Sofia (Sook-Yin Lee) on seksuaaliterapeutti joka ei voi itse saada orgasmia. James (Paul Dawson) on masentunut videodokumentaristi wanna-be. Severin (Lindsay Beamish) on ahdistunut ja sulkeutunut domina. Jamie (PJ DeBoy) on Jamesin poikaystävä, jolla ei ole aavistustakaan poikaystävänsä mielentilasta. Rob (Raphael Barker) on Sofian epätoivoinen aviomies joka tuntee itsensä riittämättömäksi koska ei kykene antamaan vaimolleen orgasmia. Caleb (Peter Stickles) on vainooja (stalker) ja suojelusenkeli, joka kuvaa Jamesin ja Jamien elämää jumaloiden näitä. Ceth (Jay Brannan) on polyamoristi, jonka Jamie ”adoptoi” Shortbusista suhteeseensa Jamesin kanssa pelastamaan suhdetta. Tobias (Alan Mandell) on huomattavan kypsään ikään ehtinyt New Yorkin entinen pormestari, joka etsii lämpöä ja läheisyyttä Shortbusista. Justin Bond omana itsenään on Shortbusin emäntä. He kaikki – ja aika monta muuta – kohtaavat Shortbusissa etsien onnea. Ja mikä Shortbus on? No se ei oikeastaan ole bordelli vaikka sieltä ehkä seksipalveluita saakin. Eikä se oikeastaan ole swingers clubkaan koska useinkaan ei voi puhua pareista. Boheemi se kyllä on ja dekadentti. Ai niin ja siellä harrastetaan todennäköisesti kaikkia ihmisen tuntemia paheita ja keksitään uusiakin.
Kategoria: Elokuva-arviot
Arvioita hlbt-elokuvista, televisiosarjoista ja dokumenteista.
Kuka Matthew Shepard?
Matthew Shepardin nimi ei ole suomalaisille tuttu, mutta sen pitäisi olla, joten tiivistetäänpä tarina tähän ensin tosi lyhyesti:
Matthew Shepard oli 21-vuotias, avoin, homoseksuaalinen yliopisto-opiskelija. Lokakuun 6. päivä 1998 hän oli yksin baarissa Laramiessa, joka on suurinpiirtein Savonlinnan tai Vihdin kokoinen pikku kaupunki Wyomingissa Yhdysvalloissa. Hän tarttui Aaron James McKinneyn ja Russell Arthur Hendersonin tarjoukseen ja lähti heidän kyydissään baarista kotiin. 18 tuntia myöhemmin pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ollut Aaron Kreifels luuli häntä ensin variksenpelättimeksi mutta soitti apua kun tajusi että aitaan sidottu hahmo on ihminen. Viisi päivää myöhemmin Matthew Shepard kuoli sairaalassa päävammoihin tulematta koskaan tajuihinsa. McKinneyn ja Hendersonin tunnustusten ja todistusaineiston perusteella vammat syntyivät kun miehet hakkasivat aitaan sidottua Matthewtä nyrkein ja pistoolilla. Yksityiskohtaisemman version tarinasta löydät Wikipediasta englanniksi.
Matthew Shepardin tapaus on yksi niitä harvalukuisia asioita, joista en pysty puhumaan objektiivisesti. Siinä yhdistyvät väkivalta, tyhmyys, kuolemantuomio ja välinpitämättömyys tavalla, joka saa pulssini nousemaan välittömästi ja mielentilani varsin herkäksi. Matthew oli minua kaksi vuotta nuorempi ja hänen kuolemansa sattui aikaan, jolloin jo seurasin maailman hlbt-tapahtumia netin välityksellä. Uutiset tapauksesta levisivät nopeasti hlbt-verkostojen kautta Suomeenkin ja järkyttivät myös suomalaista yhteisöä. Muistan jo tuolloin olleeni syvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Nyt Israelin ampumistapaus sai minut tarttumaan jo pitkään aikaa vuoroaan odottaneeseen Matthew Shepard Storyyn ja The Laramie Projectiin. Kumpaakaan ei ole nähty Suomen televisiossa.
Crowter (Samuel Anderson), Timms (James Corden), Lockwood (Andrew Knott), Rudge (Russell Tovey), Scripps (Jamie Parker), Dakin (Dominic Cooper), Posner (Samuel Barnett) ja Akhtar (Sacha Dhawan) ovat joukko historiallisen hyvät arvosanat ylioppilastutkinnossa saaneita poikia, jotka palaavat kunnian himoisen rehtorinsa (Clive Merrison) kehotuksesta vuodeksi kouluun hankkimaan tiedot Oxfordiin tai Cambridgeen sisään pääsemiseksi. Poikia treenaavat Hector (Richard Griffiths) ja Mrs Lintott (Frances de la Tour) koulun vakiokalustosta sekä rehtorin rekrytoima uusi häikäisevä tähtiopettaja Irwin (Stephen Campbell Moore). Boheemi ja armoton opetus hormooneja tihkuvalle kollilaumalle ei ole helppoa. Hectorilla ja pojilla on myös salaisuus jos liikenteenohjaaja pääsee valitettavasti selville ja tuhon tie alkaa.
Jean-Pierre Muller (Jean-Claude Brialy) herää kuubalaisen rakastajansa, Armandon (Antonio Interlandi) vierestä huomattavan tyytyväisenä vaikka herätyskello on tehnyt lakon ja hän on myöhässä. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että oikeus on langettanut hänelle 17-vuotiaan Antoinen (Julien Bravo) huoltajuuden kun vapaaehtoisia ei löydy. Pojan ilmestyminen kuvioihin pistää Jean-Pierren elämän sekaisin ja hätiin kutsutaan Alice (Sabine Haudepin), jonka kanssa Jean-Pierre solmi mukavuusavioliiton vuosia sitten. Tarvitaan kulissi oikeutta ja sosiaaliviranomaisia varten jotta hakemus huoltajuuden kumoamiseksi menisi läpi, sillä professori Muller on aivan liian kiireinen uuden tehtävänsä kanssa ehtiäkseen huolehtia vastentahtoisesta teinistä.
Neil (Joseph Gordon-Levitt) ja Brian (Brady Corbet) ovat kahdeksanvuotiaina samassa baseball-nappulaliigajoukkueessa, joskin Brianin ura lajin parissa jää lyhyeksi kun hän ensimmäisen pelin jälkeen löytyy kellarikomerosta nenäverillä ilman muistikuvaa miten hän sinne päätyi. Neilistä sen sijaan tulee valmentajan suosikki. Vuosia myöhemmin Brian on kokenut lukuisia muistikatkoja, nenäverenvuotoja ja pyörtymisiä ja uskoo niiden olevan ufosieppausten seurausta. Neil huoraa miehiä ensin kotikylässään Kansasissa ja sitten New Yorkissa.
Patrik 1,5 (Ella Lemhagen, 2008)
Göran (Gustaf Skarsgård) ja Sven (Torkel Petersson) muuttavat lähiöön odottaessaan onnea adoptiolapsen muodossa saapuvaksi. Naapurusto vaikuttaa hivenen umpimieliseltä, mutta mitäs siitä kun nyt voi keskittyä huoneen laittamiseen ja myöhemmin on kädet täynnä työtä kun Patrik 1,5 saapuu. Mutta kun se päivä koittaa, ovella onkin Patrik 15 (Thomas Ljungman), jolle homomiesten pojaksi asettuminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin Patrikin ikä miehille. Kaikki näyttääkin lähtevän menemään päin persettä…
Wilde (Brian Gilbert, 1997)
Brian Gilbertin elämänkerrallinen elokuva Wilde, vuodelta 1997, kuvaa yhden maailman historian tunnetuimmista sodomiaoikeudenkäynneistä ja siihen liittyvän tragedian. Oscar Wilde (Stephen Fry) kuvataan herkkänä, älykkäänä ja lahjakkaana. Lord Alfred ”Bosie” Douglas (Jude Law) on lähes täydellinen vastakohta tälle itsekeskeisenä, lapsellisena ja typeränä. Oscarin elämään kuuluneista henkilöistä vaimo Constance (Jennifer Ehle) jää huomaamattomaksi, mutta uskollisimpien ystävien Robbie Rossin (Michael Sheen) ja Ada ”Sphinx” Leversonin (Zoë Wanamaker) merkitys tulee huomatuksi. Hauskana pienenä yksityiskohtana Orlando Bloom tekee Wildessa mitättömän sivurooli rent-boyna.
Trevor (Peggy Rajski, 1994) kertoo itsensä ulkopuoliseksi kokevasta homoteinistä, joka yrittää itsemurhaa. Trevor on tehty samannimiselle projektille, jonka tarkoituksena on ehkäistä juuri homoseksuaalisten nuorten itsemurhia. Pätkän esittelee alussa talk show emäntä Ellen DeGeneres.
Pool days (Brian Sloan, 1993) on vuotta aiemmin tehty pätkä 17-vuotiaasta Justinista (Josh Phillip Weinstein), joka kesäduunissaan terveysklubin uima-altaan valvojana huomaa kiinnostuvansa miehistä suihkussa ja turkkilaisessa saunassa käyvästä kuhinasta. Hieroja Russell yrittää ensin vietellä Justinia ja päätyy sitten vain auttamaan tätä itsensä hyväksymisessä.
Lisää lyhyt elokuvasta Internet Movie Databasestä Trevor ja Pool days
Les témoins (André Tèchiné, 2007)
On 80-luvun alku. Pyrenneiltä Pariisiin saapunut Manu (Johan Libèreau) asuu sisarensa (Julie Depardieu) kanssa prostituoitujen suosimassa naapurustossa. Adrien Michel Blanc) iskee häneen silmänsä homojen kruisailupaikalla ja tutustuttaa tämän vauvaansa vihaavaan kirjailija Sarahiin (Emmanuelle Béart) ja tämän mieheen, siveyspoliisi Mehdiin (Sami Bouajila). Adrienin rakkaus Manuun on yksipuolista, eikä Adrien tiedä Mehdin ja Manun välille syntyneestä suhteesta. Kolmiodraaman paljastuessa Adrien toteaa Manulla äskettäin löydetyn tappavan sairauden, jonka voittamiselle hän omistaa elämänsä.
Madridissa kaksikymmentä homo- ja lesboparia valmistautuu maan ensimmäiseen mies- ja naisparien vihkitoimitukseen. Hugo (Gustavo Salmerón) ja Narciso (Paco León), Miguel (Unax Ugalde) ja Óscar (Daniel Hendler) sekä Jonás (Hugo Silva) ja Rafa (Raúl Jiménez) todistavat häiden alla valmistautumisen tekevän vanhemmista paitsi hulluja myös vaarallisia. Erityisesti äidit kunnostautuvat poikien elämän sekoittamisessa. Reinas, englanninkieliseltä nimeltään Queens, kertookin oikeastaan enemmän äideistä kuin pojista.