Romain (Melvil Poupaud) pyörtyy kesken muotikuvauksen kamera kädessään ja saa hiukan myöhemmin kuulla että hänellä on levinnyt syöpä. Lääkäri antaa hänelle enintään vuoden, ehkä vain kolme kuukautta elinaikaa ilman säde- ja solusalpaajahoitoja mutta Romain päättää ottaa jäljellä olevan ajan haltuunsa. Irrottautuen kaikista siteistä hän jättää taakseen työn, poikaystävän ja perheen.
{youtube}qW7AdifqU2g{/youtube}
Auringon laskiessa elokuvan lopussa mereen jäin ihmettelemään, näinkö lyhyt se oli? Aika lähteä (Le temps qui reste) on vain tunti 18 minuuttia pitkä ja jotenkin sen kulminaatiopiste jäi minulta huomaamatta. Näyttelijöitä on käytetty säästeliäästi, vain Romain, poikaystävä, sisko, lääkäri, isoäiti, pariskunta kahvilasta, isä ja äiti; muut ovat merkityksettömiä avustajia. Hiljaisuudet ovat merkittävämpiä kuin musiikki ja tunnelma on hidas ja pysähtelevä. Romainen valintojen ja lapsuuden muistojen pitäisi kai kertoa hän kuolemansa prosessista mutta eleettömyys saa sen karkaamaan ainakin minulta. Kiusallisesti näyttää myös siltä että elokuvan nimi on käännetty epäonnistuneesta englanninkielisestä käännöksestä ”Time to leave” kun ruotsalainen ”Tiden som finns kvar” taitaisi olla osuvampi. Cannesin filmifestivaaleilla elokuvasta on pidetty palkinnon verran mutta minua se ei koskettanut. Kouluarvosana 7.