Ilkka Alangon sanoitus puolen vuosikymmenentakaiseen Neljän ruusun kesähittiin ”Missä vaan” kertoo vähän toisenlaisesta kesästä kuin nyt nauttimamme. Yleensä heinäkuulle osuvat helteet saavat suomalaisetkin villiintymään ja seksiä harrastetaan paljon. Satoa kerätäänkin sitten loppukesä, seuraava Vapun seutu ja vielä vuosien päästäkin – suurin osa vahinkoja.
Kategoria: HLBTIQ
Päiväkirjassani lukee 28. helmikuuta 1989 kohdalla: ”Tunnen olevani homo.” Tuo lienee ensimmäinen kerta kun osasin ja uskalsin pukea sen sanoiksi; ajatus oli kypsynyt varmasti pitkän aikaa sitä ennen. Ulos olen tullut vanhemmilleni vuotta myöhemmin ja Kuopioon muutosta lähtien olen elänyt täysin avoimesti. Noista ajoista lähtien olen kerännyt ja lueskellut hlbtiq-kysymyksiä koskevaa tietokirjallisuutta ja osallistunut suomalaisen hlbtiq-yhteisön verkkokeskusteluihin. Olin vuodet 2002-14 aktiivisesti mukana Savon setan toiminnassa. Toimin Setan kouluttajaverkoston jäsenenä ja tein kouluvierailuja sekä koulutuksia hlbtiq-teemoista. Tämä osa sisältää kirjoituksiani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sivuavista teemoista vuosien varrelta.
Kevät ja kesä ovat sukujuhlien kulta-aikaa. Kevään päätteeksi juhlitaan ylioppilaita ja muita valmistuneita ja kesällä on tarjolla koko joukko häitä, rippijuhlia ja Prometheus-juhlia. Sukujuhlat tarjoavat itseään etsivälle tai itsessään ei-heteroseksuaalisia piirteitä tunnistavalle nuorelle aivan omanlaisiaan piinapenkkejä.
Huomenna (17.5.) vietetään kansainvälistä homofobian vastaista päivää. Päivä on suhteellisen uusi, vasta 90-luvulla syntynyt perinne. Suomessa päivä ei ole juuri näkynyt ennen kuin Ranneliike-yhteisö tarttui siihen pari vuotta sitten.
Ismo Vornasen kommenttipuheenvuoro edelliseen kolumniini Viikkosavossa (11.4.) Kuopion kaupunkilehdessä 25.4. huokuu heteroseksismiä ja homofobiaa. Vornasella näyttää olevan jokin yleisempikin asenneongelma vähemmistöjä kohtaan, koska hän esittää näiden näkyvyyttä mediassa rajoitettavaksi.
Avain sanalla ’gay’ hakemalla Internet Movie Database (IMDb) sylkäiseen melkein 7000 osumaa. Läheisiä avainsanojakin listautuu kuutisenkymmentä kappaletta. Tässä varsin paljon suppeampi lista joistakin aihepiirin elokuvista. Kaikki nämä löytyvät omasta dvd-kirjastostani.
Paljon on puhuttu siitä, kuinka televisiossa on menossa “homobuumi”. Totta onkin, että L-koodi, Älä kerro äidille ja vaikkapa Sillä silmällä sarjassa homot ja lesbot ovat keskeisissä rooleissa elleivät jopa koko sarjan idea. Myös sarjat, jotka eivät varsinaisesti ole ”homoteemaisia”, esittävät usein homoseksuaalisuutta. Buumissa on päästy jo itsetarkoituksellisesta homoseksuaalisuuden esittämisestä ja sen päivittelystä ohi keskusteluun siitä, esittävätkö sarjat homot ja lesbot todellisina. Minä haluan esittää kysymyksen hiukan toisin: miten homoseksuaalisuutta sarjoissa käsitellään?
Kaksi edellistä eduskuntaa määritteli perheen uudelleen parisuhdelain ja hedelmöityshoitolaista käydyn keskustelun kautta. Määritelmän päivittäminen olikin epäilemättä tarpeen, koska antiikkinen perheen määritelmä ei enää sopinut muuttuneeseen yhteiskuntaan. Valitettavasti keskustelua ei saatu päätökseen ja seuraavan eduskunnan tehtäväksi muodostuukin jälkien siivoaminen ja muutoksen vieminen johdonmukaiseen päätepisteeseensä.
Kategoriat
Me ja Ne
Vähemmistön ja enemmistön eron rakentuminen lähtee subjektiivisesta me ja ne -ajattelusta. ”Meitä” rakennetaan korostamalla sopivasti yhdistäviä ja erottavia tekijöitä meidän ja niiden välillä. Se onko jokin piirre yhdistävä vai erottava ei ole ollenkaan yksiselitteistä vaan riippuu hyvin vahvasti tilanteesta.
Kategoriat
”Ellei jotenkin pystytä todistamaan…”
Stimuluksessa 1/2004 Pekka Ryhänen pyhittää yhden heteroseksuaalisen naisen ja yhden heteroseksuaalisen miehen välistä avioliittoa parhaana kasvuympäristönä lapselle. Samalla Ryhänen kyseenalaistaa mies- ja naisparien soveltuvuutta vanhemmiksi. Osana lainsäädäntötyötä perheen sisäisen adoptio-oikeuden antamiseksi virallistetuille mies- ja naispareille Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna mietinnön ”Lapset ja rekisteröity parisuhde”. Mietintö sisältää lastenpsykiatri Tytti Solantaustan ansiokkaan katsauksen sateenkaariperheiden lapsiin kohdistuneesta tutkimuksesta.
Kategoriat
Hanna Happoselle demokratiasta
Hanna Happosen kirjoituksessa Stimuluksessa 10/2003 sekoittuvat kritiikki Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen toimintaa kohtaan ja kielteinen kanta parisuhteensa virallistaneiden mies- ja naisparien oikeuteen adoptoidan lapsia lähipiiristään. Minä en ole oikea henkilö vastamaan SYL:n hallituksen puolesta, mutta näen kirjoituksessa sumeaa logiikkaa, johon en voi olla tarttumatta.