Pohjolan lintukodosta

Vilkaisu kansainväliseen uutisvirtaan asettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat Suomessa mittasuhteisiin. Jo lähimpiä naapureitamme tarkasteltaessa, syntyy selvä kontrasti maiden välille. Ruotsin kirkko suunnittelee vihkikaavaa mies- ja naispareille ja adoptiolainsäädäntö on useimmissa Pohjoismaissa edistyneempää kuin Suomessa. Baltian maista Viro lienee edistynein ja Tallinnan Pride-tapahtumaa onkin juhlittu jo lientyvässä ilmapiirissä. Moskovan Priden järjestäjät ovat sensijaan viranomaisten hampaissa ja Venäjän ortodoksinen kirkko yrittää ajaa kouluihin kieltoa homoseksuaalisuuden positiivisesta esittämisestä. 

Eurooppaa tarkasteltaessa moninaisuus lisääntyy. Pohjois-, Länsi- ja Keski-Euroopan maat ovat hyvässä tilanteessa, mm. Alankomaat Pohjoismaiden kanssa eturintamassa. Monissa liberaaleissa Euroopan maissa käydään kuitenkin uudenlaista taistelua: huomattavaksi kasvanut siirtolaisvähemmistö terrorisoi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä suurkaupungeissa ja voimavaroja joudutaan kohdistamaan tämän torjumiseen.

Euroopan etelä- ja itälaidoilla ollaan huonommassa tilanteessa. Vahvan katolisen ja/tai sosialistisen perinteen maita katsoessaan ei uskoisi katsovansa Eurooppaa. Puola lienee synkin häpeätahra Euroopan kartalla, siellä yritetään viedä läpi lakeja, jotka estäisivät pyrkimykset tasavertaisempaan asemaan. Myös Turkki Euroopan äärilaidalla on onnettomassa tilanteessa islamin vaikutuksesta johtuen. Ei ole kovin kauan siitä kun Turkissa vielä langetettiin ankaria tuomioita homoseksuaalisista teoista.

Monet ovat hyvin perustellusti sitä mieltä, että nämä maat otettiin aivan liian hätäisesti EU:n jäsenvaltioiksi, eikä EU riittävästi painottanut niiden ihmisoikeustilannetta jäsenyysneuvotteluissa. Nyt taistelua käydään EU:n sisällä kun uudet konservatiiviset jäsenmaat pyrkivät mitätöimään EU:n yhdenvertaisuusnormistoa.

Maailmanlaajuisessa tarkastelussakin löydämme synkempiä tilanteita enää joistakin Afrikan ja Lähi-Idän valtioista. Israelin tilannetta voisi verrata Puolaan, mutta Nigeria vetänee lyhimmän korren maailman tilastossa. Nigeriassa homoseksuaalit ja transsukupuoliset ovat aktiivisen vainon kohteina ja rangaistuksena teoista on kuolema. Usein syytteet ovat tekaistuja, eikä ”todistusaineisto” kestä päivänvaloa. Myös Iran tappaa homoseksuaaleja.

”Vapauden tyyssija”, Yhdysvallat, on liittovaltiona seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksissa hiukan Välimeren maita jäljessä. Homoseksuaaleja ei vainota, mutta osassa osavaltioita on säädetty lakeja, jotka estävät parisuhdelain kaltaiset edistysaskeleet. Moninaisuus Yhdysvaltojen sisällä vastaa EU-maiden keskinäisiä eroja.

Suomi ei edes lähialuesuhteissaan pidä ihmisoikeuskysymyksiä tältä osin esillä. Ainoastaan presidentti Tarja Halonen on joissain yhteyksissä kiinnittänyt niihin huomiota, mutta aktiivinen ulkopolitiikka tältä saralta puuttuu. Eikö meillä kuitenkin ole velvollisuus myös kauppapolitiikassamme painostaa edellä mainittuja maita muutokseen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *