Tom of Finland (Dome Karukoski, 2017)

Tom of Finland on minulle hyvin tärkeä aihe. Tulin tietoiseksi taiteilijan olemassa olosta varmaankin 1990 Sarjainfo-lehden julkaistua hänestä jutun Puupäähattu-palkinnon myötä. Olin tuolloin 16 ja kipuilin oman homoseksuaalisen heräämiseni kanssa. Samojen teinivuosieni aikaan osuvat Heiner Carown Aika uskaltaa -elokuvan televisioesitys, Queenin ”Show must go on”:in jatkuva soittaminen Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen ja Ilppo Pohjolan Daddy and The Muscle Academy -dokumentin televisioesitys. Elettiin siis Toukon viimeisiä elinvuosia ja AIDS-epidemia tappoi miljoonia länsimaissakin kun tehokasta lääkehoitoa ei vielä ollut saatavilla. Ja Tom of Finlandin kuvathan iskevät homoteiniin kuin testosteronileka palleihin.

Vuosien varrella olen lukenut varhaisia MSC Finlandin lehdessä ja myöhemmin Seta/Z/Voltti-lehdessä julkaistuja Toukon haastatteluja, katsonut Beefcaken, Homo-Suomen historian ja Daddy and The Muscle Academyn uudelleen, lukenut F. Hooven Valentinen elämäkerran ja Harri Kalhan kirjan ”Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi”.

Touko Laaksosesta on minulle kaiken näkemäni ja lukemani jälkeen piirtynyt kuva hyvin vaatimattomana mutta myös periksi antamattomana taiteilijana. Hän oli huomattavan nöyrä sen tosiasian edessä että hän oli Vapaudenristin edestä Suomea puolustanut sotaveteraani, joka loi kuvillaan homomiehille ulospääsyn sairaan ja rikollisen epämiehen kaapista positiiviseen itseidentifioitumiseen. Minulle marskit ja kekkoset eivät merkitse mitään, Touko Laaksonen on suurin suomalainen koskaan.

Luvasta kertoa Touko Laaksosen tarina massoille elokuvan muodossa käytiin ankara taistelu Helsinki Filmin ja Special Film Companyn välillä. Olin itse vahvasti jälkimmäisen kannalla ja äärimmäisen pettynyt kun Tom of Finland Foundation asettui tukemaan väärää projektia. No, no love lost there, en ole koskaan voinut sietää sitä fasistista ylimielisyyttä jolla säätiö Toukon perintöä vaalii.

Karukosken Tom of Finland -elokuva kertoo Touko Laaksosen elämäntarinan sotavuosista satojen nahkamiesten eteen estradilla Kaliforniassa 1980-luvun lopulla. Toukon lapsuudesta ja nuoruudesta elokuva ei kerro mitään, se tieto sinun on hankittava esimerkiksi Ilppo Pohjolan dokumentista Daddy and The Muscle Academy tai F. Hooven Valentinen elämäkerrasta.

Jatka lukemista ”Tom of Finland (Dome Karukoski, 2017)”

The Reception (John G. Young 2005)

Martin (Wayne Lamont Sims) elää toista elämäänsä pohjoisten metsien keskellä maalaten ja huolehtien alkoholisoituneesta ja miesvihaajaksi muuttuneesta Jeannettesta (Pamela Stewart). Kumppanuus järkkyy kun Jeannetten hylkäämä ja äitinsä kieltänyt tytär, Sierra (Maggie Burkwit), saapuu esittelemään aviomiestään Andrewta (Sarien Sills-Evans). Äidin juhlien verukkeella venyttämä vierailu etenee kinasta toiseen ja jokainen päivä paljastaa uuden palasen riitasointuja ihmissuhteissa.

Jatka lukemista ”The Reception (John G. Young 2005)”

Moni kakku päältä kaunis (Fred Schepisi 1993)

Tuntematon musta nuori mies ilmestyy verta vuotavana Flanin (Donald Sutherland) ja Ouisan (Stockard Channing) ovelle New Yorkin 5. avenuella juuri kun nämä ovat voitelemassa parin miljoonan välirahoitusta ystävältään (Ian McKellen). Puheliaan miehen tarinoista käy ilmi että hän on Flanin ja Ouisan lasten opiskelukaveri ja Sidney Poitierin poika, Paul (Will Smith). Ikimuistoisen illan päätteeksi Flan ja Ouisa tarjoavat Paulille yösijan. Aamulla Ouisa kuitenkin löytää Paulin sängystä toisen miehen kanssa mennessään herättämään tätä ja Paul hoitoineen tulee heitetyksi ulos. Hiukan myöhemmin Flanin ja Ouisan ystävien kertomuksesta omasta hämmästyttävästä kohtaamisestaan tuntemattoman nuoren miehen kanssa löytyy niin monta yhtymäkohtaa, että heille valkenee kyseessä olevan sama nuori mies molemmissa tapauksissa. Havainnostaa alkaa purkautua valheiden vyyhti, jota selvitellään koko elokuvan ajan.

Jatka lukemista ”Moni kakku päältä kaunis (Fred Schepisi 1993)”

Mansikoita ja suklaata (Tomás Gutiérrez Alea – Juan Carlos Tabío, 1994)

David (Vladimir Cruz) kokee kiusalliseksi selvästi homona pitämänsä itseään vanhemman miehen lähestymisen kahvilassa. Diego (Jorge Perugorría) ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsa Davidin vihjeitä, kylmäkiskoisuutta tai protesteja vaan vie nuoren miehen kotiinsa kirjojen ja valokuvien houkuttelemana. Eletään vuotta 1979 Havannassa Kuubassa ja monet asiat Diegon asunnossa kertovat Davidille, että kunnon kommunistina hänen pitäisi pysytellä kaukana Diegosta. Davidin opiskelukaveri kuitenkin ajaa häntä selvittämään lisää asioita tästä vastakumouksellisesta homosta ja miesten suhde alkaa syventyä.

Jatka lukemista ”Mansikoita ja suklaata (Tomás Gutiérrez Alea – Juan Carlos Tabío, 1994)”

Rakkaus on paholainen (John Maybury, 1998)

Francis Bacon (elokuvassa Derek Jacobi) on yksi 1900-luvun suurimpia maalareita. Rakkaus on paholainen (Love is the devil – Study for a Portrait of Francis Bacon) kuvaa pääasiassa hänen ongelmallista suhdetaan George Dyeriin (elokuvassa Daniel Graig), itseään 30 vuotta nuorempaan, täysin erilaisesta sosiaalisesta luokasta tulevaan nuoreen mieheen. Kaikki alkaa kun George yrittää murtautua Francisin asuntoon ja jää kiinni. Ja kaikki päättyy kun George ottaa yliannoksen barbituraatteja yhdessä viinan kanssa tappaakseen itsensä. Väliin mahtuu myrskyisä suhde, josta Bacon ammentaa teoksiinsa. Elokuva käsittää vain kapean, mutta ilmeisesti keskeisen, seitsemän
vuoden jakson Baconin pitkästä elämästä (1909-1992).

Jatka lukemista ”Rakkaus on paholainen (John Maybury, 1998)”

Shelter (Jonah Markowitz, 2007)

Zach (Trevor Wright) huolehtii kaiken vapaa-aikansa kyvyttömän isosiskonsa, Jeannen (Tina Holmes), pojasta, Codysta (Jackson Wurth). Codyn isä on jättänyt Jeannen ja miehet Jeannen elämässä vaihtuvat tiheään. Köyhyys ja velvollisuus Codya kohtaan ovat muodostuneet nuorelle Zachille kahleeksi joka pitää hänet San Pedrossa surffaamassa ja tekemässä katutaidetta. Zachin parhaan kaverin veli, Shaun (Brad Rowe), palaa rikkaiden vanhempiensa talon vahdiksi San Pedroon ja yhdessä surffaamisesta muodostuu henkireikä Zachille. Suhde syvenee piilossa pikkukaupungin uteliailta ja Zachin iloksi myös Shaun osaa touhuta Codyn kanssa. Mutta kesä ei jatku loputtomiin ja Zachin on tehtävä valintoja elämänsä suunnan suhteen.

Jatka lukemista ”Shelter (Jonah Markowitz, 2007)”

Vacationland (Todd Verow, 2006)

Joe (Brad Hallowell) ja Andrew (Gregory J. Lucas) ovat lukiokavereita mainelaisessa pikkukaupungissa. Joe tekee töitä marketissa, kuten siskonsakin, ja yhdessä sisarukset yrittävät selvitä alkoholistiäidin ja tämän vaihtuvien äijien kanssa. Molemmat haaveilevat paosta Mainesta. Joen haave taidekouluun pääsemisestä vie hänet malliksi iäkkäälle taiteilijalle, joka tarjoaa hänelle paikkaa luonaan asuvana avustajana. Andrew varastelee ja pelaa jalkapalloa – sitä amerikkalaista. Molemmilla on tyttöystävät, mutta kumpikin haluaa enemmän toistaan kuin tyttöjä. Poikien suhde saa alkunsa kun Andrewn tyttöystävä lyö kortit pöytään.

Jatka lukemista ”Vacationland (Todd Verow, 2006)”

Between something and nothing (Todd Verow, 2008)

Joe (Tim Swain) tulee pienestä Bangorin kaupungista suureen kaupunkiin taideopiskelijaksi. Lapsenkasvot ja hyväluonteisuus kätkevät alleen villin nuoren miehen joka maistaa kaikkea tarjottua ja antaa kaikille. Taidekoulun rikkaiston varjossa hän ystävystyy Jenniferin (Julia Frey) kanssa ja yhdessä he valvovat ja taistelevat valtavaa ylityöllistämistä vastaan. Molemmilla on oma taktiikkansa onnettomien tulojen kanssa selviämiseen: Joe myy seksä miehille ja Jennifer on melkoinen taskuvaras ja näpistelijä. Joe on iskenyt silmänsä kollegaan joka kuitenkin osoittautuu vaikeaksi saavuttaa.

Jatka lukemista ”Between something and nothing (Todd Verow, 2008)”