Tero Kankaanperä
Minulle historiaa lukiossa opetti useita historian oppikirjojakin kirjoittanut Terttu Matsinen. “Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista” on jäänyt mieleeni hänen tunneiltaan. Mutta miten yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut halveksuttua? Työssäni Vihreän kunnallisjärjestön toiminnanjohtajana törmään syihin jatkuvasti.
Ignacio de la Torre y Mier (Alfonso Herrera) mielii Meksikon osavaltion kuvernööriksi ja vehkeilee hänelle parlamenttipaikan antaneen presidentti Porfirio Díazin (Fernando Becerril) selän takana. Presidentin tyttären (Mabel Cadena) naiminen ei auta Ignacion asemaa yhtään, sillä hän viihtyy paljon paremmin herrojen seurassa. Salaisuus intohimoisesta suhteesta Evaristo Rivasiin (Emiliano Zurita) ei pysy vaimolta salassa ja tämä johtaa kissa ja hiiri -leikkiin jota Ignacio ja hänen salaliittolaisensa eivät voi voittaa.
Tämä blogi on sivistetty versio työssäni Kuopion Vihreiden toiminnanjohtajana reilu vuosi sitten kirjoittamastani rantistä.
Jo ennen vuotta 2020 tehtiin verkkotapahtumia joissa ihmiset keskustelivat taloudesta, teknologiasta, tulevaisuudesta, ihmisoikeuksista tai politiikasta. Koronaepidemia kuitenkin pakotti kaikki viestinsä kansalaisten tietoisuuteen haluavat tahot verkkoon heitä tavoittelemaan ja uusia verkkolähetysten tekijöitä nousi kilpailemaan keskenään valtavia määriä. Miten herättää kiinnostus ja pärjätä kilpailussa?
Julkaisin tämän kirjoituksen alunperin 20.7.2016 Facebook-tililläni mutta kuten kaikki tiedämme, se on paras tapa piilottaa juttuja. Niinpä julkaisen kirjoituksen nyt hiukan palautteen perusteella parannettuna ensimmäisenä päivän politiikkaan liittyvänä kirjoituksena verkkosivuillani.
Antero Vartia, Mikko Kiesiläinen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Päivittäistavarakauppa ja muutamat muut ovat jo pidempään rummuttaneet ”tarvetta” vapauttaa eri määrin lääkejakelua. Pisimpään rumpua ovat paukuttaneet Päivittäistavarakauppa ja KKV. Keskityn nyt kansanedustaja Antero Vartian esitykseen vapauttaa apteekin perustaminen kenen tahansa proviisorin oikeudeksi. Vartia ei ole täsmälleen ottaen näin ilmaissut ja oletan että hänkin tarkoittaa jotakin mallia jossa pelkkä maisteritutkinnontasoinen proviisorin tutkinto ei riitä vaan pitää olla pikkuisen muutakin hihassa. Oikaiskaa jos olen väärässä. Parhaan ymmärrykseni mukaan esityksen tavoitteena on alentaa lääkkeiden hintoja. En ole pistänyt merkille onko Vartia ilmaissut asiaa täsmällisemmin; siis tarkoittaako hän kuluttajahintoja ylipäänsä, lääkeskustannuksia valtiolle vai kansalaisten lääkkeistä maksamaa hintaa. Olen asiasta kansanedustajan kanssa hiukan vääntänyt. Aluksi näin ilokseni että tiedolla oli jonkun verran vaikutusta esitykseen; se eli hiukan siitä mitä se oli alkuperäisessä ulostulossa. Valitettavasti kehitystä ei ole enää viimeisen vuoden aikana tapahtunut vaan argumentaatio on kääntynyt liturgiaksi.
Minua riepoo käytävässä keskustelussa se miten vähällä ymmärryksellä suomalaisesta lääkejakelusta keskustelua käydään. Oma pätevyyteni osallistua keskusteluun on Kuopion yliopistossa 1994-97 suoritettu farmaseutin tutkinto ja sitten vuosien 1997-2009 aikana pienen pienissä erissä suoritetut proviisorin tutkinnon sosiaalifarmasian pääaineen opinnot. Noissa opinnoissa painottui paljon epidemiologia ja lääketaloustiede. Proviisorin tutkintoa minulla ei siis ole. Oma käytännöllinen kokemukseni apteekkityöstä rajoittuu 3 kuukauden harjoitteluun Yliopiston apteekissa 1996. Sairaala-apteekista/lääkekeskuksista minulla on yhteensä reilu parin vuoden työkokemus mutta vuoden 2003 jälkeen en ole alan hommia tehnyt. Riippuvuuttani ja sidonnaisuuksiani voi arvioida tarkemmin portfolioni perusteella.
Britannian vuodenmittaisen kaivostyöläisten lakon aikaan homot ovat tulilinjalla AIDS-kriisin vyöryessä yli maailman. Mark Ashton (Ben Schnetzer) saa Lontoon Pridessa 1984 idean: kerätään rahaa lakkoileville kaivostyöläisille. Homoja kaivostyöläisiin yhdistää viha heitä sikamaisesti kohtelevia poliiseja kohtaan. Syntyy LGSM – Lesbians and Gays Support the Miners. Ongelmaksi muodostuu ettei kaivostyöläistenliitto ole halukas ottamaan rahaa vastaan homoilta ja lesboilta. Tämä ei Ashtonia lannista vaan rahat päätetään viedä itse suoraan Walesiin kaivoskylään.
{youtube}kZfFvsKDuUU{/youtube}
Viime eduskuntavaaleissa (2011) oli hlbtiq-kampanja ”Älä äänestä homofobia eduskuntaan”. Tuon kampanjan ajatusta seuraten päätin koota mustan listan Savo-Karjalan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaista, jotka vastustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbtiq) yhdenvertaisuutta ja haluavat ylläpitää jonkinlaista seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuolen ilmaisuun tai sukupuoli-identiteettiin liittyvää syrjintää.
Vanhempien äärimmäiset reaktiot ulostuloon ovat johtaneet hlbtiq-nuorten kodittomuuteen Suomessakin mutta ne ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä. Usein lapsen ulostulo on vanhemmille jonkinlaisen kriisin aihe mutta ajan, tiedon ja ajattelun kanssa nämä kriisit johtavat useimmiten hyväksyntään tai ainakin suvaitsemiseen. Enenevässä määrin kuulee myös tarinoita ongelmattomilta vaikuttavista ulostuloista.
David Holstin (Björn Kjellman) toiveet pääministeriydestä kariutuvat kristillisten tippuessa valtiopäiviltä ja luvassa on vielä neljä vuotta demari valtaa Ruotsissa. Karvaan tappion masennus jää kuitenkin lyhyt aikaiseksi kun David ihastuu demaripoliitikko Martin Kovaciin (Eric Ericson). Davidin elämää hallitsevat Fia-vaimo (Tova Magnusson-Norling) ja avustaja (André Wickström), joista ainakin vaimolla on parempi ote Davidin elämästä kuin hänellä itsellään. Romanssista tulee kuoppainen tie eikä seuraavan mutkan taakse näe.
{youtube}PvedXm2a9uI{/youtube}
Ajauduin äskettäin Twitterissä debattiin valkoisen heteromiehen asemasta maailman sorretuimpana enemmistönä. Fraasihan on peräisin siitä sateenkaarivihamielisestä vähemmistöstä joka organisoi mm. Hetero Pride tapahtumaa. Keskustelukumppanilleni ei oikein mennyt jakeluun miksi koko ”valkoinen heteromies” (VHM) on enemmistön synonyyminä varsin ongelmallinen.
Larva (Dudley Findlay Jr), Lady Marmalade (Michael Lynch) ja Max (Claude E. Sloan) ovat kaikki mustia, hiv-positiivisia, homoja ja queenejä dragissä. Jamela (Suzanne Gregg Ferguson) on myös musta ja positiivinen, mutta myös Maxin sisko ja pienen vauvan äiti. Sam (Jon Kit Lee) on joukon nuorin ja ”negatiivinen”, mutta Maxin poikaystävänä se voi muuttua nopeastikin. On 90-luvun alku ja on huono aika olla köyhä hiv-positiivinen New Yorkissa. Queenien vihan kohteena on erityisesti kaupunginvaltuutettu Melvin Freeman (Bryan Webster), joka vastustaa jälleen uuden hiv-positiivisten hoitokodin perustamista. Niinpä kuka mistäkin päihteestä päänsä sekaisin saava jengi pistää pystyyn erikoisen ja radikaalin suorantoiminnan kampanjan valtuutettujen herättämiseksi vakavaan hiv/aids-ongelmaan kaupungissa. Osaa kaikessa näyttelee huhuttu kaupungin keräämä lista hiv-positiivisista jonka Freemanin toimistossa työskentelevä Sam uskoo voivansa hankkia jengille.