5 Films Contre L’Homophobie on Ranskan valtion rahoittama kokoelma lyhytelokuvia nuorille homofobian torjumiseksi 2009. Tarkoituksensa vuoksi tarinoilla on onnellinen loppu.
Avainsana: nuoret
Puoskarilaki NYT!
Joukko vähemmistökristillisten lahkojen opiskelija- ja nuorisojärjestöjä tuli tänään (21.3.2011) ulos kampanjalla joka rohkaisee ei-heteroseksuaalisia nuoria hakemaan muutosta seksuaalisuuden kokemukseensa. No fundamentalistilahkot perustavat oppinsa dogmiin sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta yksin lisääntymisen välineenä. Niiden arvolähtökohtainen näkemys on, että homoseksuaalisuus ja muut ei-heteroseksuaaliset tai epätyypilliset sukupuoliroolit ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä on erittäin haitallista ja vaarallista propagandaa vailla minkäänlaista järjen hiventä. Kampanja hyväksikäyttää haavoittuvia ihmisiä ja vaarantaa heidän mielenterveytensä ja henkensä.
Totally fucked up – tai Totally F***cked up kuten se sievistelevästi näytetään usein kirjoittavan, on tarina kuudesta homoseksuaalista nuoresta Los Angelesissa. Videokameradokkarimaisesti kuvattu elokuva seuraa toisistaan tukea hakevien nuorten taistelua tiellä aikuisuuteen yhteiskunnassa jossa omat vanhemmat saattavat muuttua vihollisiksi kun kerrot olevasi homo tai lesbo. Nuorten maailma on täynnä vaaroja ja pelkoja kuten aids, petetyksi tuleminen, hakatuksi tuleminen ja sortuminen itsemurhaan, ja kokeilut seksin ja suhteiden saralla ovat arkoja ja harvoin onnistuneita.
Eddy (Josh Charles), kaapissa oleva homo, ja Stuart (Stephen Baldwin), naistenkaataja, saavat kämppäkaverikseen Alexin (Lara Flynn Boyle) , joka ei olekaan mies. Kolmikon keskinäisestä suhteesta muodostuu asuntolan juorujen aihe ja se sulkee ulkopuolelleen kaikki muut. Kahden umpiheteron ja yhden homon suhteeseen sisältyy kuitenkin ratkaisematon ristiriita, joka luo jännitteen, jonka on joskus lauettava.
Etienne (Jimmy Tavares) saa isoäidiltään (Hélène Surgère) 16-vuotislahjaksi digivideokameran ja alkaa kuvata kaikkea mahdollista: äitiään (Ariane Ascaride), kaveriaan (Lucas Bonnifait), opettajaansa (Jonathan Zaccaï), hautausmaata, jyrkännettä, auringonlaskua, kaverinsa tyttöystäviä ja itseään. Etienne nimeää vuoden rakkauden vuodeksi ja tavoittelee Ranskan mestaruutta taitoluistelussa. Kaverilla tyttöystävät vaihtuvat ja opettajasta tulee äidin uusi mies ja isäpuoli, mutta Etienne ei ole kiinnostunut tytöistä. Mitä se merkitsee ei vain ole hänelle itselleen vielä selvää.
Clay (Sam Huntington) tulee Keski-Lännestä opiskelijaksi suureen osavaltion yliopistoon vailla mitään käsitystä itsestään ja kiimaisena kuin nuori mies vain voi olla. Lyhytaikaiseksi jäävä ensimmäin kämppis asuntolassa vaihtuu Mattiin (Mike Erwin), jonka kanssa Clay toivoo voivansa bailata ja iskeä naisia. Suunnitelmaan kuuluu tietysti kiltaan hankkiutuminen ja siihen kuuluu nöyryyttävä initiaatioriitti. Samaan aikaan naisten killassa Amanda (Kaitlin Doubleday) kamppailee juuri samojen ongelmien kanssa. Clay kuvittelee iskevänsä Amanda tekeytymällä homoksi mutta joutuukin Amandan killan initiaatioriitin uhriksi.
Arizona Sky (Jeff London, 2008)
Jake (Blaise Embry / Eric Dean) ja Kyle (Kyle Buckland / Jayme McGabe) ovat kasvaneet yhdessä Arizonassa ja heistä on tullut parhaat kaverit. Nyt Jake muuttaa pois koska hänen isänsä on saanut työpaikan kaupungista. Viimeistä iltaa vietetään tähtien alla pickupin lavalla nukkuen ja yhteydenpitoa vakuutellen. 18 vuotta myöhemmin Jake kärsii orastavista sydänkohtauksen oireista kun viimeisin tuotanto ei mene suunnitelmien mukaan. Hänen ystävänsä kannustavat häntä ottamaan vapaata ja niipä Jake palaakin arizonalaiseen pikkukaupunkiin etsimään rakastamaansa miestä.
Nagisa no Shindobaddo, englanniksi Like grains of sand, kertoo japanilaisista nuorista, Itosta, Yoshidasta ja Aiharasta keskellä murrosiän rauhattomia tunteita. Ito on ujo ja hiljainen eikä hänen ole helppoa saada kerrotuksi Yoshidalle rakastavansa häntä. Yoshida ei voi vastata tunteisiin eikä osaa tunnustaa Aiharalle rakastavansa tätä vaan tapailee epäitsevarmaa tyttöä. Aihara puolestaan on tullut raiskatuksi eikä vielä osaa erotella tunteitaan. Kolmiodraamahan tästä syntyy.
On vuosi 1989 ja Stavangerin nuoria ei innosta ollenkaan opettajansa tapaan Berliinin muurin murtuminen vaan se, että Mathias Rust Band on saanut ensimmäisen keikansa lämppärinä paljon nimekkäämmälle porukalle. Jarle (Rolf Kristian Larsen) harjoittelee kavereidensa kanssa innolla, mutta sitten luokalle tulee kesken vuoden Yngve (Ole Christoffer Ertvaag) eikä Jarle ole enää ollenkaan varma onko Katrine (Ida Elise Broch) se oikea. Äidin ongelmat, kaverit ja bändi jäävät sivuun kun Jarle ihastuu. Mutta tunteiden käsitteleminen ei ole helppoa ja kaikki menee yhtäkkiä solmuun.
Billy (Jamie Bell) asuu isänsä (Gary Lewis), veljensä (Jamie Draven) ja isoäitinsä (Jean Heywood) kanssa työläisslummissa Pohjois-Englannin kaivosalueella 1980-luvun puolivälissä. Isä ja veli ovat töissä hiilikaivoksessa ja ammattiyhdistysaktiiveina kyynärpäitään myöten kaivostyöntekijöiden lakossa. Billy huolehtii isoäidistään ja käy iltapäivisin nyrkkeilytunneilla. Hän kuitenkin huomaa pitävänsä enemmän saman tilan jakavien tyttöjen balettitunneista ja kuolleen äitinsä kehotuksen mukaan on rohkeasti oma itsenä ja tekee tahtonsa mukaan. Baletin opettajan kannustamana hän tähtää kuninkaallisen baletin pääsykokeisiin vaikka isä vastustaakin ideaa.