Boy crush ei ole yksittäinen elokuva vaan kokoelma hlbt-teemaisia lyhyt filmejä. Kokoelma on monipuolinen ja kirjava. Se sisältää seitsemän hyvin eri tyylistä lyhyt elokuvaa. Itse pidin parhaina Hitchcockedia, Oedipea ja Running without soundia. Näistä Oedipe on pisin ja tarjoaisi mahdollisuuden jopa täysimittaiseen kerrontaan. Puolessa filmejä ulostuleminen on keskeinen teema. Filmit tarjoavat mahdollisuuksia käyttää niitä keskustelun siemenenä monista hlbt-aiheista. Boy crush sisältää seuraavat filmit:
Lorenzon (Luca Argentero) ja Daviden (Pierfrancesco Favino) koti täyttyy ystävistä ruuanlaiton ja yhteisen aterian ympärillä usein. Eräällä näistä aterioista Lorenzo menettää tajunsa ja sairaalassa hänellä todetaan vakava lukinkalvonalainen verenvuoto, joka on tuhonnut hänen aivonsa. Alkaa pitkä saatto odotettuun kuolemaan ja surutyö.
Glue (Alexis Dos Santos, 2006)
Lucas (Nahuel Pérez Biscayart) on teini argentiinalaisessa pikkukaupungissa. Hän hengailee Nachon (Nahuel Viale) ja Andrean (Inés Efron) kanssa päivisin. Kaikkien kolmen elämä kiertyy itsensä etsimisen ja seksuaalisuuden heräämisen ympärille. Samalla he tuntuvat etääntyvän ihmisistä ympärillään, perheistään.
Paul (James Dreyfus), Will (David Coffey) ja Adam (Darren Petrucci) ovat kolmekymmenkympin kriisin saavuttaneita vanhoja ystäviä teinivuosilta. Ben (Mark Sands), Matt (Michael Urwin) ja Owen (Andrew Ableson) ovat heidän poikaystäviään ja hoitojaan. Miehet kokoontuvat vanhalle mökillä tapaamaan ja pitämään hauskaa, mutta kenekään suhde ei kotoa lähtiessä ei ole erityisen vahvoissa kantimissa. Willin mukanaan tuoma hoito, Matt, parikymppinen herkku, sotkee kuvioita entisestään ja mökille eksyy myös Paulin veljen entinen poikaystävä James (Michael McGarth). Suhteita sekoitetaan ja salaisuuksia paljastuu viikonlopun aikana.
Antichrist (Lars von Trier, 2009)
Willem Dafoe ja Charlotte Gainsbourg menettävät poikansa traagisesti. Terapeuttina mies ottaa hoitaakseen vaimonsa saattamisen surun läpi. Surutyö vie pariskunnan Edeniin, mökille korpeen. Liian myöhään miehelle selviää, että vaimo ei ole sekaisin surusta vaan lepakot ovat hiipineet tapuliin jo aiemmin.
Virginia Lewis (Kimberly Williams-Paisley) on vakuuttunut, että hän on vain tavallinen ihminen eikä hänelle koskaan tapahdu mitään erikoista. Hän asuu isänsä (John Larroquette) kanssa New Yorkin Central Parkin laidalla vain siitä riemusta että hänen isänsä raataa vuorotta talon isännöitsijänä. Virginian äiti on häipynyt tytön ollessa pieni. Matkalla töihin ravintolaan Virginia törmää pyörällään kultaiseennoutajaan, joka osoittautuu yllättäen kirjoitustaitoiseksi. Ravintolaan ilmestyy saman iltana miesasiakas, jonka jutut tulevat ulos hyvin rasvaiseen tyyliin, mutta tihkuvatkin verta hyvin susimaiseen tapaan. Samaan aikaan Virginian isä joutuu hyvin rumien ja vahvojen öykkäreiden kovistelemaksi. Kaikki nämä tapahtumat liittyvät yhteen ja pakomatka vie Virginian ja isän yhdeksään valtakuntaan jossa sadut tulevat todeksi.
Japanilaisnuorukainen liittyy sotilasyhteisöön joka harjoittelee puolustaakseen maataan ja antaakseen henkensä sen puolesta. Yhteisön tapoihin kuuluu homoseksuaalinen suhde nuoremman ja vanhemman sotilaan välillä. Nuorukainen on tyytyväinen elämäänsä, kunnes eräänä päivän yhteisön johtaja ilmoittaa että heidän on tehtävä vallankumous.
Juha Veli Jokinen: Homo! Lesbo!
Minerva kustannukselta ilmestyi keväällä Juha Veli Jokisen toimittama teos ”Homo! Lesbo! Tositarinoista 2000-luvun Suomesta”. Kirjaan on koottu 12 julkisuudessa homona, lesbona tai biseksuaalina esiintyneen henkilön haastattelumuotoinen kertomus elämästään, enimmäkseen menneisyydestään, sekä viiden mielipidevaikuttajan näkemys homoseksuaalisuudesta.
Kuolema Venetsiassa (Death in Venice) on vuonna 1912 ilmestyneen Thomas Mannin novellin Der Tod in Venedig filmatisointi 70-luvun alusta. Elokuvan musiikkina soivat Mahlerin 3. ja 5. sinfonia. Voidaan siis puhua kaikella tapaa wanhasta tavarasta. Perusjuoni esittää Venetsiaan saapuvan vanhan professorin intohimoisen ihastuksen nuoreen kauniiseen puolalaispoikaan ja siitä seuraavan kuoleman. Kuolema Venetsiassa on äärettömän hidastempoinen, toistava ja tylsä. Lisäksi monet asiat siinä ovat raivostuttavan typeriä. Siispä edessä on kuolema katsomossa. Elokuva kuuluu kuitenkin niihin klassikoihin jotka on syytä joskus nähdä vaikka sitten puoliväkisin.
Lisää elokuvasta Wikipediasta.
Avril (Sophie Quinton) tekee vaitiololupauksen ja sulkeutuu syrjäiseen kappeliin paastoamaan, rukoilemaan ja maalaamaan kappelia uudelleen. Kahden viikon kuluttua hänen on määrä antaa luostarilupauksensa ja liittyä loppuelämäkseen pieneen nunnayhteisöön. Mutta sisar Bernadette (Miou-Miou) kertoo kappelin oven läpi että Avril ei ollut yksin kun nunnat löysivät hänet kappelin portailta, vaan hänellä oli seuranaan veli, joka annettiin jesuiittojen orpokotiin. Avril lähtee etsimään veljeään ja saa kyydin Pierreltä (Nicolas Duvauchelle) josta tulee hänen matkakumppaninsa tielle löytöihin menneisyydestä ja tulevaisuudesta. David-veljen (Clément Sibony) löytäminen nukkumasta Jimin (Richaud Valls) vierestä on vasta ensimmäinen yllätys tiellä uuteen elämään.