Suvaitsemattomuuden monet kasvot

Valmistautuessani tulevaan koulutuskeikkaan, rupesin selaamaan läpi kiintolevylle tallettamiani aineistoja ja vastaani tulivat otetiedostot Tommy Hellstenin kirjasta ”Tietäjän silmin”. Päätin käyttää yhtä otetta koulutuksessa esimerkkinä ammattilaiselle täysin sopimattomasta homofobiasta. Mieleeni palasivat kuvotuksen tunteet, joita koin kirjaa lukiessani, raivo, jota sen mystiikkaan verhottu ja oraakkeliin ulkoistettu patavanhoillinen tietämättömyys herättivät ja riemu, jota koin kun kirjailijaa vuosi myöhemmin mäiskäistiin Tampereen Tullintorilla Setan Kunniarotalla. Mieleeni ei tule toista tahoa, joka sen olisi paremmin ansainnut. Tiia Aarnipuu kysyi osuvasti luovutuspuheessaan, ”ostaisitko ihmissuhdeneuvontaa tältä ihmiseltä?

Suvaitsemattomuus – tai ainakin sen ilmaisija – näyttää tarvitsevan Hellstenin rakentaman kaltaisen sumuverhon ympärilleen. Toinen tosiuskovainen sananjulistaja kehtasi jaella Kuopiossa yliopiston narikat täyteen narikkalapun ja käyntikortin välimuodoksi muotoiltua propagandaa pari vuotta sitten. ”Narikkalappuihin” oli painettu teksti: ”Sairaus ei muut terveydeksi lakia eikä yleistämielipidettä muuttamalla. Isokirja: ”Osta totuutta” ja … Pohdintaa herätellen s.n. PL 106, 70101 KUOPIO”. Osoitteen takaa löytyi Suomusjärvi-group ja s.n. on Samuel Nousiainen. Ylioppilaslehti Stimuluksen tartuttua tähän tempaukseen Nousiainen haastattelussa kiisti viitanneensa lapuilla millään tapaa homoseksuaalisuuteen. Varmuuden vuoksi lappuja jaettiin kuitenkin vielä uudelleen samana keväänä sekä yliopistolla, että Kuopion opiskelija-asunnot Oy:n kohteissa. Paljonko annat arvoa mielipiteelle, jonka takana ei voi seisoa?

Henkilökohtaisestikin jotkut katsovat oikeudekseen anonyymisti lähestyä asenneongemiensa kanssa: löysin taannoin viikonlopun jäljiltä postilaatikostani Kuopaksen korjaustarveilmoituskortteja, hiukan alle kouluikäisen käsialalla täytettynä. Väärään laatikkoon oli ressukka päissään kortit lykännyt, enkä ole ollenkaan varma olisiko huoltomiehemme ilman farmasian alan kokemusta osannut tulkita harakan varpaita tarpeeksi tulla korjaamaan ”üksi ruokoton HOMO”. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että talossa postilaatikot ovat aina lukossa olevassa rappukäytävässä, joten postia pääsee jakamaan vain avaimella kohteeseen.

Minulla on poikkeuksellisen iloinen sateenvarjo. Sen sektorit ovat vuorotellen sinisiä, punaisia, keltaisia ja vihreitä. Kuulen usein sen kanssa liikkuessani kommentteja ”miks sun aina pitää korostaa olevasi homo?” Varjolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sateenkaaren kanssa vaan pikkuisen tarkempi silmäinen huomaisi, että yhdessä sen sektorissa on pH5-Eucerin tuotemerkin kämmenen kokoinen mainos. Olen voittanut sontikan arpajaisista sen ainoan kerran kun olen ollut avoapteekissa töissä. Heteroseksismi on ajattelutapa, joka saa näkemään asiat kapeasti ja vääristää katsojan tulkintaa näkemästään. 

Siitä kun suomalaisilla homoaktivisteilla oli koettua tarvetta suojella yksityisyyttään ja esiintyä nimettömänä, kenties vain etunimellä tai silhuettina äänimuutettuna, on nyt jo yli kaksikymmentä vuotta. Nykyään nimettömyyden ja kasvottomuuden suojaa kokevat tarvitsevansa pahasti heteroseksistiset häiriköt. Tarve on ilmeinen, sillä kukapa haluaisi tulla tunnistetuksi todella typeräksi ihmiseksi julkisesti. Jännittävää on toki, että niinkin suuri kustantaja kuin WSOY on katsonut sopivaksi julkaista noita kirjoituksia. Pienten ja heikkotasoisten paikallislehtien kuumilla linjoilla ja tekstiviestipalstoilla samanlaista nähdään viikoittain. Kuitenkin, olisi syllogismi väittää, että suvaitsemattomuuttakin täytyy suvaitsevaisuuden nimissä suvaita. Miksi siis joudumme kärsimään tällaisista älyttömyyksistä? Onko kyse vain ”rahat pois hölmöiltä” -bisneksestä vai onko tälle joku tarkoituskin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *