen intersukupuolisuuteen törmäävien ihmisten voimattomuudesta ja välineettömästä kyvyttömyydestä käsitellä eteensä tulevaa ja kohdata ihmistä ihmisenä yli sukupuolen. Synkässä eleettömyydessään se on hienovarainen aiheen käsittelyssä ja hyvä näin, en haluaisi nähdä aihetta käsiteltävän sensaatiomaisella amerikkalaisotteella. Vaikkakin puhdasta draamaa XXY on sivistävä elokuva ja sitä voi lämpimästi suositella. Kouluarvosana 8.