Truman Capote (Philip Seymour Hoffman) kiinnittää huomiota lehtiuutiseen perheen murhasta Kansasissa ja lähtee penkomaan tapahtunutta. Apunaan hänellä on Harper Lee (Catherine Keener) joka viimeistelee omaa teostaan ”Kuin surmaisi satakielen” (To kill a mockingbird). Capoten aiempi teos ”Aamiainen Tiffanyllä” (Breakfast at Tiffany’s) avaa dandylle ovia Kansasissa ja hän pääsee syvälle tapahtumiin. Lähtee liikkeelle prosessi, joka päättyy tappajien teloitukseen ja ”Kylmäverisesti” (In Cold Blood) -kirjan julkaisemiseen.
Avainsana: homoseksuaalisuus
Yacoubian on 1930-luvulla rakennettu ylhäisötalo Kairossa. Kuusikymmentä vuotta rakentamisensa jälkeen sen katolla elää kuitenkin toinen maailma. Mennen loiston pasha riitelee sisarensa kanssa ja murehtii menneitä elämänvalintojaan virheiksi. Uuden loiston nousukkaalla on murheita sekä vaimonsa että bisneksensä kanssa ja jalkaa pitäisi työntää vielä politiikkaankin. Katolla yritetään raapia elanto kokoon lääppivien miesten alaisena ja ”vain” talonmiehen poikana.
Sofia (Sook-Yin Lee) on seksuaaliterapeutti joka ei voi itse saada orgasmia. James (Paul Dawson) on masentunut videodokumentaristi wanna-be. Severin (Lindsay Beamish) on ahdistunut ja sulkeutunut domina. Jamie (PJ DeBoy) on Jamesin poikaystävä, jolla ei ole aavistustakaan poikaystävänsä mielentilasta. Rob (Raphael Barker) on Sofian epätoivoinen aviomies joka tuntee itsensä riittämättömäksi koska ei kykene antamaan vaimolleen orgasmia. Caleb (Peter Stickles) on vainooja (stalker) ja suojelusenkeli, joka kuvaa Jamesin ja Jamien elämää jumaloiden näitä. Ceth (Jay Brannan) on polyamoristi, jonka Jamie ”adoptoi” Shortbusista suhteeseensa Jamesin kanssa pelastamaan suhdetta. Tobias (Alan Mandell) on huomattavan kypsään ikään ehtinyt New Yorkin entinen pormestari, joka etsii lämpöä ja läheisyyttä Shortbusista. Justin Bond omana itsenään on Shortbusin emäntä. He kaikki – ja aika monta muuta – kohtaavat Shortbusissa etsien onnea. Ja mikä Shortbus on? No se ei oikeastaan ole bordelli vaikka sieltä ehkä seksipalveluita saakin. Eikä se oikeastaan ole swingers clubkaan koska useinkaan ei voi puhua pareista. Boheemi se kyllä on ja dekadentti. Ai niin ja siellä harrastetaan todennäköisesti kaikkia ihmisen tuntemia paheita ja keksitään uusiakin.
Kuka Matthew Shepard?
Matthew Shepardin nimi ei ole suomalaisille tuttu, mutta sen pitäisi olla, joten tiivistetäänpä tarina tähän ensin tosi lyhyesti:
Matthew Shepard oli 21-vuotias, avoin, homoseksuaalinen yliopisto-opiskelija. Lokakuun 6. päivä 1998 hän oli yksin baarissa Laramiessa, joka on suurinpiirtein Savonlinnan tai Vihdin kokoinen pikku kaupunki Wyomingissa Yhdysvalloissa. Hän tarttui Aaron James McKinneyn ja Russell Arthur Hendersonin tarjoukseen ja lähti heidän kyydissään baarista kotiin. 18 tuntia myöhemmin pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ollut Aaron Kreifels luuli häntä ensin variksenpelättimeksi mutta soitti apua kun tajusi että aitaan sidottu hahmo on ihminen. Viisi päivää myöhemmin Matthew Shepard kuoli sairaalassa päävammoihin tulematta koskaan tajuihinsa. McKinneyn ja Hendersonin tunnustusten ja todistusaineiston perusteella vammat syntyivät kun miehet hakkasivat aitaan sidottua Matthewtä nyrkein ja pistoolilla. Yksityiskohtaisemman version tarinasta löydät Wikipediasta englanniksi.
Matthew Shepardin tapaus on yksi niitä harvalukuisia asioita, joista en pysty puhumaan objektiivisesti. Siinä yhdistyvät väkivalta, tyhmyys, kuolemantuomio ja välinpitämättömyys tavalla, joka saa pulssini nousemaan välittömästi ja mielentilani varsin herkäksi. Matthew oli minua kaksi vuotta nuorempi ja hänen kuolemansa sattui aikaan, jolloin jo seurasin maailman hlbt-tapahtumia netin välityksellä. Uutiset tapauksesta levisivät nopeasti hlbt-verkostojen kautta Suomeenkin ja järkyttivät myös suomalaista yhteisöä. Muistan jo tuolloin olleeni syvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Nyt Israelin ampumistapaus sai minut tarttumaan jo pitkään aikaa vuoroaan odottaneeseen Matthew Shepard Storyyn ja The Laramie Projectiin. Kumpaakaan ei ole nähty Suomen televisiossa.
Crowter (Samuel Anderson), Timms (James Corden), Lockwood (Andrew Knott), Rudge (Russell Tovey), Scripps (Jamie Parker), Dakin (Dominic Cooper), Posner (Samuel Barnett) ja Akhtar (Sacha Dhawan) ovat joukko historiallisen hyvät arvosanat ylioppilastutkinnossa saaneita poikia, jotka palaavat kunnian himoisen rehtorinsa (Clive Merrison) kehotuksesta vuodeksi kouluun hankkimaan tiedot Oxfordiin tai Cambridgeen sisään pääsemiseksi. Poikia treenaavat Hector (Richard Griffiths) ja Mrs Lintott (Frances de la Tour) koulun vakiokalustosta sekä rehtorin rekrytoima uusi häikäisevä tähtiopettaja Irwin (Stephen Campbell Moore). Boheemi ja armoton opetus hormooneja tihkuvalle kollilaumalle ei ole helppoa. Hectorilla ja pojilla on myös salaisuus jos liikenteenohjaaja pääsee valitettavasti selville ja tuhon tie alkaa.
Päivi Hauta-Kasari: Ainoa nainen
Johannalla on unelma-aviomies: Mika tuo kukkia ja suklaata, on huomaavainen, tekee osuutensa kotitöistä marisematta ja pyytämättä ja laittaa hyvää ruokaa. Seitsemän avioliittovuoden jälkeen Johanna haluaisi kuitenkin myös aviomiehen, joka saisi hänet tuntemaan itsensä aistillisesti naiseksi. Aviollisten velvollisuuksiensa välttämiseksi Mika näyttää kuitenkin pakenevan työhönsä, verkkopelaamiseen ja terveysvaivoihinsa. Onnettomuuden kasvaessa Johanna alkaa epäillä toisen naisen osallisuutta, mutta Mika kieltää. Valitettavasti unelma-aviomiehen mukana tuli painajaisanoppi. Kun Mika jää kiinni suihkusta toisen miehen kanssa anoppi osoittautuukin itse helvetin emännäksi eikä sopuisakaan ero ole helppo.
Will Davis: My side of the story
Jarold tai Jaz kuten hän haluaisi itseään kutsuttavan on 16 ja asuu Lontoossa vanhempiensa, siskonsa ja isoäitinsä kanssa. Al (Alice) on Jazin paras kaveri ja he luikertelevat ajoittain sisään Starlight gay baariin, jossa Jarold iskee silmänsä Joniin. Jazin sisko kuitenkin röllii vanhemmille Jazin pikku puuhat ja luvassa on hankaluuksia. Asioita ei helpota yhtään se että sisko uskoo myös kunnon rukouksen parantavan Jazin ja muutamat koulukaverit käyttäytyvät huolestuttavasti.
Jean-Pierre Muller (Jean-Claude Brialy) herää kuubalaisen rakastajansa, Armandon (Antonio Interlandi) vierestä huomattavan tyytyväisenä vaikka herätyskello on tehnyt lakon ja hän on myöhässä. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että oikeus on langettanut hänelle 17-vuotiaan Antoinen (Julien Bravo) huoltajuuden kun vapaaehtoisia ei löydy. Pojan ilmestyminen kuvioihin pistää Jean-Pierren elämän sekaisin ja hätiin kutsutaan Alice (Sabine Haudepin), jonka kanssa Jean-Pierre solmi mukavuusavioliiton vuosia sitten. Tarvitaan kulissi oikeutta ja sosiaaliviranomaisia varten jotta hakemus huoltajuuden kumoamiseksi menisi läpi, sillä professori Muller on aivan liian kiireinen uuden tehtävänsä kanssa ehtiäkseen huolehtia vastentahtoisesta teinistä.
Neil (Joseph Gordon-Levitt) ja Brian (Brady Corbet) ovat kahdeksanvuotiaina samassa baseball-nappulaliigajoukkueessa, joskin Brianin ura lajin parissa jää lyhyeksi kun hän ensimmäisen pelin jälkeen löytyy kellarikomerosta nenäverillä ilman muistikuvaa miten hän sinne päätyi. Neilistä sen sijaan tulee valmentajan suosikki. Vuosia myöhemmin Brian on kokenut lukuisia muistikatkoja, nenäverenvuotoja ja pyörtymisiä ja uskoo niiden olevan ufosieppausten seurausta. Neil huoraa miehiä ensin kotikylässään Kansasissa ja sitten New Yorkissa.
Patrik 1,5 (Ella Lemhagen, 2008)
Göran (Gustaf Skarsgård) ja Sven (Torkel Petersson) muuttavat lähiöön odottaessaan onnea adoptiolapsen muodossa saapuvaksi. Naapurusto vaikuttaa hivenen umpimieliseltä, mutta mitäs siitä kun nyt voi keskittyä huoneen laittamiseen ja myöhemmin on kädet täynnä työtä kun Patrik 1,5 saapuu. Mutta kun se päivä koittaa, ovella onkin Patrik 15 (Thomas Ljungman), jolle homomiesten pojaksi asettuminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin Patrikin ikä miehille. Kaikki näyttääkin lähtevän menemään päin persettä…