”Kolmekymppinen mies Pohjois-Savosta etsii…”

Vuosia sitten kesätyöpaikan kahvipöydässä käytiin keskustelua seuranhakemisesta lehti-ilmoituksella. Keskustelun herätti sanomalehtien yleistyvä tapa kieltäytyä julkaisemasta seuranhakuilmoituksia. Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että vain surkimukset hakevat seuraa lehti-ilmoituksella. Yllätyksekseni tätä seurasi toisen työkaverini edellisestä kiukustunut puheenvuoro, jossa hän kertoi Suomen ladun lehden täyttyvän näiden päätösten seurauksena seuranhakuilmoituksista. Hän puhui siitä kuinka monet lehden lukijat eivät koe baarikulttuuria ollenkaan omakseen ja siksi hakevat seuraa mieluummin lehden kautta. Tuo keskustelu sai minut ajattelemaan asiaa.

Seuranhakemisentapa on kanonisoitu: seuraa on lupa ja säädyllistä hakea juuri tätä tarkoitusta varten syntyneissä anniskeluravintoloissa. Muunlainen käytös, kuten seuranhakeminen lehti-ilmoituksella on leimaavaa: olet epäsosiaalinen, ruma, vammainen tai muuten vaan kummallinen. Baarikulttuuriin liittyy kuitenkin paljon kielteisiä piirteitä, kuten kieroutuneen suomalaisen alkoholikultuurin keskellä toimiminen, nyrjähtänyt vuorokausirytmi ja aiemmin myös passiivinen tupakointi, joita monet eivät voi sietää.

Erityisesti homot ovat harrastaneet niin sanottua kruisailua eli hakeneet seuraa puistoista, yleisistä vessoista, kylpylöistä ja uimahalleista. Tuon kulttuurin ”kulta-aika” oli 1900-luvun puolivälissä, mutta sitä tapahtui jo paljon ennen teollistumista ja sitä tapahtuu edelleen! Kruisailukulttuuri on hiipunut asenneilmapiirin liennyttyä ja homokapakoiden synnyttyä.

On helppo pitää seuranhakemista yleisistä vessoista kuvottavana, mutta on syytä myös kysyä: miksi ihmiset hakevat seuraa näistä paikoista? Ennen ei ollut vaihtoehtoja ja siksi siitä tuli alakulttuurin tapa. Nykyään vastaus voi olla jotain muuta. Vasta muutama viikko sitten Yhdysvaltoja järisytti skandaali, jossa senaattori Larry Craig kärähti miesseksistä lentoaseman vessassa. Craig ei ole huonossa seurassa, kävihän George Michaelille vuosia sitten samoin. Tapaukset osoittavat, että nykymaailmassakin on sosiaalisia asemia, joissa olevat henkilöt eivät näe vaihtoehtoja tai pitävät tätä vaihtoehtoa parempana kuin muita.

Alun kahvipöytäkeskustelun jälkeen on tapahtunut paljon. Merkittävintä on ollut Internetin yleistyminen, joka on mullistanut seurahakemisenkin. ”Kunniallisten” verkkopalvelujentarjoajien alettua ylläpitää omia seuranhakupalvelujaan, on seuranhakemisesta netissä tullut valtavirran tapa eikä sitä pidetä enää kummallisena. Erittäin merkittävä osa Internetin sisällöstä on nimenomaan elämänkumppanin tai vain seksiseuran hakemiseen liittyvää. Myös kruisailukulttuuriin liittynyt anonyymi- ja satunnainen seksi on tullut osaksi valtakulttuuria. Jostakin seksuaalivähemmistöjen alakulttuurin selviämisstrategiasta lähteneestä on tullut valtakulttuurin seksuaalisia tapoja vapauttava ja uudistava ilmiö. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *