Kategoriat
Elokuva-arviot

Villikaislat (André Téchiné, 1994)

Serge (Stephané Rideau) ja François (Gaël Morel) ovat samassa sisäoppilaitoksessa Ranskan käydessä sotaa Algeriassa 1960-luvulla. Teinit löytävät keskinäisen runkkailun riemut eivätkä Henrin (Frédéric Gorny) vinot kommentitkaan saa heitä lopettamaan. Sergen isoveli Pierre (Eric Kreikenmayer) tietää ranskan opettaja Madame Alvarezin (Michèle Moretti) olevan kommunisti ja pyytää tältä apua rintamakarkuruuteen. Madame Alvarez kieltää voivansa auttaa ja saa hermoromahduksen Pierren kuoltua Algeriassa. Sergen mielenkiinto touhuihin Françoisen kanssa loppuu hänen kiinnostuessaan Madame Alvarezin tyttärestä Maïtésta (Élodie Bouchez). Maïté ei kuitenkaan ole kiinnostunut Sergestä vaan Françoisesta. François puolestaan on rakastunut Sergeen ja tulee ulos Maïtélle. Henri on Algeriassa syntyneenä ranskalaisena pakolainen kotimaassaan ja törmäyskurssilla kommunistien kanssa. Sodan kauhut kokeneena hän on aggressiivisen sulkeutunut. Näiden vaikeiden tapahtumien ja ihmissuhteiden keskellä tavoitellaan ylioppilastutkintoa ja onnea.

Algerian itsenäisyyssota Ranskaa vastaan 60-luvulla oli ainakin minun lukioaikanani vain muutaman lauseen kappale historian kirjoissa. Tuntematta veristä siirtomaavallan päätöskonfliktia Villikaislat (Les Roseaux sauvages, Wild reeds) ei aukene suomalaiselle. Suosittelenkin ensin tutustumaan aiheeseen vaikkapa Wikipediassa ja vasta sitten katsomaan elokuvan.

Sergeä näyttelevä Stephané Rideau on pääosassa myös A toute vitesse (Full speed) -elokuvassa, jonka toista pääosaa esittävä Gaël Morel on ohjannut. Inhosin Rideauta jo tuossa roolissa eikä sympatiani suinkaan kasvanut Villikaislojen myötä. Hänen kunniakseen on kuitenkin sanottava että vähä-älyisen, äkkipikaisen ja väkivaltaisuuteen asti fyysisen kaverin rooli sopii hänelle.

Villikaislat on melko pitkäveteinen ja mitään sanomaton elokuva. Ranskan kulttuurien sekoittumisen historian tuntevalle se saattaisi avautua toisella tavalla, mutta elokuva ei onnistu tuomaan Algerian konfliktin henkilökohtaista tasoa niin lähelle että se lunastaisi itsensä. Nuoret miehet pääosissa ovat toki komeita ja ajoittain vähäpukeisiakin, mutta pitkäveteisiä vaikeita keskusteluja on tarjolla ylivoimaisesti enemmän. Kouluarvosana 7.

Lisää elokuvasta Wikipediasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *