Tänään, perjantaina 8.5.2020, tulee sata vuotta Touko Laaksosen syntymästä. 37-vuotiaana taitelijanimen Tom of Finland vastentahtoisesti omaksunut vaatimaton piirtäjä oli 1990-luvulle saakka Suomessa täysin tuntematon heteroseksuaaliselle valtavirralle. Suomen sarjakuvaseuran hänelle 1990 myöntämä Puupäähattu nosti tunnettuutta mutta myös sarjakuva oli tuolloin aliarvostettu vähemmistökulttuurin muoto. Laaksonen kuoli 1991 ja seuraavana vuonna ilmestyi kaksi merkittävää dokumenttia hänestä: F. Valentine Hoovenin kirjoittama elämäkerta ja Ilppo Pohjolan ”Tom of Finland – Daddy and the muscle academy” -dokumentti. Tänä päivänä hänestä on tehty elokuva ja kirjoitettu niin paljon että on vaikea löytää tapaa lähestyä suuren suomalaisen elämäntyötä tuoreella tavalla.
Avainsana: elämäkerta
Scott Thorson (elokuvassa Matt Damon) koulutti eläimiä elokuviin kun Bob Black (Scott Bacula) iski hänet homokapakasta. Bobin kautta Scott tapasi Libracen (Michael Douglas) joka ihastui nuoreen mieheen ja omi tämän elämänkumppanikseen. Liberace muokkasi Thorsonin omistuishaluisesti omaksi kuvakseen. Thorson jäi huumekoukkuun ja tuli hylätyksi nuoremman miehen vuoksi.
{youtube}TQ9OgbLCsUM{/youtube}
Vita Sackville-West (Janet McTeer) ja Harold Nicolson (David Haig) löytävät avioliittonsa alkuvuosina yhteisymmärryksen joka antaa heille molemmille vapauksia toteuttaa itseään. Vita on kirjailija ja diplomaatin ura vie Haroldin usein pois kotoa pitkiksi ajoiksi. Haroldilla on omat seikkailunsa miesten kanssa ja Vitalla intohimoinen rakkaussuhde Violetin (Cathryn Harrison) kanssa. Violetin avioituminen Denis Trefusiuksen (Peter Birch) kanssa mutkistaa asioita, mutta Vitan ja Haroldin suhde kestää tämänkin myrskyn.
Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
Kesä 1913: George Sawle ja Cecil Valance viettävät aikaa Georgen kotona livahtaen aina välillä muhinoimaan johonkin piiloon. Cecil kirjoittaa Georgen pikkusisko Daphnelle runon, josta tulee kuuluisa. Cecil, kuten Georgen ja Daphenen veli Hubert, kaatuu ensimmäisessä maailman sodassa ja jättää jälkeensä runoja, kirjeitä ja kipeää kaipausta. Cecilin runoista ja elämästä yrittää ensimmäisenä perille päästä Sebby Stokes, mutta eletään vasta sotien jälkeistä aikaa ja liian moni haluaa salata asioita omista syistään. Pari vuosikymmentä myöhemmin Ceciliin pakkomielteen saa Paul Bryant joka viimein vielä vuosikymmeniä myöhemmin saa koottua ja kirjoitettua yli seitsemänkymmentä vuotiaiden ihmisten hatarista muistoista jotain totuudesta.
Permanent residence (Scud 2009)
Kuolevaisuus on lapsuudesta asti kiehtonut Ivania (Sean Li). Seksuaalisuuteen hän herää myöhään, vasta kaksikymppisenä. Hän ihastuu toiseen kehoaan temppelinä pitävään nuoreen mieheen (”Windson”, Osman Hung) kuntoklubilla. Ensitreffit menevät komeasti myttyyn kun Windson kertoo seurustelevansa naisen kanssa ja olevansa hetero. Miesten ystävyys kuitenkin syvenee ja Ivan ei joudu koskaan kohtaamaan rakkautensa eroottis-romanttista vastakaiuttomuutta.
Alaston totuus (Atom Egoyan, 2005)
Karen (Alison Lohman) pestautuu 1972 Vincen (Colin Firth) muistelmien haamukirjoittajaksi koska hän on ihaillut Lannyä (Kevin Bacon) ja Vinceä kohtaamisestaan heidän kanssaan 15 vuotta aiemmin. Toinen syy on mysteeriksi jäänyt Maureenin (Rachel Blanchard) kuolema, joka epäilemättä liittyy miehiin vaikka sitä ei heihin pystytäkään yhdistämään. Ihastus Lannyyn uhkaa romuttaa koko elämänkertaprojektin, eikä auta yhtään, Lannyn tekeillä olevan ”virallisen” muistelmateoksen uudet luvut tupsahtelevat Karenille kotiin.
Joe Orton (1933-1967) oli brittiläinen näytelmäkirjailija joka tuli tunnetuksi julkeista mustista komedioistaan. Prick up your ears on hänen elämänkertansa elokuvana. Tarinaa kehystää tarina John Lahrista (Wallace Shawn) tekemässä taustatutkimusta elämänkertaa varten. Ortonia elokuvassa näyttelee Gary Oldman ja hänen rakastajaansa, Kenneth Halliwellia Alfred Molina. Kolmatta keskeistä pääosaa, Ortonin agenttina toiminutta Peggy Ramsaytä, esittää Vanessa Redgrave.
Francis Bacon (elokuvassa Derek Jacobi) on yksi 1900-luvun suurimpia maalareita. Rakkaus on paholainen (Love is the devil – Study for a Portrait of Francis Bacon) kuvaa pääasiassa hänen ongelmallista suhdetaan George Dyeriin (elokuvassa Daniel Graig), itseään 30 vuotta nuorempaan, täysin erilaisesta sosiaalisesta luokasta tulevaan nuoreen mieheen. Kaikki alkaa kun George yrittää murtautua Francisin asuntoon ja jää kiinni. Ja kaikki päättyy kun George ottaa yliannoksen barbituraatteja yhdessä viinan kanssa tappaakseen itsensä. Väliin mahtuu myrskyisä suhde, josta Bacon ammentaa teoksiinsa. Elokuva käsittää vain kapean, mutta ilmeisesti keskeisen, seitsemän
vuoden jakson Baconin pitkästä elämästä (1909-1992).
Daddy and the muscle academy on Ilppo Pohjolan dokumentti yhdestä Suomen kansainvälisesti tunnetuimmasta, mutta kotimaassaan vähiten arvostetusta ja tunnetusta taiteilijasta. Tom of Finlandin miehet ovat maailmalla yhtä tunnettuja kuin Tove Janssonin muumipeikko. Ilppo Pohjolan erinomainen dokumentti piirtää kauniin kuvan Touko Laaksosesta ja antaa hänen itsensä kertoa paljon elämästään ja taiteestaan.
Wilde (Brian Gilbert, 1997)
Brian Gilbertin elämänkerrallinen elokuva Wilde, vuodelta 1997, kuvaa yhden maailman historian tunnetuimmista sodomiaoikeudenkäynneistä ja siihen liittyvän tragedian. Oscar Wilde (Stephen Fry) kuvataan herkkänä, älykkäänä ja lahjakkaana. Lord Alfred ”Bosie” Douglas (Jude Law) on lähes täydellinen vastakohta tälle itsekeskeisenä, lapsellisena ja typeränä. Oscarin elämään kuuluneista henkilöistä vaimo Constance (Jennifer Ehle) jää huomaamattomaksi, mutta uskollisimpien ystävien Robbie Rossin (Michael Sheen) ja Ada ”Sphinx” Leversonin (Zoë Wanamaker) merkitys tulee huomatuksi. Hauskana pienenä yksityiskohtana Orlando Bloom tekee Wildessa mitättömän sivurooli rent-boyna.