Tero KankaanperäMinerva kustannukselta ilmestyi keväällä Juha Veli Jokisen toimittama teos ”Homo! Lesbo! Tositarinoista 2000-luvun Suomesta”. Kirjaan on koottu 12 julkisuudessa homona, lesbona tai biseksuaalina esiintyneen henkilön haastattelumuotoinen kertomus elämästään, enimmäkseen menneisyydestään, sekä viiden mielipidevaikuttajan näkemys homoseksuaalisuudesta.
Avril (Sophie Quinton) tekee vaitiololupauksen ja sulkeutuu syrjäiseen kappeliin paastoamaan, rukoilemaan ja maalaamaan kappelia uudelleen. Kahden viikon kuluttua hänen on määrä antaa luostarilupauksensa ja liittyä loppuelämäkseen pieneen nunnayhteisöön. Mutta sisar Bernadette (Miou-Miou) kertoo kappelin oven läpi että Avril ei ollut yksin kun nunnat löysivät hänet kappelin portailta, vaan hänellä oli seuranaan veli, joka annettiin jesuiittojen orpokotiin. Avril lähtee etsimään veljeään ja saa kyydin Pierreltä (Nicolas Duvauchelle) josta tulee hänen matkakumppaninsa tielle löytöihin menneisyydestä ja tulevaisuudesta. David-veljen (Clément Sibony) löytäminen nukkumasta Jimin (Richaud Valls) vierestä on vasta ensimmäinen yllätys tiellä uuteen elämään.
Patrick (Ben Weber), Dennis (Timothy Olyphant), Howie (Matt McGarth), Benji (Zach Braff) ja Cole (Dean Cain) ovat ystäviä, jotka ”eivät ole ystäviä koska ovat homoja mutta se on syy miksi heistä tuli ystäviä”. Cole on porukan komein ja kahlaa miehiä läpi melkoista tahtia muiden kateudeksi. Dennis kokee jonkinlaisen herätyksen ja dumppaa syötävän komean pokan syntymäpäiviensä jälkeen sängystä. Keittiöön kolutessaan hän törmää Keviniin (Andrew Keegan) joka ”ei muista koska tiesi olevansa homo, mutta muistaa että koki sen olevan ok ensimmäisen kerran tavattuaan tämän kaveriporukan”. Porukkaa yhdistää Jackin (John Mahoney) Broken Hearts -ravintola jossa useimmat heistä tarjoilevat. Jack on porukalle isähahmo ja tekee Patrickille terävän havainnon porukasta: ”Sometimes I wonder what you boys would do if you weren’t gay. You’d have no identity. Least one you could talk about, now it’s all you talk about. Talk about it so much that sometimes you forget all the other things you are.”
1970-luvun viimeisinä vuosina sattuu ympäri maailmaa tapauksia, joissa terveenä pidetty aikuinen kuolee nopeasti opportunistiseen infektioon. Toukokuussa 1981 ilmiö kiinnittää Yhdysvalloissa CDC:n (Centers for Disease Control) Mary Guinanin (Glenne Headly) huomion kun Los Angelesin homomiehiä alkaa kuolla tällä tavalla. Jim Curran (Saul Rubinek) kokoaan tiimin johon kuuluvat jo mainittujen lisäksi Dale Lawrence (Christian Clemenson), Harold Jaffe (Charles Martin Smith), William W. Darrow (Richard Masur) ja ulkoa kutsuttuna asiantuntijana Don Francis (Matthew Modine). Tiimi alkaa selvittää tapauksia nolla budjetilla juuri virassa aloittavan reaganilaisen hallinnon alaisena, joka haluaa vaieta kuoliaaksi epidemian. Hidas ja moninainen työ kerryttää hitaasti tietoa ja todisteita taudin olemassa olosta samalla kun tautitapaukset ja kuolemat lisääntyvät suurinpiirtein samaa tahtia. Yhdysvaltain suurkaupunkien homoyhteisöissä kukoistaa vapaa seksi ja poliittisella rintamalla taistellaan yhtäläisistä oikeuksista. Lisääntyvät kuolemat herättävät huomiota ja pelkoa yhteisöissä, mutta aiheuttavat samalla riitoja siitä miten epidemiaan pitäisi reagoida. Ongelmaa ei auta se ettei kukaan tiedä mikä taudin aiheuttaa ja miten se tarttuu – parannuksesta puhumattakaan. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä ranskalaisen Pasteur Instituutin tutkijat ovat selvittäneet että tässä vaiheessa jo AIDSiksi nimetyn taudin aiheuttaa retrovirus joka on sukua aiemmin tunnetuille viruksille. Yhdysvalloissa Robert Gallo anastaa kunnian viruksen tunnistamisesta, kuvaamisesta ja patentoi veritestin.
Philip (Angus Macfadyen) ja Elliot (Corey Parker) käyvät sängyssä seuraavan keskustelun:
– I’m thinking of telling my parents… …about us. Which means of course telling them about me. … Feel it’s a good idea?
– I don’t really know your parents.
– [I don’t think] its gonna be a big shock for them.
– No?
– It’s not just about just telling them and then shutting up and never talking about it again. … I feel I should let them know what it is like having my life, having you.
– The fact is that no matter how well you explain your mother that you like taking it up the bum she’s not going to be happy about it. … I’m not saying you shouldn’t tell, I’m just suggesting that you think about it very carefully.
Philip hakee tukea myös Elliotin isien tapaamisesta, mikä suututtaa Elliotin ja ajaa miehet lopulta eroon. Samaan aikaan Philipin isä (Brian Cox) käy salaa homoelokuvateatterissa ja elää kaksoiselämää. Niinpä Philipin ulostulo pistää liikkeelle myös prosessin hänen vanhempiensa suhteessa.
Laurent (Cyrille Thouvenin) on onneton nuori homomies. Hän ylläpitää kämppiksensä, Carolen (Caroline Veyt) avulla vanhemmilleen kulissia heteroudesta ja parisuhteesta. Syykin ymmärrettävä, hänen äitinsä ja isänsä ovat hyvin homofobisia ja äidin sisar miehineen heitti Laurentin serkun Marcin ulos kotoaan kun tämä tuli ulos eivätkä vielä tämän kuollessa sairaalassakaan menneet tapaamaan tätä. Laurent purkaa ahdistustaan vetämällä maatalouskoulunsa risaiseksi. Kaikki saa yllättävän käänteen kun Laurent sijoitetaan harjoitteluun tutkimusta tekevälle puutarhalle, jota ylläpitää Cédric (Stéphan Guérin-Tillié) äitinsä kanssa. Laurent ja Cédric rakastuvat ja alkaa ulostulodraama.
Cathy (Julianne Moore) on 50-luvun valkoinen mallivaimo, joka huolehtii mustan kotiapulaisen ”avustuksella” kodista ja lapsista kun aviomies Frank (Dennis Quaid) menestyy liike-elämässä. Ilta jolloin Frank on taas liian kiireinen töissä tullakseen kotiin edes päivälliselle ja Cathy päättää viedä päivällisen miehelleen työpaikalle muuttaa kuitenkin kaiken: Cathy näkee miehensä harrastavan seksiä toisen miehen kanssa ja hänen maailmansa alkaa murentua. Ahdingossaan Cathy saa kuitenkin tukea hyvin yllättävältä taholta, mustalta puutarhuriltaan Raymondilta (Dennis Haysbert). Mutta eletään aikaa jolloin Rosa Parksin ei:n kaiut eivät ole vielä murtaneet rotusortoa Yhdysvalloissa ja tämä hengenheimolaisuus ei jää huomaamatta pienen yhteisön seurapiirirouvilta.
Mark (Anthony Rapp), Roger (Adam Pascal), Mimi (Rosario Dawson), Tom (Jesse L. Martin), Angel (Wilson Jermaine Heredia), Maureen (Idina Menzel), Joanne (Tracie Thoms) ja Benjamin (Taye Diggs) ovat ystäviä enemmän ja vähemmän hyväntahtoisissa väleissä toisiinsa. Suurin osa porukasta on lähes asunnotonta, köyhää ja tai hiv-positiivista. Polttava kysymys on miten maksetaan vuokra ja pidetään katto – vaikkakin kylmä sellainen – pään päällä kun yksi kavereista ajaa kaavamuutosta ja uudisrakentamista alueelle. Vuodessa ehtii tapahtua paljon, eivätkä kaikki näe sitä loppuun.
Alfred Kinsey (Liam Neeson) on tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut nuori etymologi joka tutkii äkämäpistiäisten taksonomiaa. Omat ja opiskelijoiden kokemukset seksuaalisista vaikeuksista saavat hänet kuitenkin kiinnostumaan siitä, kuinka vähän ihmisen seksuaalista käyttäytymistä on tutkittu. Aiheesta tulee hänelle suorastaan pakkomielle ja Kinsey haluaa vastata toistuvaan kysymykseen ”Olenko minä normaali?” 1950-luvun Yhdysvalloissa hänen tutkimuksen aiheuttaa valtavan skandaalin kun yhtäkkiä koko maailma tietää, että jopa 37% amerikkalaisista miehistä on saanut orgamin toisen miehen kanssa ja että paitsi tyttäret, myös isoäidit masturboivat.
Bobbyllä (Andrew Chalmers / Erik Smith / Colin Farrell) ei näyttäisi menevän vahvasti: hänen isoveljensä kuolee tapaturmaisesti ja äiti seuraa pian perässä. Juuri kun Bobby on löytänyt nörtti-Jonathanin (Harris Allan / Dallas Roberts) ja ystävystynyt myös hänen perheensä kanssa myös Bobbyn isä kuolee. Bobby saa kodin Jonathanin kotona ja pojat kiintyvät toisiinsa eikä Bobbyllä todellakaan mene huonosti. Jonathan lähtee kuitenkin yliopistoon opiskelemaan ja muutaman vuoden päästä hänen vanhempansa muuttavat Arizonaan pakoon Clevelandin kylmiä talvia. Bobby päättää seurata Jonathania New Yorkiin. Jonathan asuu Claren (Robin Wright Penn) kanssa ja Bobby ihastuu tähän välittömästi. Syntyy positiivinen kolmiodraama joka syvenee vuosien mittaan sateenkaariperheeksi.