Einar Wegener (Eddie Redmayne) poseeraa vaimolleen (Alicia Vikander) balettitanssijaystävänsä kengissä ja mekossa tämän tehtyä jälleen oharit muotokuvaistunnosta. Ylitsevuotavat tuntemukset synnyttävät Lilin joka vuosien mittaan lopulta nielaiseen Einarin ja pakottaa pariskunnan rakentamaan suhteensa uudelleen.
{youtube}C0ppUzMhmXY{/youtube}
Tanskalainen tyttö (The Danish Girl) on hyvin varhainen transsukupuolisuustarina. Maailman historia tuntee leegion erilaisia epätyypillisiä tapoja elää ristiriitaisessa sukupuoliroolissa mutta tietellinen mielenkiinto tätä moninaisuutta kohtaan syntyi oikeastaan vastan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Lääketieteen, biologian ja psykologian voimakkaan kehityksen kaudella sekä seksuaalisuus että ruumiillinen sukupuoli kliinistettiin ja ensimmäiset kuvaukset ”hermafrodiiteista” ja sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisseista ihmisistä tulivat kirjoitetuksi. Tanskalainen tyttö kuvaa tuon kehitysvaiheen loppupuolta 1920-30 luvuilla. Mitään varsinaista sukupuolikirurgiaa (SRS) ei vielä ole olemassakaan eikä ymmärrys ruumiillisen ja koetun sukupuolen erkanemisesta ole syntynyt. Ollaan siis tekemisessä pioneerihistorian kanssa.
Eddie Redmayne ja Alicia Vikander näyttelevät ensiluokkaisesti kahden täysivaltaisen aikuisen parisuhdetta. Siinä on mielestäni koko draaman vahvuus. Tanskalainen tyttö ei ole vähimmässäkään määrin melodramaattinen tai ylinäytelty. Se on hyvin skandinaavista tai eurooppalaista draamaa eikä varmaankaan siksi menesty kovin hyvin Yhdysvalloissa – tai tule palkituksi valtavirrassa kuten pitäisi. Tarinan kertominen on hidasta ja vähäeleistä jopa siihen pisteeseen saakka, että olen ystävieni kanssa elokuvasta puhuessani käyttänyt sanaa tylsä. En tarkoita tylsää siinä merkityksessä että olisin vilkuillut kelloani – ”joko tämä loppuu” – vaan sellaisessa merkityksessä että vaikka katsoinkin elokuvan mielelläni pitkästymättä, sen jälkeen minulla oli tunne: ”sekö kesti vain kaksi eikä kolme tuntia?!”
Elokuvasta on kirjoitettu paljon ja vaikka olen yrittänyt olla lukematta yhtäkään kritiikkiä, en ole voinut olla törmäämättä kritiikkiin cis-heteromiehen asettamisesta transsukupuolisen naisen rooliin (transhenkilön tilalta). Tuohon keskusteluun minun pennini on: on äärimmäisen tärkeää että nimenomaan valtavirran edustajat joutuvat asettumaan noihin rooleihin. Queer-porukkaa vaivaa turhan usein pakkomielteinen uniikkiuden tavoittelu – pelko siitä että olisi jossakin suhteessa samanlainen kuin muut, luokiteltavissa ja yleistettävissä. Koskaan kukaan ei voi edustaa meitä, ei varsinkaan moniäänisen yhteisön ulkopuolelta.
Visuaalisuus on Tanskalaisen tytön vahvimpia puolia: Eddie Redmaynea on jo ylistetty paljonkin mutta hänen lisäkseen maisemat, kuvakulmien asettelu, arkkitehtuuri ja puvustus ovat kaikki ensiluokkaisia. Ainoa särö syntyi elokuvaseurani kanssa siitä, olivatko vuorimaisemat elokuvan alussa ja lopussa todella Tanskasta. Me molemmat – hän Vejlessä käyneenä – kun olimme sitä mieltä ettei se pannukakku missään kohtaa noin korkealle nouse.
Kouluarvosana 9.