Tero Kankaanperä
Rubenin (Nicolas Maury) käsiin jää Tiilikaisen (Kari Väänänen) rahapaketti kun tämä pökertyy pihamaalleen sen avattuaan. Teemu (Jarkko Niemi) ei vakuutu Rubenin selittelyistä vaan nakkaa tämän pihalle. Ruben palaa perheensä luo Pariisiin viettämään juutalaista Pesah juhlaa mutta perheen hullutusten vyöryessä yli paluu omisen vaikeuksien pariin alkaa tuntua houkuttelevalta.
Eletään 1990-luvun alkupuolta. AIDS-kriisi on syvimmillään: sairastuneiden määrä likenee 2,5 miljoonaa ja AIDS-kuolemia on yli 500 000. Lupaavilta näyttäneet käänteiskopioijaentsyymin estäjät, tsidovudiini ja didanosiini, alkavat flopata eivätkä proteaasin estäjät ole vielä tulleet markkinoille. Homoyhteisö on syvimmässä kriisissä: jokainen on menettänyt ainakin yhden tuntemansa henkilön AIDSille ja oljenkorret alkavat olla käytetty. ACT UP -ryhmä Pariisissa iskee konferensseihin ja lääkeyrityksiin, jakaa tietoa suojautumisesta julistein ja esittein kruisailupaikoilla ja kouluissa ja osoittaa mieltään kaduilla poliitikkojen hidasta reagointia kriisiin vastaan. Seanilta (Nahuel Pérez Biscayart) alkaa muiden tavoin aika loppua: T-solujen määrä putoaa, liitännäissairauden lisääntyvät eikä maailma voisi olla epäreilumpi. Viimeisinä kuukausina Seanin elämään astelee Nathan (Arnaud Valois) joka negatiivisena liittyy ACT UP:iin taistellakseen rakastamiensa ihmisten puolesta.
Romain (Melvil Poupaud) pyörtyy kesken muotikuvauksen kamera kädessään ja saa hiukan myöhemmin kuulla että hänellä on levinnyt syöpä. Lääkäri antaa hänelle enintään vuoden, ehkä vain kolme kuukautta elinaikaa ilman säde- ja solusalpaajahoitoja mutta Romain päättää ottaa jäljellä olevan ajan haltuunsa. Irrottautuen kaikista siteistä hän jättää taakseen työn, poikaystävän ja perheen.
{youtube}qW7AdifqU2g{/youtube}
Einar Wegener (Eddie Redmayne) poseeraa vaimolleen (Alicia Vikander) balettitanssijaystävänsä kengissä ja mekossa tämän tehtyä jälleen oharit muotokuvaistunnosta. Ylitsevuotavat tuntemukset synnyttävät Lilin joka vuosien mittaan lopulta nielaiseen Einarin ja pakottaa pariskunnan rakentamaan suhteensa uudelleen.
{youtube}C0ppUzMhmXY{/youtube}
Vincent (Julien Baumgartner) tapailee 17-vuotiaana salaa hiukan vanhempaa miestä seksin merkeissä, ui lukion joukkueessa ja viettää aikaa ystävänsä (François Comar) ja tyttöystävänsä (Julia Maraval) kanssa. Uusi karheana komea poika (Jérémie Elkaïm) koulussa johtaa viattomaan tapaamisen jonka seurauksena hänet outataan. Kaikki menee tietenkin sekaisin, eniten Vincentin pää.
Hubert (Xavier Dolan) inhoaa äitiään (Anne Dorval). Hubertin ollen teini se on aivan normaalia, mutta yksihuoltaja äidin tukahduttavassa rakkaudessa kasvaneella pojalle aivan liikaa. Hubert kuvaa videoita joissa toistaa eri tavoin ettei rakasta äitiään. Koulussa ei mene kaksisesti ja ainoa henkireikä on Antonin (Francois Arnaud) jonka kanssa Hubert polttaa pilveä ja paneskelee iltapäivisin Antoninin äidin tehdessä samaa nuorten miesten kanssa viereisessä huoneessa. Hubert valehtelee äidinkielen opettajalleen äitinsä kuolleen ja pakenee tämän luokse tavanomaista vakavamman riidan päätteeksi. Äidin mitta kuitenkin täyttyy ja Hubert saa menolipun sisäoppilaitokseen.
Seuralaispalveluja tarjoava (”Steve”, Robin Aubert) saapuu bileisiin jo niiden loputtua ja kohtaa vain isännän (”Jean-Marc”, Eric Cabana) siivoamassa jälkiä. Seuraa väkeviä, seksiä ja pöljä tapaturma joka johtaa väärinkäsitykseen että Steve on yrittänyt hirttäytyä. Alkujärkytyksen jälkeen isännän puoliso Philippe (Paul-Antoine Taillefer) haluaa myös pitää Steven asumassa yhteisessä kodissa ja selvittää miksi tämä on onneton.
Charly (Romain Torres) viettää kesää vanhempiensa Béatrixin (Valeria Bruni-Tedeschi) ja Marcin (Gilbert Melki) kanssa Ranskan Rivieralla. Siskon häivyttyä poikaystävänsä kanssa moottoripyöräilemään Espanjaan, talossa on tilaa myös hänen parhaalle kaverilleen Martinille (Édouard Collin). Kun Martin ei saa vastakaikua ihastukselleen Charlyltä hän livahtaa öisin linnoitukselle kruisailemaan vanhempien homomiesten kanssa. Béatrixilla alkaa olla kädet täynnä intohimoisen ja omistushaluisen rakastajan, Mathieun (Jacques Bonnaffé), ilmestyessä kylään ja vietellessä hänet toistuvasti uusiin syrjähyppyihin. Isä Marcilla on aikaa katsella muiden touhuja ja hän saa päähänsä että Charly on homo. Kiharaksi homma menee kun Charly seuraa Martinia linnoitukselle ja törmää isänsä nuoruusvuosien rakastajaan Didieriin (Jean-Marc Barr).
{youtube}4Wv3hpDHEuk{/youtube}
Sebastien (Benoît Delière) muuttaa äitinsä luolta pikkukaupungista isänsä luokse Pariisiin aivan yhtä paljon paetakseen ihastustaan Romaineen (Thibault Boucaux) kuin päästäkseen homoisampaan paikkaan. Seuranhaku puhelinlinjoilta ja homokapakoista tuottaa kokemuksia jotka eivät kuitenkaan saa unohtamaan taaksejäänyttä ihastusta – ennen kuin se (ensimmäinen) oikea löytyy.
Serge (Stephané Rideau) ja François (Gaël Morel) ovat samassa sisäoppilaitoksessa Ranskan käydessä sotaa Algeriassa 1960-luvulla. Teinit löytävät keskinäisen runkkailun riemut eivätkä Henrin (Frédéric Gorny) vinot kommentitkaan saa heitä lopettamaan. Sergen isoveli Pierre (Eric Kreikenmayer) tietää ranskan opettaja Madame Alvarezin (Michèle Moretti) olevan kommunisti ja pyytää tältä apua rintamakarkuruuteen. Madame Alvarez kieltää voivansa auttaa ja saa hermoromahduksen Pierren kuoltua Algeriassa. Sergen mielenkiinto touhuihin Françoisen kanssa loppuu hänen kiinnostuessaan Madame Alvarezin tyttärestä Maïtésta (Élodie Bouchez). Maïté ei kuitenkaan ole kiinnostunut Sergestä vaan Françoisesta. François puolestaan on rakastunut Sergeen ja tulee ulos Maïtélle. Henri on Algeriassa syntyneenä ranskalaisena pakolainen kotimaassaan ja törmäyskurssilla kommunistien kanssa. Sodan kauhut kokeneena hän on aggressiivisen sulkeutunut. Näiden vaikeiden tapahtumien ja ihmissuhteiden keskellä tavoitellaan ylioppilastutkintoa ja onnea.