Eduskunta keskusteli jälleen eilen rekisteröityjen mies- ja naisparien oikeudesta adoptoida puolisonsa lapsia. Keskustelussa vanhoillis-fundamentalistinen kristillinen leiri heilutteli nuijaa (aikansa weapon of choice) mutta lakiesityksen puolustajilla oli terävämmät sanan säilät. Koska keskustelussa rinnastettiin edustamani ihmisryhmä eläimiinsekaantujiin ja pedofiileihin, katson oikeudekseni todeta, että keskustelussa pers-Pena lunasti eduskunnan tyhmimmän kansanedustajan tittelin ilmoille päästämällään paskasateella. Jos olisin ollut kansanedustajana eduskunnan istunnossa olisin myötähäpeälle herkkänä ihmisenä varmaankin tappanut itseni päästäkseni pois tilanteesta!
Kategoria: HLBTIQ
Päiväkirjassani lukee 28. helmikuuta 1989 kohdalla: ”Tunnen olevani homo.” Tuo lienee ensimmäinen kerta kun osasin ja uskalsin pukea sen sanoiksi; ajatus oli kypsynyt varmasti pitkän aikaa sitä ennen. Ulos olen tullut vanhemmilleni vuotta myöhemmin ja Kuopioon muutosta lähtien olen elänyt täysin avoimesti. Noista ajoista lähtien olen kerännyt ja lueskellut hlbtiq-kysymyksiä koskevaa tietokirjallisuutta ja osallistunut suomalaisen hlbtiq-yhteisön verkkokeskusteluihin. Olin vuodet 2002-14 aktiivisesti mukana Savon setan toiminnassa. Toimin Setan kouluttajaverkoston jäsenenä ja tein kouluvierailuja sekä koulutuksia hlbtiq-teemoista. Tämä osa sisältää kirjoituksiani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sivuavista teemoista vuosien varrelta.
Eduskunnan adoptiokeskustelusta
Eduskunnan keskustelussa hallituksen esityksestä (198/2008) laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta muutama toistuva teema kiinnitti huomioni. Keskustelussa aktiivisimpia olivat Kokoomuksen lakia puolustaneet kansanedustajat ja Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten lakia vastustaneet kansanedustajat.
Sukupuolen oikeutuksesta
Petri Sipilä
Sukupuolitettu ihminen – kokonainen etiikka
Gaudeamus, Tampere 1998
Luin juuri uudelleen – kymmenen vuoden jälkeen – Petri Sipilä väitöskirjan ammattietiikan kurssin kirjareferaattia varten. Lumouduin jälleen selkeydestä, havainnollisuudesta, hauskuudesta ja luettavuudesta, jolla Sipilä kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta, mutta vaikeasta aiheesta. Kirjoitin referaatin loppuun, että kirja on todennäköisesti vaikuttavin lukemani tietokirja. Jos minun pitäisi koota itseopiskelupaketti korvaamaan Setan koulutusta, se sisältäisi varmastikin tämän kirjan, aiemmin näillä sivuilla arvioimani Robert Aldrichin Rakkaus samaan sukupuoleen, Tarinatalon YLE:lle tuottaman Homo-Suomen historia dokumenttisarjan ja linkin ranneliike.netiin. Tämän Sipilän teoksen pitäisi jokaisen kansanedustajan tenttiä hyväksytysti ennen kuin heillä on oikeus äänestää yhdestäkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevasta asiasta eduskunnassa! Sipilän kirja hahmottaa hienosti sukupuolen etiikkaa ja tarjoaa välineitä löytää oikeat vastaukset moniin ajankohtaisiin kysymyksiin kun tuntee omat arvonsa ja vähän ajattelee.
Miten heteroseksismi argumentoidaan?
Keskustelussa homoseksuaalien oikeuksista vilahtelee vielä nykyäänkin paljon omituisia ja virheellisiä argumentteja, joiden soisi jääneen jo historiaan. Puutun tässä artikkelissa erityisesti uskovaisten esittämiin näennäistieteellisiin argumentteihin, jotka voidaan kuitenkin palauttaa arvoperustaiseksi moralismiksi.
Suvaitsemattomuuden monet kasvot
Valmistautuessani tulevaan koulutuskeikkaan, rupesin selaamaan läpi kiintolevylle tallettamiani aineistoja ja vastaani tulivat otetiedostot Tommy Hellstenin kirjasta ”Tietäjän silmin”. Päätin käyttää yhtä otetta koulutuksessa esimerkkinä ammattilaiselle täysin sopimattomasta homofobiasta. Mieleeni palasivat kuvotuksen tunteet, joita koin kirjaa lukiessani, raivo, jota sen mystiikkaan verhottu ja oraakkeliin ulkoistettu patavanhoillinen tietämättömyys herättivät ja riemu, jota koin kun kirjailijaa vuosi myöhemmin mäiskäistiin Tampereen Tullintorilla Setan Kunniarotalla. Mieleeni ei tule toista tahoa, joka sen olisi paremmin ansainnut. Tiia Aarnipuu kysyi osuvasti luovutuspuheessaan, ”ostaisitko ihmissuhdeneuvontaa tältä ihmiseltä?”
90-luvun alussa nousi hetkeksi kaikkien huulille kaaosteoria ja sen yhteydessä ihmisten mieliin syöpyivät Mandelbrotin joukoa kuvaavat fraktaalikuviot, joiden ”zoomaaminen” tuotti aina vain lisää yksityiskohtia. Tuo kuva on hyvä vertauskuva sille moninaisuudelle, jonka yhteiskunnan muodostavat yksilöt saavat aikaan. Jokaisessa yksityiskohdassa on jotain samaa kuin muissa, mutta jokainen niistä on myös jollain tapaa ainutkertainen.
Vuosia sitten kesätyöpaikan kahvipöydässä käytiin keskustelua seuranhakemisesta lehti-ilmoituksella. Keskustelun herätti sanomalehtien yleistyvä tapa kieltäytyä julkaisemasta seuranhakuilmoituksia. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että vain surkimukset hakevat seuraa lehti-ilmoituksella. Yllätyksekseni tätä seurasi toisen työkaverini edellisestä kiukustunut puheenvuoro, jossa hän kertoi Suomen ladun lehden täyttyvän näiden päätösten seurauksena seuranhakuilmoituksista. Hän puhui siitä kuinka monet lehden lukijat eivät koe baarikulttuuria ollenkaan omakseen ja siksi hakevat seuraa mieluummin lehden kautta. Tuo keskustelu sai minut ajattelemaan asiaa.
Vilkaisu kansainväliseen uutisvirtaan asettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat Suomessa mittasuhteisiin. Jo lähimpiä naapureitamme tarkasteltaessa, syntyy selvä kontrasti maiden välille. Ruotsin kirkko suunnittelee vihkikaavaa mies- ja naispareille ja adoptiolainsäädäntö on useimmissa Pohjoismaissa edistyneempää kuin Suomessa. Baltian maista Viro lienee edistynein ja Tallinnan Pride-tapahtumaa onkin juhlittu jo lientyvässä ilmapiirissä. Moskovan Priden järjestäjät ovat sensijaan viranomaisten hampaissa ja Venäjän ortodoksinen kirkko yrittää ajaa kouluihin kieltoa homoseksuaalisuuden positiivisesta esittämisestä.
Alkuja
Olen tullut Kuopioon tänään päivälleen 13 vuotta sitten aloittaessani farmaseutin opinnot yliopistolla. Olin reilu vuosi aiemmin tehnyt pikaisen lähdön Laukaasta lapsuuden kodistani viisi päivää lakkiaisten jälkeen Rovaniemelle suorittamaan varusmiespalvelustani. Edeltävän kesän olin viettänyt jälleen kotona tehden opintoja edeltävää harjoittelua terveyskeskuksen lääkekeskuksessa. Vuosi Rovaniemellä oli pohjustanut kotoa irtaantumista hyvin, mutta se oli minulle kuitenkin merkittävä askel.
Olen kesän ajan seurannut muutamia kansainvälisiä uutispalveluita, jotka keskittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan uutistarjontaan. Uutiset ovat olleet viime aikoina todella masentavia ja nostattaneet minussa pyhää vihaa ja raivoa.
Viikko sitten (7.8.) uutisoitiin kuinka Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa koulutuslautakunta oli päättänyt sallia uskonnollisen äärioikeiston levittää kouluissa tietoa homoseksuaalien eheytymisterapiaa koskien. Tarpeetonta sanoa, että kyseessä on tuhoisa puoskarointi, jota koskeva lääketieteellinen tutkimus osoittaa selvästi toiminnan olevan haitallista.
Päivää myöhemmin (8.8.) uutisiin nousi Venäjän ortodoksikirkon kannanotto, jonka mukaan ainoastaan onnettomien homoseksuaalien esittäminen koulujen opetusmateriaalissa pelastaa maan. Ortodoksikirkkohan on Venäjällä valtion kirkko ja sillä on siksi valtava painoarvo maassa.
Kaksi päivää tämän jälkeen (10.8.) uutinen Nigeriasta kertoo 18 miehen odottavan todennäköisesti kuoleman tuomiota islamilaisen lain mukaan, koska he olivat viranomaisten mukaan ”osallistuneet homohäihin naisiksi pukeutuneina”. Uutisen mukaan tällaiset perättömät syytökset ovat hyvin yleisiä Nigeriassa, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita kuolemaan tai 14 vuoden vankeustuomioon.
Eilen (12.8.) italialainen Trevison kaupungin apulaispormestari julisti järjestävänsä ”etnisen puhdistuksen” siivotakseen ”valloilleen päässeet” homokruisailijat kaupungista. Apulaispormestarin mukaan ”kaupungissa ei ole sijaa hinteille, menköön johonkin missä heitä siedetään”.
Tänään (13.8.) uutinen australiasta kertoo, että sikäläinen pääministeri aikoo toistaa edellisten vaalien alla tekemänsä tempauksen. Kolme vuotta sitten pääministeri kalasteli vaaleissa ääniä puolueelleen ajamalla juuri niiden alla läpi avioliiton vain vastakkaista sukupuolta oleville rajoittavan lain. Nyt tähtäimessä ovat sateenkaariperheet ja pääministeri aikoo tehdä adoptio ulkomailta mahdottomiksi homo- ja lesbopareille.