Tero KankaanperäCharles de Poulignacin (Rupert Everett) ura juhlien järjestäjänä kääntyy jyrkkään laskuun kun tärkeän asiakkaan kekkereihin ilmestynyt jättimäinen yllätyskakku kakuttaa koko toimitusjohtajan seurueen. Kun gangsterin ottein touhuavan venäläisen nousukkaan bileet menevät vielä pieleen on henkikin vaarassa. Kääntääkseen uransa takaisin nousuun Charles lähtee pyhiinvaellusmatkalle Ibizalle hakemaan oppia bilenero John-Johnilta (José Garcia).
5 Films Contre L’Homophobie on Ranskan valtion rahoittama kokoelma lyhytelokuvia nuorille homofobian torjumiseksi 2009. Tarkoituksensa vuoksi tarinoilla on onnellinen loppu.
Pierre (Jacques Nolot) lähestyy kuuttakymmentä ja on onneton. Ikä alkaa todella näkyä ja ihmisiä tippuu ympäriltä. Rahasta ei ole pulaa, mutta kolmattakymmentä vuotta jatkunut taistelu HIV:n kanssa on taitekohdassa. Kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään ja poikahuoratkaan eivät maistu kuten ennen. Pierre valittaa ystävilleen ja terapeutilleen eksistentiaalista ahdistustaan.
Avril (Sophie Quinton) tekee vaitiololupauksen ja sulkeutuu syrjäiseen kappeliin paastoamaan, rukoilemaan ja maalaamaan kappelia uudelleen. Kahden viikon kuluttua hänen on määrä antaa luostarilupauksensa ja liittyä loppuelämäkseen pieneen nunnayhteisöön. Mutta sisar Bernadette (Miou-Miou) kertoo kappelin oven läpi että Avril ei ollut yksin kun nunnat löysivät hänet kappelin portailta, vaan hänellä oli seuranaan veli, joka annettiin jesuiittojen orpokotiin. Avril lähtee etsimään veljeään ja saa kyydin Pierreltä (Nicolas Duvauchelle) josta tulee hänen matkakumppaninsa tielle löytöihin menneisyydestä ja tulevaisuudesta. David-veljen (Clément Sibony) löytäminen nukkumasta Jimin (Richaud Valls) vierestä on vasta ensimmäinen yllätys tiellä uuteen elämään.
Laurent (Cyrille Thouvenin) on onneton nuori homomies. Hän ylläpitää kämppiksensä, Carolen (Caroline Veyt) avulla vanhemmilleen kulissia heteroudesta ja parisuhteesta. Syykin ymmärrettävä, hänen äitinsä ja isänsä ovat hyvin homofobisia ja äidin sisar miehineen heitti Laurentin serkun Marcin ulos kotoaan kun tämä tuli ulos eivätkä vielä tämän kuollessa sairaalassakaan menneet tapaamaan tätä. Laurent purkaa ahdistustaan vetämällä maatalouskoulunsa risaiseksi. Kaikki saa yllättävän käänteen kun Laurent sijoitetaan harjoitteluun tutkimusta tekevälle puutarhalle, jota ylläpitää Cédric (Stéphan Guérin-Tillié) äitinsä kanssa. Laurent ja Cédric rakastuvat ja alkaa ulostulodraama.
Jean-Pierre Muller (Jean-Claude Brialy) herää kuubalaisen rakastajansa, Armandon (Antonio Interlandi) vierestä huomattavan tyytyväisenä vaikka herätyskello on tehnyt lakon ja hän on myöhässä. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että oikeus on langettanut hänelle 17-vuotiaan Antoinen (Julien Bravo) huoltajuuden kun vapaaehtoisia ei löydy. Pojan ilmestyminen kuvioihin pistää Jean-Pierren elämän sekaisin ja hätiin kutsutaan Alice (Sabine Haudepin), jonka kanssa Jean-Pierre solmi mukavuusavioliiton vuosia sitten. Tarvitaan kulissi oikeutta ja sosiaaliviranomaisia varten jotta hakemus huoltajuuden kumoamiseksi menisi läpi, sillä professori Muller on aivan liian kiireinen uuden tehtävänsä kanssa ehtiäkseen huolehtia vastentahtoisesta teinistä.
Mathieu (Jérémie Elkaïm) tapaa Cédricin (Stéphane Rideau) rannalla ja ihastuu tähän lomaillessaan Brittanyssä. Ensimmäinen ihastus mieheen syvenee rakkaudeksi äidin (Dominique Reymond) masennuksen ja siskon (”Sarah”, Laetitia Legrix) epämääräisen vihamielisyyden varjostaessa suhdetta. Loma kuitenkin loppuu joskus ja niin rakkauskin. Mathieu vain ottaa sen keskimääräistä raskaammin…
Quentin (Pascal Cervo) on nuori ranskalainen kirjailija, jonka esikoisteoksesta tulee palkittu menestys. Hän elää ystäviensä Julien (Élodie Bouchez), Jimmyn (Stéphane Rideau) ja Samirin (Mezzianne Bardadi) kanssa Ranskaan Pohjois-Afrikasta saapuneiden siirtolaisten keskellä. Ihmissuhteet ovat sotkuisia ja elokuvaa voisi kutsua myös tragediaksi.