Alfred Kinsey (Liam Neeson) on tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut nuori etymologi joka tutkii äkämäpistiäisten taksonomiaa. Omat ja opiskelijoiden kokemukset seksuaalisista vaikeuksista saavat hänet kuitenkin kiinnostumaan siitä, kuinka vähän ihmisen seksuaalista käyttäytymistä on tutkittu. Aiheesta tulee hänelle suorastaan pakkomielle ja Kinsey haluaa vastata toistuvaan kysymykseen ”Olenko minä normaali?” 1950-luvun Yhdysvalloissa hänen tutkimuksen aiheuttaa valtavan skandaalin kun yhtäkkiä koko maailma tietää, että jopa 37% amerikkalaisista miehistä on saanut orgamin toisen miehen kanssa ja että paitsi tyttäret, myös isoäidit masturboivat.
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta kiinnostuneelle Kinsey on varsin tuttu nimi. Se elää vieläkin seitsemän portaisessa asteikossa, jota kutsutaan Kinseyn asteikoksi ja joka mittaa miten homo-, hetero- tai aseksuaalista henkilön seksuaalinen käyttäytyminen on. Tuosta asteikosta sai alkunsa ajatus seksuaalisuuden jatkumosta vaikka ajatus onkin varsin kaukana Kinseyn tiukan tieteellisestä luokittelusta.
Elokuva piirtää miehestä nimen takaa omistautuneen, periksiantamattoman ja rohkean kuvan. Elokuvan mukaan Alfred Kinsey oli mitä suurimmassa määrin rationalisti ja tiedeuskoinen. Huomasin itseasiassa samastuvani Kinseyyn aika tavalla elokuvaa katsoeassani; hänen avoimuutensa ja kykynsä suhtautua asioihin objektiivisesti ovat huomattavasti arvostamiani. Suuren miehen takana oli kuitenkin myös vahva vaimo, jolle tutkija oli velkaa paljon.
Kinsey on paikoittain hillittömän hauska elokuva, mutta kun muistaa, että jotkin älyttömimmistä uskomuksista seksin suhteen elävät vielä voimakkaina ääriuskoivaisten piirissä, hymy hyytyy. Hauskuus kuitenkin keventää elämänkerrallista elokuvaa mukavasti ja sen katsoo mielellään. Kouluarvosana 8.