Zac (Olivier Benard, Émile Vallée, Marc-André Grondin) syntyy Gervaisin (Michel Côté) ja Lauriannen (Danielle Proulx) neljänneksi pojaksi jouluna 1960. Laurianne on syvästi uskova katolinen ja Gervais hyvin perinteinen mies. Heidän poikansa ovat kaikki hyvin erilaisia: esikoinen, Christian, on nörtti, Raymond kovis ja Antoine urheilija. Myöhemmin syntyy vielä viidenneksi, iltatähdeksi pikkuveli Yvan. Pienestä pitäen Zac ei ole isänsä suosiossa liian pehmeänä poikana, mutta äiti ymmärtää tätä paremmin. Äiti uskoo myös Zacillä olevan parantamisen lahja. Zac itse rukoilee apua ongelmiinsa, eniten homoseksuaalisiin haluihinsa, joita hänen isänsä on opettanut häntä pitämään kiellettyinä ja likaisina. Hän asettaa itselleen koettelemuksia joiden kautta hän joko tuhoutuu tai pelastuu. Raymond kehittää itselleen huumeriippuvuuden ja ajautuu erilleen muusta perheestä. Raymondin ja Zacin ongelmien kärjistyessä aikuisuuden kynnyksellä alkaa perheen pitkä taistelu sovituksesta.
Avainsana: elokuva
Maxi (Nathan Lopez) on 12-vuotiaana hyvin feminiininen homopoika. Hän asuu Manilan slummissa isänsä ja kahden veljensä kanssa. Vaikka perhe ympärillä ei kyseenalaistakaan Maxin tapaa olla ja ilmaista itseään, muille ihmisille se on pilkan aihe. Pilkan mennessä liian pitkälle Victor (J.R. Valentin) – kirkasotsainen ja komea nuori poliisi – pelastaa Maxin, joka ihastuu häneen. Tästä ei hyvä seuraa, sillä Maxin perheen elanto tulee kaikenlaisesta pienestä vilungista ja varkaudesta.
Kategoriat
Yossi and Jagger (Eytan Fox, 2002)
Yossi (Ohad Knoller) johtaa kompaniaa sotilaita lähellä Libanonin rajaa oikeana kätenään ja salaisena rakastettunaan muiden Jaggeriksi kutsuma Lior (Yehuda Levi). Miesten suhde on salaisuus, mutta taistelutoverit ympärillä ovat huomanneet tilanteen vaikka eivät siitä puhu. Viimehetkellä pieleen menevä öinen väijytys tekee kuitenkin lopun Jaggerista ja hänen mukanaan rakkaudesta.
Larva (Dudley Findlay Jr), Lady Marmalade (Michael Lynch) ja Max (Claude E. Sloan) ovat kaikki mustia, hiv-positiivisia, homoja ja queenejä dragissä. Jamela (Suzanne Gregg Ferguson) on myös musta ja positiivinen, mutta myös Maxin sisko ja pienen vauvan äiti. Sam (Jon Kit Lee) on joukon nuorin ja ”negatiivinen”, mutta Maxin poikaystävänä se voi muuttua nopeastikin. On 90-luvun alku ja on huono aika olla köyhä hiv-positiivinen New Yorkissa. Queenien vihan kohteena on erityisesti kaupunginvaltuutettu Melvin Freeman (Bryan Webster), joka vastustaa jälleen uuden hiv-positiivisten hoitokodin perustamista. Niinpä kuka mistäkin päihteestä päänsä sekaisin saava jengi pistää pystyyn erikoisen ja radikaalin suorantoiminnan kampanjan valtuutettujen herättämiseksi vakavaan hiv/aids-ongelmaan kaupungissa. Osaa kaikessa näyttelee huhuttu kaupungin keräämä lista hiv-positiivisista jonka Freemanin toimistossa työskentelevä Sam uskoo voivansa hankkia jengille.
Hansel (Ben Mayer-Goodman) jää äitinsä (Alberta Watson) kanssa kahden Itä-Berliiniin äidin heittäessä amerikkalaissotilaan, joka on pojan isä, ulos. Hansel kuuntelee vain amerikkalaisohjelmia ja unelmoi paosta länteen. Tilaisuus tarjoutuu kun toinen jaettuun kaupunkiin sijoitettu amerikkalaissotilas ihastuu Hanseliin ja haluaa naida tämän. Yhdessä pojan äidin kanssa Luther (Maurice Dean Wint) juonii suunnitelman, jonka mukaan poika saa äitinsä nimen ja passin ja hänet leikataan naiseksi. Leikkaus menee kuitenkin pieleen ja Hedwig kuvaa myöhemmin, että hänelle jäi ”angry inch to work with”. Berliinin muurin murtuessa Hedwig (John Cameron Mitchell) saa ensimmäiseksi hääpäivälahjaksi Lutherilta peruukin ja lemput asuntovaunuslummiin Kansasissa. Pelastuksekseen Hedwig perustaa glam rock bändin ja iskee silmänsä alaikäiseen, uskoon hurahtaneeseen wannabe-rokkariin. Hedwig opettaa Tommylle (Michael Pitt) ”kaiken” ja saa palkkioksi jätetyksi tulemisen ja katkeran roolin hänen biiseillään menestyvän Tommy Gnosiksen vainoojana esiintyen räkälöissä itäsaksalaisista koostuvan Angry Inch -bändinsä kanssa.
1930-luvun englantilainen sisäoppilaitos ajautuu kriisiin kun kaksi sen oppilasta jää kiinni keskenään runkkaamisesta ja toinen hirttäytyy häpeissään vähän myöhemmin. Tapaus on jäävuoren huippu koulussa, jossa tosihomot ovat harvassa, mutta pojat puuhaavat keskenään niin etteivät tiedä naisista mitään. Yksi itseään homona pitävä on Guy Bennett (Rupert Everett) joka on toivottoman rakastunut toisen talon James Harcourtiin (Cary Elwes). Miesten suhde on pidettävä salassa eikä Bennett avoimena homona löydä muita ystäviä kuin avoimesti kommunistisen Tommy Juddin (Colin Firth). Koulun sisäinen politiikka on nostamassa talon oppilaiden valvojaksi Fowlerin (Tristan Oliver), jota voi pitää vain elokuvan sanoin ”absoluuttisen vastenmielisenä” uskovaisena fasistina. Seuraavassa valtataistelussa homoseksuaalisuus on lyömäase ja traumat johtavat elinikäisiin seurauksiin.
Kategoriat
XXY (Lucía Puenzo, 2007)
Alex (Inés Efron) asuu meribiologivanhempiensa kanssa pienessä uruguaylaisessa kalastajakylässä. Perhe on päätynyt tänne koska Alexin intersukupuolisuus on aiheuttanut ongelmia aiemmissa asuinpaikoissa. Vanhemmat ovat valinneet kasvattaa Alexia tyttönä mutta pidättäytyä kirurgiasta. Murrosikä saa kuitenkin myös vanhempien määrätietoisuuden horjumaan ja äiti kutsuu ystävänsä kirurgipuolisoineen käymään. Mukana seuraava Alvaro (Martín Piroyansky) on hiukan Alexia vanhempi ja nuorten muodostuva suhde johtaa kaikessa vaikeudessaan eteenpäin vievän tien selkenemiseen.
Paris is burning on dokumenttielokuva New Yorkin drag alakulttuurista 80-luvun lopussa. Se kertoo ”taloista” (houses) jotka järjestävät ”juhlia” (balls). ”Juhlien” ideana on tarjota artisteille mahdollisuus esiintyä (”walk”) sellaisena kuin haluaa. Drag on tässä ymmärrettävä hyvin laveasti ja alkuun dokumentissa onkin epätodellinen ja sekava tunnelma. 80-90-luvun taitteen muoti ei helpota tilannetta yhtään – odotan kauhulla sen paluuta! Dokumentissa esiintyy lukematon joukko drag taitelijoita, jotka ovat homoseksuaaleja, transvestiitteja tai transsukupuolisia – jotkut useampaakin yhtä aikaa. Siveään ja sivisteltyyn nykydragiin verrattuna kuvattu show on paljon henkilökohtaisempaa ja monimuotoisempaa. Paris is burning on varsin erikoinen katselukokemus. Kouluarvosana 7.
Ángel (Eduardo Noriega) ja Nene (Leonardo Sbaraglia) tunnetaan Kaksosina vaikka he eivät ole sukua toisilleen. Miehet ovat itseasiassa löytäneet toisensa vessaseksin kautta, mutta tekevät nyt kaiken yhdessä. Kaikki pitää sisällään ammattirikollisen törkyä ja pieleen mennyt rahakuljetuksen ryöstö saattaa heidät pakosalle yhdessä Cuervon (Pablo Echarri) ja parin muun kanssa. Paon aikana miesparin ongelmat kärjistyvät eikä Cuervo auta asioita yhtään.
Kategoriat
Chuck & Buck (Miguel Arteta, 2000)
Buckin (Mike White) äiti kuolee ja hän tapaa hautajaisissa lapsuuden parhaan kaverinsa Chuckin (Chris Weitz). Buckin yksinkertaisessa maailmassa se mitä tapahtui lapsuudessa ei koskaan saanut päätöstä, mutta Chuck on siirtynyt eteenpäin. Buck ei halua päästää irti ystävästään ja kirjoittaa näytelmän, jolla haluaa saada Chuckin muistamaan ja ymmärtämään. Viestin perille saaminen maailmojen välillä ei kuitenkaan ole helppoa ja Chuckillakin olisi jotain sanottavaa.