Mark (Anthony Rapp), Roger (Adam Pascal), Mimi (Rosario Dawson), Tom (Jesse L. Martin), Angel (Wilson Jermaine Heredia), Maureen (Idina Menzel), Joanne (Tracie Thoms) ja Benjamin (Taye Diggs) ovat ystäviä enemmän ja vähemmän hyväntahtoisissa väleissä toisiinsa. Suurin osa porukasta on lähes asunnotonta, köyhää ja tai hiv-positiivista. Polttava kysymys on miten maksetaan vuokra ja pidetään katto – vaikkakin kylmä sellainen – pään päällä kun yksi kavereista ajaa kaavamuutosta ja uudisrakentamista alueelle. Vuodessa ehtii tapahtua paljon, eivätkä kaikki näe sitä loppuun.
Rent on palkittu, mutta minusta enintään keskinkertainen musikaali. Tarina on melkein mielenkiintoinen ja se onkin laskettu paljon boheemien hahmojen varaan. Klassinen musiikalin rakenne ja tarina hiertävät valitettavasti moderneja henkilöhahmoja vastaan ja Rent on melko tylsä. Musiikissa ei ole mitään vikaa, mutta se ei myöskään ole loistavaa. Nuorten aikuisten taistelua elämän syrjästä kiinnisaamiseksi ja pitämiseksi on nähty Siskosta ja sen veljestä Thirtysomethingiin ja edelleen Frendeihin, eikä problematiikan sijoittaminen suurkaupungin slummiin anna sille tarpeeksi uutta kiiltoa että yllätyksetön tarina jaksaisi kiinnostaa. Erityisen kummallinen on minusta ratkaisu tehdä yli puolesta keskeisiä hahmoja hiv positiivisia; yhdessä joidenkin musikaalin kappaleiden kanssa herää ajatus poliittisesta vaikuttimesta. Tätä hömppää ei valitettavasti pääse suosittelemaan. Kouluarvosana 7.