Johnny (Johnny Ferro) saa taideopettajaltaan kehotuksen lähteä tämän mökille etsimään itseään maalaustensa vuoksi. Jo matkalla Johnny kohtaa Romeon (Stephen Tyrone Williams) ja hänen padottu homoseksuaalinen himonsa pulpahtaa pintaan. Bahamalla on menossa vanhoilliskristillisen homofobian aalto ja Romeolla on niskassaan koko sukunsa ja kulttuurinsa painostus oikeaan miehen malliin. Miehet löytävät tilan rakastua mutta sitten arki iskee takaisin.
Kategoriat
Floating (William Roth, 1997)
Van (Norman Reedus) on juuttunut lukion jälkeen kotiseudulleen isänsä (Will Lyman) omaishoitajaksi. Seudulla tapahtuu vain kesäkuukausien aikana kun lukemattomat mökit täyttyvät lomailijoista. Kesä tuo takaisin vanhoja kavereita ja muistoja. Uusi tuttavuus, Doug (Chad Lowe), tuo raikkaamman tuulahduksen ja avaa näkyjä mahdollisista tulevaisuuksista Vanille.
Bobby (Ryan Kelley) on kasvanut tiiviissä ja rakastavassa perheessä mutta löytää itsensä vaikeasta tilanteesta. Hänen äitinsä, Mary (Sigourney Weaver), on erityisen harras kristitty ja pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Ulostulo isoveljelle ja sitä seuraava outtaaminen johtavat kriisiin, jota ratkotaan vuosia yrityksin rukoilla ja terapioida Bobby heteroksi. Kontaktit homoyhteisöön saavat Bobbyn löytämään elämän langan ja suurin osa perheestä pystyy elämään sen kanssa – äiti ei ja tulee lopullinen välirikko. Hiukan myöhemmin parisuhdekriisissä Bobbyn syyllisyys ottaa lopulta niskalenkin ja hän heittäytyy sillalta moottoritielle. Alkaa äidin ja muiden jälkeen jääneiden vaikea tie surusta ja syyllisyydestä takaisin elämään.
Megan (Natasha Lyonne) on tyytyväinen elämäänsä. Cheerleading on lukiossa hauskaa ja tarjoaa mukavan kaveriporukan. Poikaystävä Jaredin (Brandt Wille) yli-innokkaat kielisuudelmat eivät kuitenkaan innosta. Megan onkin autuaan tietämätön vanhempiensa ja kaveriensa huolesta, että hän olisi lesbo ja lähtö pariksi kuukaudeksi eheytysterapiaan tulee hänelle shokkina.
Helsingin sanomat katsoi viikonlopputunnelmissa tarpeelliseksi julkaista oman versionsa kuluneesta verkkokeskusteluparodiasta. Tätä kirjoittaessani se trendaa Twitterissä ja ehkä siitä tulee hetkellinen mikromeemi Facebookissa. Se on kuitenkin joutava eikä ansainnut tulla julkaistuksi.
Kategoriat
Hard (John Huckert, 1998)
Raymond (Noel Palomaria) saa ylennykset etsiväksi edeltäjänsä kuoltua järkyttävässä, omituisessa ja nolossa onnettomuudessa. Parikseen ja mentorikseen hän saa Tomin (Charles Lanyer), joka on tehnyt hommaa jo liian kauan. Ensimmäiseksi tapauksekseen Raymond saa nuoren miehen seksuaalista väkivaltaa sisältävän murhan, joka pian osoittautuu ensimmäiseksi sarjassa erittäin julmia tapauksia. Tappaja iskee silmänsä Raymondiin ja murhasarjasta tulee henkilökohtainen.
Kategoriat
Cabaret (Bob Fosse, 1972)
Eletään 1930-lukua Saksassa ja Sally Bowles (Liza Minelli) elää railakasta elämää yökerhon tähtenä. Elämä on kuitenkin niukkaa ja Brianin (Michael York) ilmestyminen kuvioihin kommuunin vuokraa jakamaan on tervetullut lisä talouteen. Sally ja Brian rakastavat riekkua keskenään, mutta Maximilian (Helmut Griem) ilmestyy sotkemaan kuvioita. Kaikkea varjostaa myös natsien lisääntyvät terroriteot ja suosio. Yökerhossa kaikki – orkesterikin – on kuitenkin kaunista ja huolet unohtuvat.
Kategoriat
Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole
Ilkka Pyysiäisen pamfletista ”Jumalaa ei ole” kirjoitettiin jonkun verran sen ilmestyessä pari vuotta sitten. Suurin odotuksin luettuna se oli melkoinen pettymys.
Sebastien (Benoît Delière) muuttaa äitinsä luolta pikkukaupungista isänsä luokse Pariisiin aivan yhtä paljon paetakseen ihastustaan Romaineen (Thibault Boucaux) kuin päästäkseen homoisampaan paikkaan. Seuranhaku puhelinlinjoilta ja homokapakoista tuottaa kokemuksia jotka eivät kuitenkaan saa unohtamaan taaksejäänyttä ihastusta – ennen kuin se (ensimmäinen) oikea löytyy.
Kategoriat
”8” – täysi kymppi!
Heräsin tänä aamuna 5.30 katsoakseni YouTubesta live-lähetyksenä näytelmän 8 ensiluennan Los Angelesissa. En todellakaan ole aamuihminen, mutta herätys sikamaisen aikaisin on täysin sen arvoinen! Ensi-iltataltio on nyt nähtävissä YouTubessa (katso huomautus artikkelin lopussa), mutta se ei ole hetkessä katsottu vaan tarvitsee kaksi tuntia ja rauhan keskittyä kuuntelemaan puhuttua englantia. 8 on Hollywoodin kirkkaimpien tähtien – ja melko tuntuvan joukon heitä – lukema ”Proposition 8”-oikeudenkäynnin loppulauselmien dramatisointi.