Kategoriat
Yhdistystoiminta

Ovatko talousasiat pakkopullaa yhdistystoiminnassa vai voisivatko ne kiinnostaa jäseniä?

Olen usein yhdistyskoulutuksissa toistanut: ”Valta yhdistyksissä kuuluu jäsenille. Jäsenet käyttävät valtaa yhdistyksen kokouksissa. Yhdistyksen kokousten päätöksiä – siis myös talousarviota ja toimintasuunnitelmaa – on syytä pitää jäsenten tahdon ilmaisuna.” Jos yhdistyksen hallitus poikkeaa tästä jäsenten tahdosta se voi kohdata parlamentaarisen vastuun tai äärimmäisessä tapauksessa vahingonkorvausvastuun.

Toteutuuko jäsenten oikeus käyttää valtaansa täysimääräisesti siinä tavassa jolla yhdistyksen tilinpäätökset ja talousarviot esitellään yhdistyksen kokoukselle?

Kysymys jota olen paljon pohtinut on, toteutuuko jäsenten oikeus käyttää valtaansa täysimääräisesti siinä tavassa jolla yhdistyksen tilinpäätökset ja talousarviot esitellään yhdistyksen kokoukselle? Voi myös kysyä voivatko jäsenet tosiasiassa ohjata yhdistyksen (hallituksen) toimintaa toimintasuunnitelmalla? Olen molempia aiheita sivunnut aiemmin kirjoituksissani blogissa.

Tällä kertaa esitän pari tapaa käsitellä yhdistyksen taloutta ymmärrettävämmällä tavalla ja siten syventää jäsendemokratian toimintaa.

Kategoriat
Tieto- ja viestintätekniikka

Työtä tabletilla?

Olen vuosia ollut sitä mieltä että kannettava tietokone ja isoruutuinen puhelin riittävät minulle enkä tarvitse tablettia. Pikkuisen härvelihulluna sorruin viime vuoden loppupuolella hankkimaan Samsungin uuden Galaxy Tab S7 -tablettitietokoneen. Joku järki päässä säilyi enkä ottanut sitä isompaa 12 tuuman versiota vaan sen pienemmän 10-tuumaisen. Kuten kävi ilmi, en tarvitse tablettia.

Minulla on viime vuodet ollut itseasiassa kaksi kannettavaa tietokonetta, vanhempi Asus X550L työkäytössä ja uudempi Lenovo pelikoneena. Asus alkoi 6,5 vuoden ikäisenä näyttää merkkejä käyttöiän lopun lähestymisestä ja yrityksenä keksiä hyötykäyttöä virhehankinnalle tuumin ottavani mallia ystävästäni ja käyttäväni tablettia työvälineenä. Nyt, parin kuukauden opettelun jälkeen on aika tehdä ensimmäinen välitilinpäätös kokeilusta.

Kategoriat
Uskonnottomuus

Kymmenvuotiskertaus homoseksuaalisuuden teologiasta

Jussi Koski ja Ville Mäkipelto julkaisivat kuukausi sitten videon jossa käyvät läpi Raamatusta usein homojen hakkamiseen kaivettuja kohtia ja purkavat niitä. Tarkoitukseni oli oikeastaan vaan kommentoiden videota mut sanottavaa kertyi pikkuisen liikaa.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Let my people go! (Mikael Buch, 2011)

Rubenin (Nicolas Maury) käsiin jää Tiilikaisen (Kari Väänänen) rahapaketti kun tämä pökertyy pihamaalleen sen avattuaan. Teemu (Jarkko Niemi) ei vakuutu Rubenin selittelyistä vaan nakkaa tämän pihalle. Ruben palaa perheensä luo Pariisiin viettämään juutalaista Pesah juhlaa mutta perheen hullutusten vyöryessä yli paluu omisen vaikeuksien pariin alkaa tuntua houkuttelevalta.

Kategoriat
Politiikka

Vihapuhetta voidaan torjua vaikka ennakkosensuurilla

Guardianin julkaisema ruma tarina siitä miten vihatrollit pyrkivät vaientamaan heidän vihakampanjoihinsa huomiota kohdistavia journalisteja pelottelemalla herätti jälleen pohdiskelemaan, miksi olemme vieläkin jumissa sananvapauskeskustelussa kun olisi jo aika toteuttaa tehokkaita torjuntatoimia. Juttu on jälleen yksi naula Facebookin arkkuun sen tuen muodossa minkä Facebook teoin antaa näille viharyhmille.

Kategoriat
Tieto- ja viestintätekniikka

Joko boikotoidaan Twitteriäkin?

Olen 2013 kirjoittanut Twitterin käyttöönotosta yhdistysaktiivin näkökulmasta ja 2015 yrittänyt tiivistää muutamia usein vastaantulleita virheittä sen käytössä. Tämä kolmas osa Twitter-purkauksiani koskee Facebookia vastaan organisoitua Stop Hate For Profit-kampanjaa ja sitä kuinka Twitter tarvitsisi vielä kovemmin keppiä.

Kategoriat
HLBTIQ

Hyvästit homoidentiteetille?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeusliikkeen synty muutti tapaa ajatella homoseksuaalisuutta. Sodomiana siitä oli anglo-amerikkalaisessa kulttuuripiirissä pitempään puhuttu mutta ’homosexual’ oli ottanut sen paikan puheessa useimmiten. Sodomia ja sodomiitti eivät olleet identiteettejä vaan tekoja. Kuka tahansa saattoi sortua sodomiaan ja vaikka se leimasi tekijäänsä jos siitä jäi kiinni, se nähtiin yhä enemmän yksittäisten tekojen kuin käyttäytymismallin kautta.

Kategoriat
HLBTIQ

I’m a Tom’s man – 100 vuotta Touko Laaksosen syntymästä

Tänään, perjantaina 8.5.2020, tulee sata vuotta Touko Laaksosen syntymästä. 37-vuotiaana taitelijanimen Tom of Finland vastentahtoisesti omaksunut vaatimaton piirtäjä oli 1990-luvulle saakka Suomessa täysin tuntematon heteroseksuaaliselle valtavirralle. Suomen sarjakuvaseuran hänelle 1990 myöntämä Puupäähattu nosti tunnettuutta mutta myös sarjakuva oli tuolloin aliarvostettu vähemmistökulttuurin muoto. Laaksonen kuoli 1991 ja seuraavana vuonna ilmestyi kaksi merkittävää dokumenttia hänestä: F. Valentine Hoovenin kirjoittama elämäkerta ja Ilppo Pohjolan ”Tom of Finland – Daddy and the muscle academy” -dokumentti. Tänä päivänä hänestä on tehty elokuva ja kirjoitettu niin paljon että on vaikea löytää tapaa lähestyä suuren suomalaisen elämäntyötä tuoreella tavalla.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Matthias ja Maxime (Xavier Dolan, 2019)

Maxime (Xavier Dolan) tekee lähtöä Australiaan. Köyhä elämä Montrealissa päihdeongelmaisen äidin asioista huolehtien ja kavereiden kanssa örveltäen ei enää riitä. Lapsuuden ystävä Matthias (Gabriel D’Almeida Freitas) on luvannut hankkia isältään suositukset Maximelle jotta tämä saa muutakin kuin baarityötä Australiassa. Kaveriporukka kokoontuu Rivetten (Pier-Luc Funk) perheen mökille jossa piikkinä lihassa häärii Rivetten pikkusisko lyhäriprojekteineen. Hyväntahtoinen Maxime auttaa nuorta taitelijan alkua ja Matthias päätyy vastanäyttelijäksi heikon itsetuntemuksensa vuoksi. Seuraa suudelma joka muuttaa kaiken.

Kategoriat
Elokuva-arviot

Musertavatko useimmat queer-leffat päähenkilönsä?

Eleonoora Riihinen kirjoittaa Hesarissa tänään (21.11.2019) otsikolla ”Alkoholismia, aidsia, musertavia loppuja – Miksi homoelokuvien hahmoille käy aina huonosti?” queer-elokuvan taipumuksesta tehdä loppu päähenkilöistä rujoilla tavoilla. Otsikkoon ja ingressiin Twitterissä törmätessäni ensimmäinen reaktioni oli heti ”that’s not right”! Lähdin lukemaan artikkelia siis valmiiksi erimielisenä ja nyt yritän pohtia miksi Riihisen juttu nosti karvani pystyyn.