Tero KankaanperäPride-kausi on taas alkamassa ja minulle on kivi kengässä pride-sanan käyttö suomenkielessä. Se on otettu osaksi kieltämme, ja jopa yhdistysten nimiä, tarkemmin pohtimatta, välittääkö se suomalaiselle lukijalle tai kuulijalle merkityksensä oikein. Vaikka sanan kritiikki julkisuudessa onkin usein läpinäkyvää sateenkaarivihamielisyyden peittelemistä, olisi järjestäjienkin usein hyvä pysähtyä sanan merkityksen äärelle.
Olen 2013 kirjoittanut Twitterin käyttöönotosta yhdistysaktiivin näkökulmasta ja 2015 yrittänyt tiivistää muutamia usein vastaantulleita virheittä sen käytössä. Tämä kolmas osa Twitter-purkauksiani koskee Facebookia vastaan organisoitua Stop Hate For Profit-kampanjaa ja sitä kuinka Twitter tarvitsisi vielä kovemmin keppiä.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeusliikkeen synty muutti tapaa ajatella homoseksuaalisuutta. Sodomiana siitä oli anglo-amerikkalaisessa kulttuuripiirissä pitempään puhuttu mutta ’homosexual’ oli ottanut sen paikan puheessa useimmiten. Sodomia ja sodomiitti eivät olleet identiteettejä vaan tekoja. Kuka tahansa saattoi sortua sodomiaan ja vaikka se leimasi tekijäänsä jos siitä jäi kiinni, se nähtiin yhä enemmän yksittäisten tekojen kuin käyttäytymismallin kautta.
Unelmien risteily (Dreamboat) on aikamme dokkari homomiehisten risteilystä. Risteily on kansainvälinen, miehiä tulee Ranskasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Belgiasta, Intiasta, Palestiinasta ja lukemattomista muista maista. Jumalattoman suuri risteilyalus seilaa avomerellä jossain päiväntasaajan tienoolla ja joka päivä ja ilta on uudet bileet.
Ned (Fionn O’Shea) ei odota innolla paluuta uudelle lukuvuodelle sisäoppilaitokseen. Kiusaaminen on hänelle arkipäivää mutta hetken näyttää siltä että hän saisi huoneen yksin käyttöönsä mikä piristäisi asioita hiukan. Valitettavasti viimehetkellä saapuva uusi oppilas, Conor (Nicholas Galitzine), sijoitetaan samaan huoneeseen Nedin kanssa. Käveltyään huoneeseen Conorin tehdessä punnerruksia paidatta Ned on tehnyt diagnoosinsa: häiritsevän komea mutta taas vain yksi uusi rugby-ääliö lisää.
Ylikersantti Juho Pylvänäinen edusti Merivoimia tyylikkäästi univormussa Helsinki Pridessa 2016. Kuvat hänestä paraatin keulassa sateenkaarilippua heilutellen ja hymyillen nousivat ikonisiksi mediassa. Arki koitti maanantaina ja tiedottaja Henrik Gahmberg Puolustusvoimista katkaisi hyvällä alulla olleen positiivisen julkisuuden kierteen ilmaisten paheksuntaa Pylvänäisen esimerkillistä esiintymistä kohtaan. Viestinnällisesti Puolustusvoimat mokasi raskaasti. Heidän kannaltaan on todella sääli ettei Merivoimien tiedotuspäällikkö Annele Apajakari ollut se joka tavoitettiin kommentoimaan: ”kiva kun yksilö uskaltaa kun organisaatiota vielä vähän jännittää” olisi ollut paljon parempi viesti tähän kohtaan. Nyt jännitti niin paljon että pääsi housuun. Varsinkin kun myöhemmin kävi vielä ilmi että edellisvuotisessa jutussa Hufvudstadsbladetissa Puolustusvoimat on ollut päinvastaisella linjalla.
Britannian vuodenmittaisen kaivostyöläisten lakon aikaan homot ovat tulilinjalla AIDS-kriisin vyöryessä yli maailman. Mark Ashton (Ben Schnetzer) saa Lontoon Pridessa 1984 idean: kerätään rahaa lakkoileville kaivostyöläisille. Homoja kaivostyöläisiin yhdistää viha heitä sikamaisesti kohtelevia poliiseja kohtaan. Syntyy LGSM – Lesbians and Gays Support the Miners. Ongelmaksi muodostuu ettei kaivostyöläistenliitto ole halukas ottamaan rahaa vastaan homoilta ja lesboilta. Tämä ei Ashtonia lannista vaan rahat päätetään viedä itse suoraan Walesiin kaivoskylään.
{youtube}kZfFvsKDuUU{/youtube}
Marco (Isaac Leyva) on kehitysvammainen poika, joka elää huumehuora äitinsä kanssa 1970-luvun lopun Länsi-Hollywoodissa. Eräänä iltana äiti ei tulekaan kotiin mutta onneksi naapurin setä Rudy (Alan Cumming) ottaa pojan suojiinsa. Tietämättä mitä muutakaan tehdä Rudy ottaa yhteyttä edellisenä iltana shownsa jälkeen tapaamaansa mieheen, joka työskentelee syyttäjänvirastossa. Paul (Garret Dillahunt) neuvoo Rudyä ottamaan yhteyttä lastensuojeluun joka onkin jo paikalla kun Rudy palaa kotiin. Marco kuitenkin karkaa sijaishuoltoyksiköstä ja Rudy ja Paul löytävät hänet kadulta. Rudy päättää että hän haluaa pitää huolta Marcosta, mutta se on aikakauden Amerikassa lähes mahdotonta.
{youtube}7ghwGOuuNy0{/youtube}
Viime eduskuntavaaleissa (2011) oli hlbtiq-kampanja ”Älä äänestä homofobia eduskuntaan”. Tuon kampanjan ajatusta seuraten päätin koota mustan listan Savo-Karjalan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaista, jotka vastustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbtiq) yhdenvertaisuutta ja haluavat ylläpitää jonkinlaista seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuolen ilmaisuun tai sukupuoli-identiteettiin liittyvää syrjintää.
Kuopion uudelle konservatiivi piispalle, Jari Jolkkoselle, tuli paha mieli kun eroakirkosta.fi -palvelu julkisti viikonloppuna 10-vuotisen toimintansa kunniaksi tiedotteen tavoitteidensa erinomaisesta toteutumisesta. Paha mieli sai hänet kaipaamaan menneeseen aikaan ja romantisoimaan valikoimiaan ”ateismin oppi-isiä”. Hän kaipaa kirjoituksessaan tuttua ja turvallista retoriikkaa uskosta, eikä huomaa että kritiikki ei kohdistu maailmankatsomukseen vaan sen toteutukseen – juuri samaan tekopyhyyteen kuin Jolkkosen ateismin kulta-aikoina.