Shortbus (John Cameron Mitchell, 2006)

Sofia (Sook-Yin Lee) on seksuaaliterapeutti joka ei voi itse saada orgasmia. James (Paul Dawson) on masentunut videodokumentaristi wanna-be. Severin (Lindsay Beamish) on ahdistunut ja sulkeutunut dominatrix. Jamie (PJ DeBoy) on Jamesin poikaystävä, jolla ei ole aavistustakaan poikaystävänsä mielentilasta. Rob (Raphael Barker) on Sofian epätoivoinen aviomies joka tuntee itsensä riittämättömäksi koska ei kykene antamaan vaimolleen orgasmia. Caleb (Peter Stickles) on vainooja (stalker) ja suojelusenkeli, joka kuvaa Jamesin ja Jamien elämää jumaloiden näitä. Ceth (Jay Brannan) on polyamoristi, jonka Jamie ”adoptoi” Shortbusista suhteeseensa Jamesin kanssa pelastamaan suhdetta. Tobias (Alan Mandell) on huomattavan kypsään ikään ehtinyt New Yorkin entinen pormestari, joka etsii lämpöä ja läheisyyttä Shortbusista. Justin Bond omana itsenään on Shortbusin emäntä. He kaikki – ja aika monta muuta – kohtaavat Shortbusissa etsin onnea. Ja mikä Shortbus on? No se ei oikeastaan ole bordelli vaikka sieltä ehkä seksipalveluita saakin. Eikä se oikeastaan ole swingers clubkaan koska useinkaan ei voi puhua pareista. Boheemi se kyllä on ja dekadentti. Ai niin ja siellä harrastetaan todennäköisesti kaikkia ihmisen tuntemia paheita ja keksitään uusiakin.

Shortbus alkaa tyrmäävästi ja jatkaa samalla linjalla läpi koko elokuvan. Levottomista sanottiin sen ilmestyessä että harvassa ”ei-alan elokuvassa” on päästy niin vähillä puvustamiskustannuksilla. Shortbusista voisin sanoa että harvaan ei-alan elokuvaan on saatu mahtumaan niin paljon pornoa kuin Shortbusiin. Elonetin mukaan elokuvalle on Valtion elokuvatarkastamo mätkäissyt K-18 ikärajan, enkä ihmettel yhtään. Shortbus on kavalkaadi ihmisen tapoja ilmaista sukupuoltaan ja toteuttaa seksuaalisuuttaan yksin, kaksin, kolmin ja isommissa porukoissa. Mieleeni tulevat Moulin Rouge ja Rocky Horror Picture Show sekä Bentin ensimmäiset 15 minuuttia. Jäin pohtimaan elokuvan viestiä, mutta ennen kuin pääsin asiaan tuli mieleeni, että tässä tapauksessa kylpy ns. seksuaalisessa moninaisuudessa taitaa olla itsetarkoituksellinen. Syvemmälle sukeltaen elokuvasta voisi hakea toisen yhtymäkohdan Levottomiin ja lainata sen alaotsikkoa: ”kun mikään ei tunnu enää miltään”. Elokuvaa voisi katsoa myös pornoistumisen haitallisten vaikutusten esittäjänä, mutta sitä voisi pitää moralismina. Seksuaalisuuden juhlanakin sen voisi nähdä. Mikä ikinä näkökulmasi elokuvaan on, ihastut siihen varmasti. Kouluarvosana 9.

Lisää elokuvasta Internet Movie Databasestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *