Malik (Antonin Stahly-Vishwanadan) palaa Tunisiaan äitinsä (Claudia Cardinale) luokse. Malikin isän kuoltua äiti asuu yksin suurta taloa vain Wafa-piian (Rihab Mejri) ja jokapaikanhöylä Bilalin (Salim Kechiouche) avustamina. Paluu Tunisiaan on vaikea liberaalissa Ranskassa eletyn ajan jälkeen homoseksuaaliselle Malikille ja lapsuudesta asti mukana kulkeneet mielenterveysongelmat nostavat heti päätään. Malikin lähin työkaveri Siryne (Ramla Ayari) tarjoaa kuitenkin vertaistukea ja Malik iskee silmänsä Bilaliin.
Avainsana: perhe
William (Chris Leavins) palaa kotiinsa siskonsa (Kerry Fox) häihin pelokkaana. Lapsuus talossa alkoholisoituneen isän (Peter MacNeill) väkivallan alla päättyi kauan sitten ensimmäisestä homoseksuaalisesta kokeilusta kiinni jäämiseen ja siitä seuranneeseen umpikujaan ja paluu muistojen puutarhaan on vaikea. Ensimmäinen yllätys on tuoreen siskon miehen (Joel S. Keller), sen toisen kiinnijääneen flirttailu, ja toinen sisko iltatähti. Taloa pystyssä pitäneen äidin (Seana McKenna) katoaminen heti juhlien jälkeen pakottaa jälkeen jäävän perheen kohtaamaan traumansa ja löytämään tien eteenpäin.
Devonilla (James Townsend) on vaikeaa. Isäpuoli pettää äitiä ja äiti juo. Devon teeskentelee kiinnostusta päällekäyvään ”tyttöystäväänsä” mutta on kiinnostuneempi pojista. Homopoikia katoaa kaikessa hiljaisuudessa ja pelko vaivaa nuoria homomiehiä. Paljastumisen myötä paljastunut isäpuolen asenneongelma kriisiyttää tilanteen lopullisesti.
Antarctica (Yair Hochner 2008)
Antarctica alkaa kuvauksella Boazin (Ofer Regirer) naiskenteluista joissa vilahtavat elokuvan miehet. Boaz sinänsä ei nouse elokuvassa keskiöön. Pääosaan nostetaan Omer (Tomer Ilan), joka täyttää pian 30 ja on elokuvan esittämän homomiehen stereotyypin mittapuulla munkki. Jostain keskinäisten tapailujen joukosta pintaan pulpahtaa Ronen (Guy Zoaretz) ja miehet tietävät molemmat tahollaan, että tämä on SE oikea. Sivuosissa häärää Omerin sisko (Lucy Dubinchik) oman vaikean suhteensa kanssa esimieheensä, Michaliin (Liat Ekta), ja joukko täysin hulluja ufokaappauksen ”uhreja”, joista Ronen tekee juttua.
Sateenkaariperheiden vanhemmuudesta
Syksyn suuren ”homokeskustelun” sivulauseissa on ajoittain kyseenalaistettu mies- ja naisparien kelvollisuus vanhemmiksi. Väite on räikeässä ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa asiasta.
Arnold (Paul Bogart, 1988)
Arnold (Harvey Fierstein) on vanheneva drag queen joka omien sanojensa mukaan on nainut enemmän miehiä kuin Raamatussa – Vanha ja Uusi Testamentti yhteenlaskettuna – nimetään. Kaikki ovat tulleet ja menneet vaihtelevan ajan kuluessa.
1971 Ed (Brian Kerwin) pyrkii homokapakassa kyynisen kuoren läpi ja onnistuukin iskemään Arnoldin. Lyhyt suhde kuitenkin kariutuu kun Ed tapailee Laurelia (Karen Young).
Pari vuotta myöhemmin Arnold tapaa Alanin (Matthew Broderick), jonka kanssa suhde kestää vuosia. Juuri kun Arnold ja Alan ovat saamassa 15-vuotiaan Davidin (Eddie Castrodad) sijoitukseen tähtäimessä adoptio ja muuttavat tätä varten suurempaan asuntoon, Alan pahoinpidellään hengiltä.
Pari vuotta myöhemmin Ed punkkaa Arnoldin sohvalla Laurelin heitettyä hänet ulos Arnoldin äidin (Anne Bancroft) tullessa käymään. Äiti ei myöskään tiedä Davidistä ja edessä on viimeinen erä.
Zac (Olivier Benard, Émile Vallée, Marc-André Grondin) syntyy Gervaisin (Michel Côté) ja Lauriannen (Danielle Proulx) neljänneksi pojaksi jouluna 1960. Laurianne on syvästi uskova katolinen ja Gervais hyvin perinteinen mies. Heidän poikansa ovat kaikki hyvin erilaisia: esikoinen, Christian, on nörtti, Raymond kovis ja Antoine urheilija. Myöhemmin syntyy vielä viidenneksi, iltatähdeksi pikkuveli Yvan. Pienestä pitäen Zac ei ole isänsä suosiossa liian pehmeänä poikana, mutta äiti ymmärtää tätä paremmin. Äiti uskoo myös Zacillä olevan parantamisen lahja. Zac itse rukoilee apua ongelmiinsa, eniten homoseksuaalisiin haluihinsa, joita hänen isänsä on opettanut häntä pitämään kiellettyinä ja likaisina. Hän asettaa itselleen koettelemuksia joiden kautta hän joko tuhoutuu tai pelastuu. Raymond kehittää itselleen huumeriippuvuuden ja ajautuu erilleen muusta perheestä. Raymondin ja Zacin ongelmien kärjistyessä aikuisuuden kynnyksellä alkaa perheen pitkä taistelu sovituksesta.
Ray (Paul Freeman) on eläkeikäinen taksikuski, jonka viikonloput täyttyvät touhusta kinastelevien lasten perheiden kanssa. Jim (Alun Armstrong) puolestaan jää eläkkeelle poikakoulusta johon hän tuli oppilaaksi kouluikäisenä ja ”unohti lähteä”. Jimin on tarkoitus tehdä kaksi asiaa ennen kuin kuolee: nähdä maailmaa ja rakastua. Jimin isän joutuminen sairaalaan paitsi lykkää matkalle lähtöä, myös pitkittää Rayn ja Jimin kohtaamista. Hyvin erilaisista taustoista tulevat miehet huomaavat toisen kiehtovan itseään oudolla tavalla ja miesten suhde syvenee.
Cathy (Julianne Moore) on 50-luvun valkoinen mallivaimo, joka huolehtii mustan kotiapulaisen ”avustuksella” kodista ja lapsista kun aviomies Frank (Dennis Quaid) menestyy liike-elämässä. Ilta jolloin Frank on taas liian kiireinen töissä tullakseen kotiin edes päivälliselle ja Cathy päättää viedä päivällisen miehelleen työpaikalle muuttaa kuitenkin kaiken: Cathy näkee miehensä harrastavan seksiä toisen miehen kanssa ja hänen maailmansa alkaa murentua. Ahdingossaan Cathy saa kuitenkin tukea hyvin yllättävältä taholta, mustalta puutarhuriltaan Raymondilta (Dennis Haysbert). Mutta eletään aikaa jolloin Rosa Parksin ei:n kaiut eivät ole vielä murtaneet rotusortoa Yhdysvalloissa ja tämä hengenheimolaisuus ei jää huomaamatta pienen yhteisön seurapiirirouvilta.
Walk on Water (Eytan Fox, 2004)
Eyal (Lior Ashkenazi) tappaa ihmisiä työkseen Israelin salaiselle palvelulle. Eyalin vaimo tappaa itsensä tämän ollessa tehtävällä ja Eyal ajautuu kuukaudeksi sivuun tehtävistään. Eyalin esimies, hänen isänsä, pistää pojan tekeytymään turistioppaaksi Israeliin saapuvalle natsirikollisen jälkeläiselle jotta pojan isän olinpaikka selviäisi. Eyal tutustuukin Piaan (Caroline Peters) ja Axelin (Knut Berger) ja päätyy tehtävälle Saksaan tappamaan Alfred Himmelmania (Ernest Lenart).