On vuosi 1989 ja Stavangerin nuoria ei innosta ollenkaan opettajansa tapaan Berliinin muurin murtuminen vaan se, että Mathias Rust Band on saanut ensimmäisen keikansa lämppärinä paljon nimekkäämmälle porukalle. Jarle (Rolf Kristian Larsen) harjoittelee kavereidensa kanssa innolla, mutta sitten luokalle tulee kesken vuoden Yngve (Ole Christoffer Ertvaag) eikä Jarle ole enää ollenkaan varma onko Katrine (Ida Elise Broch) se oikea. Äidin ongelmat, kaverit ja bändi jäävät sivuun kun Jarle ihastuu. Mutta tunteiden käsitteleminen ei ole helppoa ja kaikki menee yhtäkkiä solmuun.
Tekijä: Tero Kankaanperä
Kategoriat
The Bubble (Eytan Fox, 2006)
Noam (Ohad Knoller) suorittaa asepalvelustaan Israelin armeijassa palvellen tarkastuspisteellä kun palestiinalaisnainen synnyttää lapsen kuolleena jonottaessaan läpipääsyä. Noamia auttaa tilanteessa tulkkina satunnainen ohikulkija Ashraf (Joe Sweid). Noam yllättyy todella kun Ashraf ilmestyy myöhemmin hänen ja hänen kämppäkaveriensa Lulun (Daniella Wircer) ja Yalin (Alon Freidmann) ovelle. Boheemi kolmikko ovat kuitenkin kaikki hakupäällä ja Noamille ja Ashrafille muodostuu suhde. Suhdetta varjostavat monet asiat, joista alueen epävakaus ja sen poliittiset kantamat heidän henkilökohtaisiin elämiinsä eivät ole vähäisimpiä. Siinä missä homoseksuaalisuus ei ole Tel Avivissa iso ongelma, se on sitä Länsirannalla, missä Ashraf asuu, eikä yksikään päähenkilöistä taida olla ulkona kaapista.
Billy (Jamie Bell) asuu isänsä (Gary Lewis), veljensä (Jamie Draven) ja isoäitinsä (Jean Heywood) kanssa työläisslummissa Pohjois-Englannin kaivosalueella 1980-luvun puolivälissä. Isä ja veli ovat töissä hiilikaivoksessa ja ammattiyhdistysaktiiveina kyynärpäitään myöten kaivostyöntekijöiden lakossa. Billy huolehtii isoäidistään ja käy iltapäivisin nyrkkeilytunneilla. Hän kuitenkin huomaa pitävänsä enemmän saman tilan jakavien tyttöjen balettitunneista ja kuolleen äitinsä kehotuksen mukaan on rohkeasti oma itsenä ja tekee tahtonsa mukaan. Baletin opettajan kannustamana hän tähtää kuninkaallisen baletin pääsykokeisiin vaikka isä vastustaakin ideaa.
Kategoriat
Maanselän teokraattisesta diktatuurista
Asmo Maanselän mielipidekirjoituksessa 9.7. aika ja paikka edustavat hyvin selkeästi vain kirjoittajan kaipuuta menneisiin loistokkaiksi kuviteltuihin päiviin. Niihin päiviin kun kristillinen holhoaminen tukahdutti vielä enemmän enemmistön kuin vähemmistön vapautta. Maanselkä näyttää kuvittelevan edustavansa jotakin enemmistöä, mutta on tosiasiassa parjaamaansa vähemmistöä huomattavasti pienemmän marginaaliryhmän edustaja. ”Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi”, Maanselkä kirjoittaa. Näin toteutettuna rauhallinen rinnakkaiselo on hetken näennäisesti mahdollista, mutta ei kestävää. Onneksi Maanselkä on siis täydellisen väärässä.
Francis Bacon (elokuvassa Derek Jacobi) on yksi 1900-luvun suurimpia maalareita. Rakkaus on paholainen (Love is the devil – Study for a Portrait of Francis Bacon) kuvaa pääasiassa hänen ongelmallista suhdetaan George Dyeriin (elokuvassa Daniel Graig), itseään 30 vuotta nuorempaan, täysin erilaisesta sosiaalisesta luokasta tulevaan nuoreen mieheen. Kaikki alkaa kun George yrittää murtautua Francisin asuntoon ja jää kiinni. Ja kaikki päättyy kun George ottaa yliannoksen barbituraatteja yhdessä viinan kanssa tappaakseen itsensä. Väliin mahtuu myrskyisä suhde, josta Bacon ammentaa teoksiinsa. Elokuva käsittää vain kapean, mutta ilmeisesti keskeisen, seitsemän
vuoden jakson Baconin pitkästä elämästä (1909-1992).
Man of the Year on Dirk Shaferin ohjaama, näyttelemä ja teemoittama valedokumentti hänen vuodestaan Playgirl-lehden Vuoden miehenä 1992. Dirk Shafer kertoo tarinansa kaappihomona olemisen ja naisten seksisymboliksi asettumisen ristiriidasta ja ulostulemisestaan.Valedokumentissa aitoa ovat otteet puheohjelmista ja muista televisioesiintymisistä, osa henkilöistä ja tarina, mutta se on kuvattu osin näyttelijöitä todellisten henkilöiden tilalla käyttäen tilanteita rekonstruoiden ja näytellen.
Richard Loeb (Daniel Schlachet) ja Nathan Leopold Jr (Craig Chester) ovat miespari 1920-luvun Yhdysvalloissa. Miesten suhde perustuu yhdessä tehtyihin rikoksiin, jotka eskaloituva ikkunoiden rikkomisesta ja tuhopoltoista lapsen murhaksi. Leopold & Loeb: Lapsenmurhaajien tarina, alkuperäiseltä nimeltään Swoon, seuraa murhan tutkintaa ja oikeudenkäyntiä sekä miesten vankeusrangaistusta, värittäen tarinaa voimakkaasti aikansa käsityksin ja asentein. Elokuva perustuu tositarinaan ja se sisältää alkuperäistä filmiaineistoa.
Kategoriat
Reality Bites (Ben Stiller, 1994)
Lelaina (Winona Ryder), Troy (Ethan Hawke), Vickie (Janeane Garofalo) ja Sammy (Steve Zahn) ovat juuri yliopistosta valmistuneita nuoria aikuisia. No, Troy on itseasiassa keskeyttänyt, mutta porukka hengaa tiiviisti yhdessä. Ongelmana on vain 90-luvun Amerikassa vastavalmistuneen surkeat työllistymisnäkymät ja toimeentulemisesta tulee iso ongelma. Kuvioita sotkemaan ilmestyy tuottaja Michael (Ben Stiller), joka kisaa Lelainan suosiosta Troyn kanssa. Korkealentoiset kuvitelmat tulevaisuudesta tuottavat kipua ruostuessaan arjeksi ja ääntäkin siitä lähtee melko tavalla.
Pauline (Melanie Lynskey) on työväenluokan tyttö ankarassa tyttökoulussa Christchurchissä, 1950-luvun Uudessa Seelannissa. Paulinen luokalle tulee uusi tyttö, Juliet (Kate Winslet), jonka kanssa Pauline ystävystyy luokkaerosta huolimatta. Yhdessä Pauline ja Juliet kehittelevät fantasiakuningaskunnan jonka hallitsijasukuun he samastuvat. Samalla ote todellisesta elämästä alkaa karata, ystävyys muuttuu rakkaudeksi ja intohimo pakkomielteeksi. Kun Paulinen ja Julietin vanhemmat alkavat huolestua tilanteesta, asiat karkaavat lopullisesti käsistä.
Zac (Olivier Benard, Émile Vallée, Marc-André Grondin) syntyy Gervaisin (Michel Côté) ja Lauriannen (Danielle Proulx) neljänneksi pojaksi jouluna 1960. Laurianne on syvästi uskova katolinen ja Gervais hyvin perinteinen mies. Heidän poikansa ovat kaikki hyvin erilaisia: esikoinen, Christian, on nörtti, Raymond kovis ja Antoine urheilija. Myöhemmin syntyy vielä viidenneksi, iltatähdeksi pikkuveli Yvan. Pienestä pitäen Zac ei ole isänsä suosiossa liian pehmeänä poikana, mutta äiti ymmärtää tätä paremmin. Äiti uskoo myös Zacillä olevan parantamisen lahja. Zac itse rukoilee apua ongelmiinsa, eniten homoseksuaalisiin haluihinsa, joita hänen isänsä on opettanut häntä pitämään kiellettyinä ja likaisina. Hän asettaa itselleen koettelemuksia joiden kautta hän joko tuhoutuu tai pelastuu. Raymond kehittää itselleen huumeriippuvuuden ja ajautuu erilleen muusta perheestä. Raymondin ja Zacin ongelmien kärjistyessä aikuisuuden kynnyksellä alkaa perheen pitkä taistelu sovituksesta.